maanantai 3. lokakuuta 2011

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Jos olisin kirjailija, haluaisin kirjoittaa kuten Lionel Shriver. Sokeeraavaa Poikani Keviniä lukuun ottamatta hänen kirjoissaan on pääsääntöisesti yllättävän tavallisia ihmisiä ja aiheita, eikä Shriver kirjoita henkilöhahmoistaan rakastavasti. Päinvastoin, hän piirtää kuvitteellisista ihmisistä totuudenmukaisen ja jopa niin inhorealistisen kuvan, että ne tulevat eläviksi ja pysyvät mielessä silloinkin, kun ei lue kirjaa. Näin myös Shriverin uusimman kohdalla: vaikka laitoin kirjan välillä pois, sen hahmot eivät lähteneet jonnekin pois mielestäni.

Jonnekin pois kertoo kahdesta melko tavanomaisesta newyorkilaisperheestä. Tarinan keskiössä on Shepherd, viisikymppinen remonttimies, joka on ikänsä haaveillut siitä, että tarpeeksi rahaa (ja rohkeutta) kerätttyään voisi hylätä amerikkalaisen yhteiskunnan ja elämäntavan ja häipyä loppuelämäksi jonnekin halpaan paikkaan, kenties jonnekin kehitysmaahan. Kukapa ei joskus unelmoisi täysin uudesta alusta?

Shepherd on juuri valmiina toteuttamaan unelmansa vaikka yksin, ilman vaimoaan, teini-ikästä juroa poikaansa ja etäistä, muualla jo asuvaa opiskelijatytärtään, kun perhe saa tiedon vaimon syövästä. Alkaa uusi aika, joka on täynnä ennusteita ja hoitosuunnitelmia, toivoa ja kärsimystä, käytännön järjestelyjä ja rahanmenoa. Niin kuin elämässä tuppaa usein käymään, etenkin Shepherin iässä, myös Shepherdin isä sairastuu samaan syssyyn ja hänen hoitonsa ja asumusjärjestelynsä aiheuttavat omat kuvionsa - ja rahareikänsä. Kirja havainnollistaa pelottavan hyvin paitsi sairastumista myös amerikkalaista terveydenhoitojärjestelmää. Vaikka olisi sairausvakuutus, vakava sairaus vie kaiken. Jos joudut työttömäksi, joudut saman tien vararikkoon.

Luulen, että amerikkalaista lukijaa saattaa kiinnostaa tässä kirjassa juuri tuo amerikkalaisen terveydenhoidon ja muiden yhteiskunnan palvelujen ja rakenteiden kuvaaminen; Shepherdin naapurinmies on kaikesta vikaa löytävä kommenttiautomaatti, jonka Shriver antaa toimia äänitorvena monelle elämän ja yhteiskunnan epäkohdalle. Naapurillakaan ei ole helppoa, sillä hän tuntee alemmuutta vaimoaan kohtaan, on epätoivoinen lihavan teinihömppätyttönsä kanssa ja tuntee monenlaisia tunteita kuolemansairasta, monivammaista toista tytärtään kohtaan. Kirja on siis täynnä vaikeita teemoja - kärjistettyjä, mutta sellaisia, että ne saattavat kohdata melkein ketä tahansa.

Minusta kiinnostavinta ja koskettavinta tässä kirjassa oli Shepherdin vaimon Glynisin sairaus. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta näin läheisen ihmisen sairastumisesta, mutta luulen, että Shriver on kuvannut sairauden vaiheita ja etenkin sairauden aiheuttamia tunteita uskottavasti, ainakin hyvin koskettavasti. 

Shriver pistää pohtimaan mm. sitä, saako kuolemansairaan puolison hylätä, jos oli juuri jättämässä hänet, kun hän sairastui. Pitääkö kuolevan pystyä puhumaan kuolemasta? Onko ihminen elänyt onnellisen elämän, vaikka hän olisi luopunut haaveistaan ja kuolisi nuorena? Pitääkö lapsiin olla läheiset suhteen? Voiko vakavasti sairaalla olla seksielämä? Saako sairas raivostua, voiko sairaalle suuttua tai valehdella? Ja, ennen kaikkea, onko länsimaisen lääketieteen tehtävä pitkittää elämää hinnalla millä hyvänsä vai voiko ihmisarvoinen elämä olla joskus jotain muuta kuin vain hoitoa hoidon perään, jos hoidot eivät enää tehoa? Minusta yksi kirjan koskettavimmista repliikeistä on Sepherdin vaimonsa lääkärille lausuma:

"Mutta ettekö te tajua, että kun 'ihailette' Glynisin taistelua, hän luulee että syytätte häntä, kun se osoittautuu turhaksi? Sen takia hän ei luovuta. Sen takia hänen kanssaan ei voi puhua... no, mistään." (s. 471)

Ensin en oikein ymmärtänyt, miten naapuriperheen tarina liittyi Shepherdin kertomukseen. Lopulta se tuli kaamealla tavalla selväksi - tässäkin kirjassa on sokeeraavat puolensa. Kirjassa oli myös epäuskottavia piirteitä ja etenkin loppu yllätti minut. Ajattelin kaiken sokkiaineiston ja epäuskottavien, moraalisesti kyseenalaistenkin, juonenkäänteiden kuitenkin vain alleviivaavan ensin nykyihmisen tuntemia ristiriitoja ja sitten sitä, että rankoista olosuhteista huolimatta kenen tahansa on mahdollista löytää rauhallinen mielentila ja toteuttaa unelmansa.

Se on aika iso mutta hyvä viesti kirjalle.

Shriverin uusin toi voimakkaasti mieleeni hänen teoksensa Syntymäpäivän jälkeen. Siinä näytettiin pelottavan kouriintuntuvasti, miten elämän pienillä, yksittäisillä valinnoilla voi olla suuret seuraukset. Jonnekin pois tuntui jatkavan samoja teemoja, mutta niin, että kyse ei ollut enää vain valinnoista. Elämän sattumat, asiat joihin emme voi itse ainakaan täysin vaikuttaa, voivat pistää kaiken aivan uusiksi.

Vaikuttavaa. Jään odottamaan Shriverin seuraavaa teosta.

Tekstinäyte - näin keskustelu jatkuu tuon yllä olevan Shepherdin repliikin jälkeen (s. 471):

"En ymmärrä, miksi hänen pitäisi 'luovuttaa'. Glynis... rouva Kracker saa rohkeutta sitkeydestään. Olen oppinut tuntemaan häntä sen verran, että kehottaisin teitä pitämään ennusteen omana tietonanne."
    "Mikäpä siinä, uusi salaisuus entisten lisäksi", Shep sanoi nyrpeänä ja pudottautui takaisin tuolilleen. "Vaikkatämä on kyllä aika helvetin iso."
     "Haluan vain, että hänen jäljellä oleva aikansa on mahdollisimman laadukasta. Että hän pysyy positiivisella mielellä."
    "Mutta eikö hän muka huomaa, mitä hänen ruumiilleen tapahtuu?"
    "Yllättävän harva huomaa. Kehotan silti ottamaan yhteyttä perheeseen ja ystäviin. Korostakaa heille, ettei kyse ole kuukausista vaan viikoista ja päivistä, eikä viimeistä käyntiä saa enää lykätä. Niin että he ehtivät jättää hyvästit."
    "Mitä hyötyä hyvästeistä on, jos ei voi sanoa hyvästi?"
    "Anteeksi kuinka?"
    "Jos Glynisille ei saa kertoa, kukaan ei voi sanoa hyvästejä. En minäkään."

Lionel Shriver: Jonnekin pois. (So Much for That). Avain, 2011. Suom. Seppo Raudaskoski

33 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta, kirja kiinnostaa minua paljon mutta en varmaankaan lue sitä "ensimmäisessä aallossa". Kuvailet taitavasti Shriverin kirjailijanlaatua yleisemminkin; Shriverin kirjat ovat vaikuttavia, mutta eivät 'miellyttäviä'.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maria! Hyvä, että Shriverin tyyli välittyi, sillä juuri noin - vaikuttavia muttei miellyttäviä - hänen kirjojaan voisi kuvailla. Tosin itse aina uppoudun niihin niin, että se itse lukeminen on kuitenkin hyvin miellyttävää; harva kirja kuitenkaan lopulta vetää niin mukaansa, että se seuraa koko ajan ajatuksissa mukana.

    VastaaPoista
  3. Sie olit nopea. Ehdit lukea tämän näin nopeasti! Kirjoitit kiinnostavasti ja esittämäsi kysymykset jäivät mietityttämään. En ole lukenut Shriveriltä vielä edes Poikani Kevin -teosta, vaikka aion sen lukea ennen elokuvan katsomista.

    VastaaPoista
  4. Todella kiinnostava ja monipuolinen teksti. Kuvasit kiinnostavasti niin Shriverin tyyliä ja henkilöhahmoja, kummistakaan minulla kun ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä.

    Selvästi kiinnostavia teemoja on käsittelyssä, ja vaikeita. Ehkä jo ihan uteliaisuudesta tuohon voisi jo tarttuakin, sillä sairaus ja sen vaikutukset elämään ovat kuitenkin niin suuria ja monitahoisia.

    Minulla odottelee hyllyssä Poikani Kevin, taidan aloittaa Shriveriin tutustumisen siitä ja katsoa sitten josko me kuulumme yhteen. :)

    VastaaPoista
  5. Hanna, jos on odottanut jotain kirjaa noin vuoden, niin kyllä sen lukee heti kun käsiinsä saa. :) Heti kun kuulin, että Shriveriltä tulee tänä syksynä uusi teos, tiesin, että luen sen ensi tilassa. Ja kun se vihdoin tuli, se syrjäytti muut keskeneräiset ja lukuvuoroa odottavat teokset. Nyt jatkoin jo Madonnan elämäkertaa, joka tuokin yllättävän parin tälle kirjalle, amerikkalaisesta unelmasta siinäkin on kyse.

    Minä olen lukenut Kevinin enkä aio lukea sitä uudelleen, se jäi kerralla mieleen! Hyvin kiinnostava ja monenlaisia tunteita ja ajatuksia nostattava kirja, sikäli ehdottoman suositeltava. En ole varma, haluaisinko nähdä elokuvan. Ehkä näkisin mieluummin elokuvan tästä uusimmasta tai varsinkin Syntymäpäivän jälkeen -teoksesta. Vaikka ne ovat Keviniä kesympiä kirjoja, ne ovat tulleet lähemmäs minua lukiessa, koska niissä on enemmän samastumisen aihetta. (Kaksoisvirheestä en erityisemmin pitänyt, lähinnä muistan olleeni päähenkilöihin tuskastunut.)

    Linnea, aloita toki Kevinistä, vaikka se onkin vähän erilainen Shriverin kirja. En ole kuullut vielä kenestäkään, joka ei olisi lukenut Keviniä loppuun asti ja yleensä vielä keskeytyksettä. Se on niin kauhea, että se pitää todella otteessaan!

    VastaaPoista
  6. "rankoista olosuhteista huolimatta kenen tahansa on mahdollista löytää rauhallinen mielentila ja toteuttaa unelmansa.

    Se on aika iso mutta hyvä viesti kirjalle."

    Totta!

    Tämä Shriverin uutuus kiinnostaa paljon. Poikani Kevinin jälkeen kaikki Shriver kiinnostaa :-), mutta nyt en ehdi niihin. Kiitos tästä kirjoituksestasi, josta sain kattavan kuvan Jonnekin pois -teoksesta!

    VastaaPoista
  7. Minuakin tämä kiinnostaa kovasti! Olen lukenut Shriveriltä vasta Kevinin, vaikka hyllyssä on jo mainitsemasi Syntymäpäivän jälkeen sekä Kaksoisvirhe. Luen tämän kuitenkin heti, kunhan saan sen käsiini;)

    VastaaPoista
  8. Paula, jäin miettimään, oliko tuo kiteytys jo liikaa luvattu tästä kirjasta, sillä kirjassa oli myös kurjia kohtaloita ja tapahtumia. Minulle ei kuitenkaan jäänyt huono mieli kenenkään kirjan hahmon puolesta, vaan tuntui, että kukin heistä oli löytänyt jonkinlaisen rauhan, näyttipä se siltä sivullisista tai ei. Hitsi, olisipa kiva pohtia tarkemminkin, mutta en halua tehdä juonipaljastuksia tämän enempää!

    Sanna, kivaa, toivottavasti saat kirjan pian käsiisi! Jos et, niin onneksi sinulla on muuta Shriveriä varalla.:)

    VastaaPoista
  9. Kiva lukea muiden kommentteja tästä kirjasta! Luin itse kirjan kesällä, oma arvioni on täällä: http://sanojenjano.blogspot.com/2011/07/so-much-for-that.html

    Minäkään en kauheasti innostunut Shriverin Kaksoisvirheestä, mutta Kevin ja Post-Birthday World ovat ihan huippuja. En tiennytkään että Kevinistä on tekeillä elokuva. En ole ihan varma haluanko sen nähdä, mutta toisaalta kun pääosassa on Tilda Swinton niin se kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
  10. Jum-Jum, kuten kävin jo blogiisi sanomassa, aika erikoisesta lopusta huolimatta se loppu sopi tähän kirjaan: sen soi hahmoille ja ehkä lukijakin tarvitsi sitä kaikkien käänteiden jälkeen.

    Tietääkö joku, onko Kevin-leffa tulossa Suomeen ja jos, niin milloin? (voisihan sen itsekin googlata) Luulen, että elokuva olisi kauhea, vaikka tietäisi etukäteen joka juonenkäänteen. Ehkä se on silti pakko mennä katsomaan - ja menettää mielenrauha ja yöunet.

    VastaaPoista
  11. Minullakin tätä jo odottaa lukemistaan, ja luen varmaan nyt tässä kuussa. Poikani Kevin on niin vahvoja kestosuosikkejani, että odotan mielenkiinnolla kyllä tuota elokuvaa, joka muuten tulee ensi-iltaan täällä ensi vuoden alussa heti. Youtubesta näkee jo elokuvan traileripätkiä ja kyllä on niin nappivalinnat niin Evan kuin Kevinin rooliin.

    VastaaPoista
  12. Suurkiitokset Susa, sinulta tulikin heti täsmätietoa leffasta. Pitänee siirtyä Youtuben puolelle. :)

    VastaaPoista
  13. Eipä kestä ;) Minua ihan puistatti kun katsoi niitä kohtia, mitkä kirjassakin koskettivat. Elokuva tulee varmaan olemaan tosi väkevä kokemus, vaikka harvoin on niin jos on kirjan lukenut ensin.

    VastaaPoista
  14. Mua puistattaa ajatuskin niistä kohdista... Luin kirjan heti kun se oli suomennettu ja muistan sen vieläkin melkein ulkoa. Voin vain kuvitella, kauanko se leffa pysyisi mielessä. Ehkä liian kauan.
    No, onneksi voi alkuvuoteen asti väitellä itsensä kanssa, katsoako leffa vai eikö katsoa...

    VastaaPoista
  15. Todella mielenkiintoista! Mä kirjoitin Poikani Kevinin luettuani näin: "En ole ihan varma, haluanko etsiä Shriveriltä jotain muuta suomennosta käsiini, jos sellaisia edes on. Ovatkohan ne yhtä pelottavaa luettavaa?"

    No selvästikään eivät ihan yhtä pelottavaa, vaikkakin aika pelottavaa. Minulla odottelisi se Syntymäpäivän jälkeen myös vuoroaan, on vaan aika massiivinen järkäle. Tää kyllä kuulostaa myös houkuttelevalta!

    VastaaPoista
  16. Kevinin leffaoikeudet on ostettu Suomeen ja tänä syksynä pitäisi tulla meillekin nähtäväksi. :)

    VastaaPoista
  17. Ai tuleeko se Susa vasta ensi vuoden puolella? Mie ymmärsin, että vielä tänä syksynä.

    VastaaPoista
  18. Poikani Kevin on kyllä todella hyvä kirja ja koska en ole Shriveriltä muuta vielä lukenut, voisin lukea sitten vaikka tämän!

    VastaaPoista
  19. Lily.fi -sivuston yhdessä blogissa oli koottu noita kovasti odotettuja ensi-iltoja Suomessa ja siinä oli, että alkuvuodesta 2011 täällä. Esim Ruotsissa se on helmikuussa, kertoo IMDb:
    http://www.imdb.com/title/tt1242460/releaseinfo

    VastaaPoista
  20. Salla, pelottavia ovat muutkin Shriverit, mutta eivät onneksi samalla tavalla kuin Kevin. Tai tämä uusi oli aika pelottava paikoin, Syntymäpäivän jälkeen taas lähinnä siinä, että se havainnollisti, miten erilainen elämästä voi tulla, kun vain tekee yhdenkin ison valinnan eri lailla kuin kuvittelisi. Luin sekä Syntymäpäivän että tämän yhden viikonlopun aikana, vaikka paksuja kirjoja ovatkin. Kieli on yksinkertaista eli nopealukuista ja tarinat vievät mukanaan - ainakin mut, jotkut ovat sanoneet Syntymäpäivän jälkeen -teosta tylsäksikin, mutta minulle se taitaa olla Shriver-suosikki.

    Hanna ja Susa - ja muutkin. Löysin trailerin Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=g__z9mVzYuw&feature=related
    Kirjasta/filmistä löytyy enkuksi tietoa haulla We need to talk about Kevin.

    Katri, suosittelen kyllä lukemaan muutakin Shriveriä, kuten on jo varmaan tullut selväksi, heh. :)

    VastaaPoista
  21. Minä vaikutuin "Poikani Kevin"-kirjasta niin, etten ole uskaltanut lukea sen jälkeen mitään toista Shriverin kirjaa. Toisaalta siksi, että Kevin oli niin rankka, toisaalta siksi, että se oli niin hyvä, että pelkään joko pettyväni tai järkyttyväni liikaa ;-) Pitäisi varmaan vaan kerätä rohkeutta!

    VastaaPoista
  22. Reeta Karoliina, et toivon mukaan pety etkä ainakaan järkyty, ainakaan samalla tavalla kuin Kevinin kanssa. Mä luetutin Syntymäpäivän jälkeen parilla ystävälläkin ja ainakin he pitivät kovasti ja olivat vakuuttuneita. Vaikka Kevin on Shriverin hurjin kirja, se kouluteema tekee siitä mielestäni enemmän nuorien lukijoiden kirjan (tiedän yläastelaisten/lukiolaisten lukeneen sitä), muut kirjat, ainakin tämä uusi ja Syntymäpäivän jälkeen, ovat luullakseni kiinnostavia tätä vanhempien lukijoiden mielestä.

    VastaaPoista
  23. ootpa nopea, mäkään en ole ehtinyt lukea tätä vielä (nyt kun voin lukea työkirjat kirjoina enkä kässäripinoina...)! ;) kiva kuulla, että pidit, sehän ennustaa mullekin hyvää, vaikka mietin sopiiko shriver tähän sairasloma-vaiheeseen vai onko liian rankkaa. toisaalta oon hotkinut nyt adichien novellitkin, eikä nekään kevyitä ole...

    VastaaPoista
  24. Ina, kuten sanoin, oikein raivasin tilaa tälle kirjalle, niin lukupinossa kuin ajankäytössäkin. Ei sitä joka päivä saa uutta Shriveriä käsiinsä.

    Kyllä tämä oli aika rankka, monenkin teeman suhteen, mutta toisaalta ei lopulta lohduton. En nyt kuitenkaan ihan ekaksi sairauslomakirjaksi ehkä suosittelisi, noin yleisesti, mutta sinä varmaan kestäisit. ;)

    VastaaPoista
  25. Vaikutuin sinun arviostasi, Jenni. Jostain syystä en kaikesta kehumisesta ja ylisanoista huolimatta ole ollut oikein innostunut Poikani Kevinistä (ehkä pelkään sitä kirjaa?), mutta nyt innostuin tästä.

    VastaaPoista
  26. Kiitos Katja! <3 Minusta Kevin oli vaikuttava, koska se oli niin pelottava, mutta tavallaan olen ollut kiinnostuneempi ja vaikuttuneempi näistä tavallisemmista Shriverin kirjoista, kuten olenkin jo yllä varmaan pariinkin kertaan todennut. :) Shriverin kirjat eivät ole tippaakaan makeilevia tai sievisteleviä tms., päinvastoin, mutta olen uppoutunut niihin kaikkiin kuin parhaaseen lukuromaaniin. Joku koukku niissä kaikissa siis on ollut... Ja tuo Syntymäpäivän jälkeen on sellainen, että ihan palaan puhumaan siitä aina aika ajoin parin ystäväni kanssa, jotka olivat ja ovat kirjasta hyvin vaikuttuneita. Kokeile sitä tai tätä uutta Shriverin kirjaa!:)

    VastaaPoista
  27. Kiitos tästä! En uskaltanut lukea koko juttua vaan poimin kaksi tärkeää lausetta: "Vaikuttavaa. Jään odottamaan Shriverin seuraavaa teosta."

    Mulla on tämä kirja vielä hyllyssä odottamassa, ja jännittää. Rakastin Poikani Keviniä, mutta muille suomennetuille Shrivereille olen nyrpistellyt. Ehkä tämä taas iskee.

    VastaaPoista
  28. Jenni, nyt vasta luin arviosi, sillä halusin ettei alitajunnassani ole mitään muuta kuin minua, kun kirjoitan tämän 'ulos'.

    Toisin kuin sinä, minä luin tämän 'yhtä pötköä' sillä en voinut lopettaa. Olen positiivisen hurjasti vaikuttunut ja nyt Shriver liittyi niihin muutamin Elämäni Kirjailijoihin, jotka luen aina ja myös omistan heidän kirjansa.

    Hoidin äitiäni hyvin paljon samantaipaisessa syövässä ja voin sanoa, että hyvin todenoloisesti Lionel oli kuvannut sekä sairautta, hoitoa että hoitojen sivuvaikutuksia.

    En osannut odottaa tätä tyyliä enää...tämä on ihan minua, tämä Shriver. Ja kyllä sinäkin tunnut aika vaikuttuneelta;-)

    VastaaPoista
  29. Kati, tämä kyllä muistuttaa enemmän niitä muita Shriverin teoksia kuin Poikani Keviniä. Toivottavasti et silti nyrpistele! :)

    Leena, ja minä vähän odottelin ja ihmettelin, eikö kukaan muu ehdi lukemaan tätä. No ainakin sinä jo ehdit!

    Minulla oli muutama ystävä viikolla kylässä ja ilman että itse johdattelin ollenkaan, kaksi heistä alkoi kehua Shriverin Syntymäpäivän jälkeen -teosta, joka on minullekin ehkä se vaikuttavin Shriver. Pääsin heti kehumaan tätä uusintakin ja lupasin lainata sen ystävilleni! :) En kyllä osaa oikeasti laittaa Shrivereitä jonoon, koska kirjat ovat erilaisia, mutta kaikille on ollut ominaista se, että olen vain lukenut ja lukenut niitä. Jotenkin pidän teosten suoruudesta sekä aiheiden että tyylin suhteen, näissä ei kikkailla mitään vaan kerrotaan suorastaan asiallisesti, millaista länsimaisen ihmisen elämä voi olla, milloin mistäkin syystä ja missäkin tilanteessa.

    VastaaPoista
  30. Voi, Shriver. <3 No, tuo sydän ei oikein hänelle istu, sillä kirjoissa ei tosiaan ole mitään suloista. Rakastan hänen suoraa, rehellistä tyyliään. Se ei paisuttele eikä mielestäni yritä sokeerata sokeeraamisen vuoksi (edes Kevinissä!), mutta ei ole missään nimessä pikkusievääkään. Kieli on sujuvaa ja osuvaa, muttei yhtään kikkailevaa. Aiheet ovat puhuttelevia ja tärkeitä - liittyivät ne sitten yhteiskuntaan tai ihmisten yksityiselämään (yleensä toki molempiin). Hän on mahtava!

    Silti luen tämän vasta loppuvuodesta, luulisin. Vaikka olen muuten malttamaton, olen kirjojen kanssa yleensä tosi kärsivällinen. :)

    VastaaPoista
  31. Karoliina, sydän ei tosiaan istu Shriveriin, mutta kyllä minunkin sydämeni sykähti, kun sain uuden Shriverin kirjan.:)

    Ei Kevin minustakaan sokeraa sokeeraamisen vuoksi, mutta sen aihe on hurja. Muiden kirjojen aiheet eivät ole yhtä hurjia, mutta hurjan vaikutuksen ne tekevät silti. Ja olen ihan samaa meiltä Shriverin kielestä, se on hienoa koska sekin on niin "tavallista", juuri kikkailematonta. Tekstit tulevat todella lähelle ja aina tulee se Apua, tämä voisi tapahtua kelle vain -olo.

    Minä en aio olla Shriverin suhteen jatkossakaan yhtään kärsivällinen. ;)

    VastaaPoista
  32. Sinun nopeutesi on kyllä ihmetyksen aiheeni! Nyt vasta sain omani luettua, saatika kirjoitettua. Niin paljon oli ladattuna tuohon kirjaan, etten kyennyt lukemaan sitä kertaistumalta. Toisaalta se ei kyllä ollut töiden vuoksi mahdollistakaan. Rankka ja hieno kirja, jälleen!

    Sydänverellä luin. Ja niin tuntui kirjoittavan Shriverkin.


    Koin lopun yllättävänä ja ehkä liiankin sopusuhtaisena, tosin ymmärrettävänä kaiken sen raskaan jälkeen.

    Pidin kaikesta. Shriverin tapa kirjoittaa on niin omalta tuntuvaa ja läheistä, että lukijan uppoaa tekstiin. Siksi kirjoitin oman arvioni lukukokemuksesta. Kirjassa on niin monta tärkeää teemaa, joista tuntui liian vähäiseltä kirjoittaa kappaleen verran.

    Hieno kirja! Toivottavasti uuden odotus ei kestä näin kauan...kynnet kopolla olen ollut jo melkein pari vuotta, kun luulin tämän ilmestyvät jo viime syksynä. Toisaalta odotus kyllä palkittiin!

    VastaaPoista
  33. Valkoinen Kirahvi, minä taas kävin ihmettelemässä, miten paljon olit löytänyt sanottavaa Jonnekin pois -kirjasta! :) Luin tekstisi mutta haluan lukea sen vielä uudelleen ajan kanssa, kommentoin sitten.

    Se mitä sanot tässä kommentissa Shriveristä, voisi olla minunkin suustani. Olen ihan samaa mieltä Shriverin tyylistä ja kirjoista enkä KESTÄ, jos pitää olla pari vuotta ilman uutta kirjaa!!! En kuitenkaan usko, että haluan lukea Shriveriä englanniksi. Hänen kielensä on näennäisen helppoa mutta niin tarkkaa, että varmasti oleellisen tavoittamiseksi olisi ymmärrettävä kaikki.

    VastaaPoista