lauantai 16. heinäkuuta 2011

Leena Parkkinen: Miss Milky Ray


Hammaspesulla Mercedes tarkisti varmuuden vuoksi kylpyammeen, mutta se oli tyhjä. Hän meni huoneeseensa ja heittäytyi sängylle.
"Auh", kuului sängystä. "Ei ole järin sivistynyttä tökkiä toisia sorkillaan."
"Mitä sinä teet minun sängyssäni?" Tyttö hyppäsi jaloilleen ja tuijotti peitto, joka kohosi ylös muodottomana kunnes sen alta paljastui lehmän turpa.

"Koska Kultakutri söi kaiken puuron? Mitä luulet? Lämmittelen. Ulkona on jäätävää, jos et ole huomannut." (s.- 15)

Leena Parkkisen pari kuukautta sitten ilmestynyt lastenkirja Miss Milky Ray on juuri niin hassu ja hullu kuin sen nimestä ja iloisesta kannesta voi odottaa. Se on hyvä juttu, sillä parhaat lasten- ja miksei aikuistenkin kirjat ovat jollain tavalla vinksahtaneita ja silti samaan aikaan fiksuja. Sellaiset kirjat jäävät mieleen ja nostattavat ajatuksia.

Parkkinen ja kirjan kuvittaja Camilla Pentti kertovat siinä mielessä perinteisen sadun, että kertomuksen päähenkilö on erilainen ja yksinäinen, kunnes hänen onnensa kääntyy.

Tässä tapauksessa päätuhkimoita on tosin kaksi. Kirja kertoo nuoresta Mercedes-tytöstä, joka ei pysty puhumaan kunnolla, koska hänen kielensä on haljennut auto-onnettomuudessa. Mercedes toipuu äitinsä vuokraamassa talossa; tytön isästä ei puhuta kuin satunnaisesti vihjaten, mutta ainakin aikuinen lukija voi päätellä, ettei isää enää ole. Äiti on taantunut lähinnä katselemaan television saippuasarjoja, äkillisiä ja tytärtään rasittavia superäitikohtauksia lukuun ottamatta.

Mercedeksen elämä muuttuu, kun hän löytää eräänä iltana kylpyammeestaan lehmän, puhuvan ja erittäin sanavalmiin kantturan Kevytmaito Tetra Rex Hytösen. Myös Kevytmaito on omissa lehmäpiireissään syrjitty, ja nyt hänellä on suuri huoli: miten menestyä lehmien kauneuskisoissa ja voittaa haluttu Miss Milky Ray -palkinto?

Kuten kunnon saduissa kuuluukin, Mercedes ja Kevytmaito panevat tuulemaan. Ei haittaa, vaikka toiset lapset pilkkaavat Mercedestä ja lehmät Kevytmaitoa. Loppu ei ole kuitenkaan aivan ennalta arvattava, sillä toisin kuin oikein opettavaisissa saduissa, näsäviisauteen ja ivallisuuteen taipuvainen hassunkurinen lehmä Kevytmaito säilyttää pirullisen luonteensa, vaikka saakin näytettyä toisille eläimille, mikä hän on lehmiään. Kevytmaito on varsin hulvaton ja hymyilyttävä persoona!

Luin toissavuonna Leena Parkkisen esikoisteoksen, aikuisten romaanin Sinun jälkeesi, Max. Ihastuin suuresti kummalliseen, sadunomaiseen ja todella erikoiseen tarinaan. Miss Milky Ray on tavallaan lasten versio samoista teemoista. Tässäkin kirjassa Parkkinen näyttää, että hänellä on runsaasti mielikuvitusta, mutta kertoo samalla ikiaikaisista aiheista: ystävyydestä ja yksinäisyydestä, erilaisena olemisen vaikeudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä, suvaitsevuudesta.

Näiden kahden teoksen perusteella olen vahvasti Leena Parkkisen fani. Lisään vielä, että Sinun jälkeesi, Max on hyvä esimerkki sukupuolineutraalista romaanista. Minä lainasin sen aikoinaan isälleni, ja vaikkei kirjamakumme muuten aivan yhtenäinen olekaan, tämä romaani teki molempiin vaikutuksen.

Leena Parkkinen (teksti), Camilla Pentti (kuvitus): Miss Milky Ray. Teos, 2011

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa hassulta ja kivalta! Onko Miss Milky Ray myös mielestäsi sukupuolineutraali vai enempi tyttöjen kirja?

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa hulvattoman ihanalta opukselta! Minulle tuli tästä kuvauksestasi jostain syystä mieleen vuoden 2009 Junior Finland-voittaja Mari Kujanpään ihana Minä ja Muro.

    Voisikin käydä kuikuilemassa tätä meidän kirjaston nuortenosastolla :) Luonnonlapsi Calpurnia Taten jälkeen tuli himo lukea taas nuortenkirjojakin. Ja pistänpä tuon Parkkisen toisenkin teoksen korvan taakse! Kiitos Jenni!

    VastaaPoista
  3. Bongasin myös tämän kirjan jostakin mainoksesta ja muistin kirjailijan parin vuoden takaa. En välittänyt erityisemmin esikoiskirjasta, monestakin syystä, mutta osaksi nihkeilin vieraskielisten nimien käytöstä. Sama meno näköjään jatkuu - sijoittuvatko tämän kirjan tapahtumat ulkomaille vai miksi hahmoilla on englanninkieliset, varmaankin kohdeyleisölle hankalat nimet? Vai olivatko ne sinusta hankalia?

    Kiitos,
    terveisin tiukkapipo fennomaani

    VastaaPoista
  4. Aivan herttaisen valloittavan kuuloinen kirja. Kiva, kun kirjoitit siitä. :)

    Miten paljon kirjassa oli kuvitusta?

    VastaaPoista
  5. Kirja näyttää ja kuulostaa niin hauskalta, että täytyy laittaa se lukulistalle! Pidin myös kovasti Parkkisen Sinun jälkeesi, Maxista. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Paula, vaikea kysymys, koska en tunne niin paljon pieniä lukijoita. Sanoisin, että hieman enemmän tyttöjen kirja, mutta sopii pojillekin, etenkin jos hassut eläimet (lehmät) kiinnostavat.

    Linnea, ja minulla on taas Calpurnia Tate lukematta edelleen, vaikka suosittelit sitä. Mutta hauskaa että voidaan suositella puolin ja toisin, kirjavinkkien ja -ajatusten vaihtaminen on bloggaamisessa parasta! :) Minä ja Muro ei ole minulle tuttu teos, toivottavasti se tulee kuitenkin joskus vastaan.

    Tulimeeria (pitkästä aikaa!), mielenkiintoinen nimikysymys! Tässä kirjassa kaikki nimet eivät olleet ulkomaisia, eivät ihmisten, eläimien eikä paikkojenkaan. Minuakin usein häiritsee liika ulkomaisuus, mutta Sinun jälkeeksi, Max oli minusta niin erikoinen ja toisaalta kansainvälinen kirja (se ei tuntunut lukiessa ollenkaan suomalaiselta), että siinä ei häirinnyt. Nyt huomasin, että Maxin käännösoikeudet onkin myyty ulkomaille, en tosin tiedä, minne.

    Marjis, kuvitusta oli runsaasti, mutta tarkkaa määrää en tiedä, kirja ei nyt ole tässä lähellä. Kirja oli tosi hassu, sen luki hetkessä - mutta oli se kyllä herttainen ja valloittavakin. :)

    Lumikko, kuten juuri Marjikselle kommentoin, kirjassa oli muutenkin paljon kuvitusta, kaikki tuota hauskaa tyyliä.

    Laura, toivottavasti löydät kirjan ja pidät sinäkin siitä!

    VastaaPoista
  7. Pikkusen minullakin tökkii englannin käyttö kirjannimissä. Suomalaisia päteviä sanoja on niin paljon, miksi käyttää englantia? Kositaanko englannilla jotakin?? Aiheellinen kommentti Tulimeerialta!

    Katselin tätä kirjaa tänään kirjastossa. Kirja olikin yllättävän ohut, olisi ollut nopealukuinen, mutta jätin hyllyyn. Sen sijaan löysin vierestä toisen hauskannäköisen uutuuden, Rakastuneen krokotiilin. SIitä toivottavasti pian blogissani :-).

    VastaaPoista
  8. Paula, minua esim. anglismit ja vieraskieliset nimet tökkivät melkein aina ja joka yhteydessä. Nuo nimet ehkä vähemmän kaunokirjallisuudessa kuin tosielämässä, jossa olen vannoutunut suomalaisten nimien kannattaja. Tosiaan, suomalaisia päteviä sanoja ja nimiä on vaikka kuinka paljon, miksei niitä käytetä!

    Parkkisen kirja on tosiaan nopealukuinen. Rakastuneella krokotiililla on ainakin hyvin hulvaton nimi, odotan innolla tarkempia tietoja kirjasta!:)

    VastaaPoista
  9. Minustakin tämä oli tosi kiva:

    http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/05/lastenkirjalauantai-leena-parkkisen.html

    VastaaPoista
  10. Karoliina, muistinkin sinunkin kirjoittaneen tästä, kukaan muu ei sitten ole tainnutkaan... Kannattaa kurkata tuo Karoliinan juttukin; hyvän tekstin lisäksi jutussa on esimerkkejä kirjan kuvituksesta.

    VastaaPoista