maanantai 6. tammikuuta 2014

Tarinoiden vuosi 2014



Hyvää alkanutta vuotta! Siinä missä muut kirjablogit ovat alkuvuodesta täyttyneet hienoilla kirjalistoilla ja lukemispohdinnoilla, K-blogin vuosi alkaa k niin kuin kiukuttelulla.


Olen joutunut viime aikoina pohtimaan, voiko lukeminen tai ainakin bloggaaminen vaarantaa terveyden. En ole tuhonnut silmiäni liialla kirjoihin hautautumisella, en sytyttänyt tulipaloa pitämällä lukuvaloa peiton alla - voi niitä aikoja, kun iltaisin ja öisin piti lukea salaa - enkä edes nyrjäyttänyt nilkkaani raahatessani kotiin kirja-aleostoksia.

Mutta en ole päässyt kirja-aleen, koska hartiaseutuni on niin kipeä, etten voi kantaa ostoskasseja. Vanha, staattisista työasennoista (lue: myös laiskuudesta) ja liiasta kirjoittamisesta ärtyvä rannekanavaongelma paheni heti kun metsässätallustelujoululomani oli ohi ja piti taas palata tietokoneen ääreen töihin, sitten kipeytyi koko yläkroppa. Olen yrittänyt välttää tietokonetta ja jopa lukemista tai ainakin raskaiden kirjojen kannattelua... Olen katsonut alkuvuodesta enemmän elokuvia kuin viime vuonna yhteensä, ja se onkin ollut hyvä juttu; olen hyvin tekstipainotteinen ihminen, mutta nyt taas muistan, että visuaalisillakin tarinoilla on puolensa. Ihminen voi katsoa vaikkapa Kotiopettajattaren romaania sen sijaan, että lukisi sitä tai bloggaisi siitä.

Pari päivää sitten yritin muistuttaa itselleni, että ihminen voi vain olla ja tunnelmoida, tarinoita on myös tavallisessa rauhallisessa hetkessä. Tehdäkseni hetkestä oikein mukavan menin sytyttelemään lyhtyjä pihalle. Onnistuin pimeässä telomaan toisen käteni haavoille, ja tietenkin juuri sen, joka ei ollut vielä kipeä. Niin että naputtelen tätä nyt parin sormen avulla, älkääkä ihmetelkö, jos blogi ei taaskaan hetkeen päivity.

Käsipuolisuus on tietenkin saanut aikaan sen, että olen alkanut ajatella kaihoisasti kaikkia loppuvuodesta lukemiani kirjoja, joista kyllä kirjoittaisin, jos vain voisin.

Kertoisin, että ensituttavuus Italo Calvinon kanssa sujui napakasti. Tämä vaikea elämä -novellikokoelman tekstit olivat harkittuja, kiinnostavia, vähän vinksahtaneita mutta kuitenkin aivan loogisia. Myös Hilkka Raviloon tutustuminen oli miellyttävää, vaikkei uutuusromaani Terhi ollut ollenkaan miellyttävä. Se kuvasi elämää juuri niin suoraan, realistisesti ja mieleenjäävästi kuin olin olettanutkin; yhden murhan olisin ehkä karsinut, että kirja olisi ollut vielä todentuntuisempi.

Toisaalta Kjell Westön Kangastus 38 -romaanissa oli siinäkin murha, oikeastaan murhia, ja kerronta oli vieläpä juuri niin westömäisen samettista ja elokuvamaista kuin olla voi - ja aivan yhtä todelta tuntui sekin romaani. Olen miettinyt, mistä kirjan todentuntuisuus ja mieleenjäävyys johtuvat. Eivät ainakaan vain siitä, että kirja on mahdollisimman realistinen ja "arkinen". On myös kiinnostavaa, miten erilaiset kirjat  ja kirjailijat voivat kietoutua yhteen lukijan ajatuksissa. Westö ja Ravilo, enpä olisi arvannut.

Sen arvasin, että Ville Rannan vanhaan Ouluun sijoittuva ja (myös) tunnetuista kulttuurivaikuttajista kertova sarjakuvaromaani Kyllä eikä ei on hyvä. Se oli. Aale Tynnin elämäkerta oli tarkka, kiinnostava, opettavainen. Sara Kokkosen Rasavillejä ja romantikkoja innosti lukupiiriämme tekemään poikkeuksen. Tämä vuosi ei alakaan Finlandia-voittajan lukemisella, vaan Salaisella puutarhalla sekä vapaavalintaisella tyttökirjaklassikolla; aion lukea Anni Swania.

Raili Mikkasen historiallisia nuortenromaaneja olen jo kehunut. Kaari Utrion Seuraneiti oli niin viehättävä kuin toivoinkin. Oi aikoja, oi tapoja ja oi vanhaa Helsinkiä - oi vanhaa Kainuuta, mutta kun en tunne sitä seutua, en osannut sijoittaa esimerkiksi Paltamoon sijoittuvia tapahtumia yhtä hyvin paikoilleen kuin Helsinkiin sijoittuvia.

Tero Liukkosen Vihreän lohikäärmeen maa on kesken, mutta on tuntunut alusta asti taitavalta ja tärkeältä, laadukkaalta. Timo Ahopellon IT-romaani Sand Hill Road on samaten kesken. Minusta kirjan alku vaikutti siltä, että teksti olisi pitänyt oikolukea vielä kertaalleen, ja pidin start-up-kertomusta myös lähtökohdiltaan aikamoisen epäuskottavana. IT-konsulttimieheni viihtyi kirjan parissa hyvin ja kommentoi, että periaatteessa tarina on aivan uskottava. Humanisti vs. insinööri. Palaan asiaan.

Totean vielä, että aiemmin syksyllä ahmimani Henrik Tikkasen osoitetrilogia ja loppuvuodesta lukemani Ingmar Bergmanin omaelämäkerta Laterna Magica saivat taas ajattelemaan kaikkien fanittamaa Karl Ove Knausgårdia. Ymmärrän kyllä, miksi häntä niin ihaillaan: onhan kiinnostavaa kurkistella avoimesti ja sopivan äkkiväärästi elämästään tilittävän kirjailijan kokemuksiin. Mutta miksi Knasua pidetään niin ainutkertaisena? Onhan näitä lahjakkaita, röyhkeydellään koukuttavia kirjailijoita ennenkin ollut!

Lumilapsen haluan lukea vielä alkuvuodesta, samoin tutkailla Granta-aikakauskirjan Ambition-numeroa, Erik Wahlströmin erikoinen "kissamuumiokirja" Kaunein on se jota rakastaa on sekin jo loppusuoralla. Eli kyllä minä luen, vaikkei se ehkä tee minulle hyvää. Ja alun kiukuttelusta huolimatta uskon myös kädelliseen uuteen vuoteen. Paketissa olevan käden haavat eivät ole tänään auenneet kertaakaan, ja toiselle kädelle olen varannut fysioterapia-ajan.


Ja tarinat, niitä on tosiaan kaikkialla. Toivotan kaikille hyvää ja kiinnostavaa, hyvien tarinoiden vuotta 2014!




P.S. Lisäys: On latteuksien latteus todeta, että Transtöremin runous on hienoa, ja vielä unohtaa mainita se itse postauksessa. Mutta se on. Toivon, että löydän joskus monipuolisempia sanoja noiden runojen kuvailemiseen.



***
Bloggauksessa mainituista kirjoista Mikkasen teokset ovat kirjastolainoja, Ravilon ja Ahopellon teokset arvostelukappaleita ja muut kirjat omiani, itse ostettuja tai lahjaksi saatuja.

24 kommenttia:

  1. Voimia ja paranemisia sinulle Jenni! Onpa harmi, että vuotesi on alkanut takkuisesti. Toivottavasti parantuisit pian. :) Elokuvat, niitä minäkin katson jostain syystä vähän. Tosin eilen katsoimme ensi kertaa Avaruusseikkailu 2011 avopuolison kanssa. Meillä kun on tänä vuonna aikomus katsoa klassikkoleffoja.

    Hienoja kirjoja olet lukenut joulukuussa. Etenkin koska Westö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos kommentista ja tsemppauksesta!

      "Kiva" kuulla, etteivät muutkaan lukutoukat ole elokuvafriikkejä. Olen huomannut, että usein oletetaan, että lukijaa kiinnostavat kaikenlaiset tarinat, myös leffat ja tv-sarjat. Minä en katso tv:tä käytännössä juuri lainkaan ja elokuviakin tosi harvoin, vaikka aina katsoessani ajattelenkin, että pitäisi harrastaa niitä enemmän. Ehkä niin käy tänä vuonna? Toivottavasti. Teidän klassikkoelokuvasuunnitelmanne kuulostavat oikein erityisen hyviltä!

      Olen kyllä samaa mieltä, että olen lukenut viime aikoina hienoja kirjoja. :)

      Poista
  2. Lukeminen on myös minulle vaarallista. Mieluisin lukupaikkani on sänky eikä selkäni kestä sitä kuin lyhyen ajan kerrallaan. Tänä jouluna olen lukenut paljon ja se kyllä tuntuu. Pitäisi opetella lukemaan istuaaltaan, vaikka keittiön pöydän ääressä. Se vain ei tunnu yhtä rentouttavalta ja ihanalta.

    Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Tutulta kuulostaa, että paras lukemisasento on sängyssä lojuminen, mutta... myös sohvalla röhnöttäminen on mieleeni, mutta "työpöytälukemisesta" ei vain todellakaan saa juuri sitä oikeaa lukemisen fiilistä. Tällä hetkellä minun olisi kai parasta lukea ryhdikkäästi istuen tai jopa seisoen, niin että kirja olisi juuri katseeni tasalla ilman että leukaa pitäisi nostaa tai laskea ja mielellään niin, että joku kääntelisi sivuja. Hmmm, ehkä kuitenkin mieluummin olen sitten kokonaan lukematta. Äänikirjat ovat tietenkin jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen, mutta en tykkää kuunnella niitä kuin kävelylenkeillä, en esim. kotona tai julkisissa kulkuvälineissä. No, enköhän pääse taas kuntoon. Toivottavasti sinunkin selkäsi toipuu joulun lukemisista!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. (Sorry, kommentoin lähes samoin sanoin kaksi kertaa, kun Blogger ei ensin näyttänyt ensimmäistä kommenttiani. Poistin jälkimmäisen kommentin.)

      Poista
  3. Voi harmi Jenni! Parempaa vointia sinulle ja hyvää alkanutta uutta vuotta skrempoista huolimatta! Minä otin nauhalle tuon Kotiopettajattaren romaanin, mutta en ole vielä katsonut. Tänään minua huvittaisi katsoa jotain Anna-sarjan osia, kun olen kerännyt ne dvd:t. Anni Swan on hyvä lukuvalinta vuoden alkuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista, Sara, ja samoin hyvää uutta vuotta! Tilanne helpottaa paljolti heti, kun saan haavakäden kuntooon... Minulle Kotiopettajattaren romaani ei tuntunut aluksi olevan suuren suuri elämys, vaan katselin lähinnä tarinaa kerratakseni, mutta lopuksi huomasin kuitenkin vaikuttuneeni.

      Anni Swan on aina hyvä! En ole lukenut häntä moneen vuoteen, en sitten taannoisen Swan-kesäni, mutta nyt on varmasti juuri sopiva hetki lukea uudelleen Iris rukka tai Ollin oppivuodet tai tai tai...

      Poista
  4. Ikävää, kun kroppa jumii - parempaa vointia! Minullakin olisi Ville Rannan Kyllä eikä ei lukuvuorossa piakkoin, siitä olen kuullut niin paljon kehuja että odotukset on jo korkealla. :) Mainitsemaasi Calvinoa en ole lukenut, mutta Calvino on hyväksi havaittu muiden kirjojen kautta. Vinksahtanut kuvaa hyvin hänen tyyliään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MarikaOksa! Rannan teos oli kiinnostava jo visuaalisesti, olin vaikuttunut piirrostyylistä ja värimaailmasta. Olin alun perin kiinnostunut siitä vanhan Oulun takia ja aluksi - Oulussa satunnaisesti käyvänä - yritinkin vain tunnistaa paikkoja, mutta sitten koko tarina vei mennessään. Pidin myös siitä, että albumin nimi sai selityksen tarinassa.


      Tämä nyt lukemani Calvino on käsittääkseni Calvinon suoraviivaisinta tuotantoa. Aion ehdottomasti tutustua myös vielä enemmän vinksahtaneisiin teoksiin!

      Poista
  5. Kyllä vuoden voi aloittaa myös kiukuttelulla! Lihaskrampit ovat tuttuja oireita minullekin. Parannuskeinoksi suosittelen venytysliikkeitä ja kävelylenkkejä. Kävellessä maisemia tulee katsottua ja päätä käännettyä ja samalla veret lähtevät kiertämään jumiutuneissa lihaksissa. Toimii aina!

    Upeaa Uutta Vuotta Sinulle ja Kissoille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiukutteluluvasta, Tuija! :) Minustakin kävely on parasta rentoutusta (myös) lihasjumeissa, ja ilman toisen käden jokaisesta liikkeestä aukeavaa haavaa olisinkin tallustellut luonnossa koko loppiaisviikonlopun. Onneksi eilen pääsin jo hieman liikkeelle ja se auttoikin heti. Tänään jatketaan, joskin tänään pitää olla taas tietokoneen ääressäkin. Tiedossa on myös kuumakivihierontaa (syksyllä saamani lahjakortti tulee tarpeeseen, oletan että hieronta on ihanan rentouttavaa), fysioterapiaa, vyöhyketerapiaa... Olen raihnainen, mutta en aio jäädä sellaiseksi. ;)

      Kiitos toivotuksista myös kissojen puolesta! Niitä ei onneksi vaivaa jäykkyys tai mikään muukaan. Jouduin laittamaan sormen nivelessä olevaan haavaan eläinten haavasuojaa, ja kissoista muutuin heti kauhean hajuiseksi ja muutenkin epäilyttäväksi.

      Poista
  6. Ihana kiukuttelu, ja kiitos kun mainitsit tuon uutuus-Ravilon, jonka olin jotenkin missanut. Pitää hommata! :-)

    Toivottavasti käsikolotukset paranevat pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Booksy ja anteeksi myöhäinen vastaus - niin sinulle kuin muillekin. Käsikolotukset ovat saaneet laiminlyömään myös kommentteihin vastaamisen, anteeksi.

      Uutuus-Ravilo oli kyllä kiinnostava. Onneksi kotihyllyssä on myös Ravilon esikoinen, tulee olemaan kiinnostavaa verrata näitä kirjoja.

      Poista
  7. Onpas siulla alkanu ikävästi tämä vuosi. Tästähän ei voi sitten kuin nousta ylöspäin! :) Aika pitkän tekstin sait kuitenkin muutamalla sormellakin naputeltua.

    Joskus on tosiaan hyvä vain olla, vaikka tuntuiskin vaikealta olla tekemättä mitään. Tietokoneella istuminen jumiuttaa aika hyvin paikkoja, samoin lukeminen sängyssä tai sohvalla röhnöttäen. Mut en miekään kyllä osais lukea pöydän ääressä, ei siinä pysty keskittymään lukemiseen yhtään ;)

    Hyvää tarinoiden vuotta sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna K., kiitos ajat sitten tulleesta kommentista! Yksi käsi pääsi paketista 1,5 viikon jälkeen ja toinen pääsi eilen fyssarille, vihdoin ja viimein. Nyt käsi on entistä kipeämpi, mutta löytyi rakenteellinen syy, jota hoitamalla kiputila toivon mukaan saadaan purettua. Vähän puolitehoiselta tuntuu, kun saa juuri ja juuri naputeltua työhommat ja muuten kättä ei suunilleen sovi liikuttaakaan. Mutta paremmat ajat ovat edessä, olen varma!

      Niin ja leffoja ja filosofista ei-mitään-tekemistä olen nyt harrastanut entistä sujuvammin. :)

      Poista
  8. Kädet kuntoon nyt! Maltan tuskin odottaa pitempiä postauksia noista kirjoista, joita tuossa väläyttelit... Kai kirjoitat niistä lisää sitten, kun voit.

    Kaikki Calvinolta lukemani on kolahtanut, mutta tuota mainitsemaasi en ole lukenut. Mikkasen kirjoista olen pitänyt ja Aale Tynni -elämäkerta tuossa odottaa. Aloitin juuri lapsille Salaisen puutarhan. Ihanalta näyttää tämä kirjavuosi! Toivottavasti kädet tervehtyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kyllä kirjoitan ainakin useimmista aiheista, kunhan vain saan käden normaaliksi (käyn nyt viikoittain hoidossa, eilisestä lähtien).

      Luin Salaisen puutarhan viime viikonloppuna ja oi kun se oli edelleen ihana. Kirja oli myös täydellistä lääkettä kevätkaipuuseen... Osaatko muuten suositella jotain tiettyä Calvinon teosta?

      Poista
  9. Vointeja!
    Itse olen "nyrjäyttänyt" kerran ranteeni lukiessani Irvingiä. Olin niin kirjan lumoissa, että pitelin sitä pitkän aikaa huonossa asennossa kädessäni ja tajusin se vasta siinä kohtaa, kun käsi petti alta ja sattuikin sitten monta päivää.

    Westö oli hyvä. Ja toivottavasti tykkäät Lumilapsesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos kommentista ja anteeksi sinullekin, että vastaan näin myöhään. Anteeksi myös se, että hieman hymyilyttää tuo kirjaonnettomuutesi - kun siitä ei kuitenkaan vissiin jäänyt ikuista muistoa ranteeseen. Voin hyvin kuvitella tilanteen.

      Lumilapsi oli minusta tosi mukava, sellainen vähän tyttökirjamainen ja jotenkin lohdullinen. En ole talven ylin ystävä (kauniisti sanottuna), mutta jotain taikaa oli, kun aloitin Lumilapsen ja juuri silloin tuli ensilumi. :)

      Poista
  10. Hyvää uutta vuotta ja toivottavasti kädet ovat alkaneet jo parantua! Jatkuvan lukemisen vastapainoksi on toisinaan erittäin terveellistä katsella vain elokuvia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kiitos kommentista. Olen varma, että käsi on parantunut eilisillasta lähtien, jolloin se sai vihdoin kunnon hoitoa ja hoitosuunnitelman. Kyllä se tästä vielä.... edelleen yritän kyllä kirjoittaa mahdollisimman vähän (sattumoisin kyllä kirjoitan työkseni sen 8 h päivässä) ja kannettavalla naputtelu on kai suurin piirtein pahinta, mitä voin tehdä. Olen silti toiveikas, että olo helpottuu lähiaikoina.

      Aion katsella leffoja myös leffateatterissa lähiaikoina. Onnekseni olen saanut lapsiseuraa mukaan, niin en joudu menemään katsomaan yksin esim. Onnelia ja Annelia. :)

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kaunis kiitos, Elina! :) Ilahduin niin, että sain vihdoin vastattua kommentteihin. Tuli myös sellainen olo, että h-a-l-u-a-n pitkästä aikaa blogata niin kirja- kuin muista asioista. Yritän siis a) parantua, b) palata. Lupaan!

      Poista