Minä, lukija ja kirjabloggari


Tervehdys!  
Olen Jenni, herra Huun ikäinen espoolaisrouva. Työskentelen päivittäistavarakaupan alalla markkinointiviestinnän parissa, ajattelen siis päivät pitkät ruokaa. Vapaa-ajallani ahmin kirjoja.


Kirjavat  muistot


Olen joskus sanonut, etten muista kunnolla aikaa, jolloin en osannut lukea, koska ilmeisesti se oli minulle merkityksetöntä. 

Olen kuitenkin kuullut vanhemmiltani, että kirjanystävyys on minussa synnynnäistä: jo ennen kuin osasin puhua, osasin vaatia, että minulle luetaan kirjoja. Ensimmäisiä suosikkejani oli Mattilan isännän karjatarha. Sekä eläimistä kertovat että tietoa antavat kirjat ovat edelleen lähellä sydäntäni, joskin nykyisin arvostan hieman monitasoisempia teoksia.

Kun opin lukemaan itsenäisesti, en olisi muuta tehnytkään kuin maannut kirja kädessä.

Rakastin lapsena Mestaritontun seikkailuja sekä monia Astrid Lindgrenin teoksia ja kirjoitin yli satasivuisen peukaloisromaanin Annelin ja Onnelin innoittamana (teosta ei ole julkaistu). Eka- ja tokaluokkalaisena vietin kesälomia lukemalla Viisikkoja kilpaa naapurinpojan kanssa. Sitten siirryin Montgomeryn ja Alcottin tuotannon pariin ja elin ihanassa, vanhanaikaisessa haavemaailmassa. Sieltä etenin vähitellen Merri Vikin Lotta-kirjoihin; myös Astrid Lindgrenin Riitta-Maija keventää sydäntään oli minulle esiteini-iässä tärkeä teos.

Löysin ala-asteella myös Agatha Christien. Pidin hänestä peruskoulun kuudennella luokalla esitelmän ja luin sitä varten (mielestäni) koko Christien tuotannon. Lopputuloksena oli täysmittainen kyllästyminen, enkä ole sittemmin juuri välittänyt dekkareista. Siirryin yläasteen mittaan suoraan nk. aikuisten kirjoihin: elämäkertoihin, Sinuheen, mitä nyt vanhempieni kirjahyllystä löytyikin. Alex Haleyn Juuret teki minuun valtavan vaikutuksen.

Agatha-yliannostus oli tärkein tekijä, miksen halunnut lukion jälkeen opiskella kirjallisuutta kaikesta kirjarakkaudestani huolimatta. Pelkäsin, että kirjallisuuden opinnot tappavat lukemisen ilon, ja jätin yliopistoaikoinani yleisen kirjallisuustieteen peruskurssin kolmesti kesken. Sen sijaan rakastin pääainettani suomen kieltä. Höystin kielitieteellisiä opintoja muun muassa viestinnällä ja sosiaalipsykologialla. Yhdistelmä on ollut hyvä pohja niin toimittajan kuin mainonnan alan töissä. Olen myös iloinen, että pääsin aikuisena eroon kirjallisuudenopiskelukammostani: olen suorittanut työn ohessa kotimaisen kirjallisuuden, yleisen kirjallisuustieteen sekä luovan kirjoittamisen perusopinnot avoimessa yliopistossa.



 

Elämäntapa ja yhteisöllinen harrastus



Tänä päivänä olen melko monipuolinen mutta myös melko vakava lukija.

Olen kiinnostunut laadukkaasta maailmankirjallisuudesta, tunnen erityistä lämpöä suomalaisia klassikkoja kohtaan, haluaisin lukea yhä enemmän kulttuurihenkilöiden elämäkertoja. Tunnen varovaista kiinnostusta taidokkaasti kirjoitettuja dystopioita kohtaan, mutta fantasiahahmot kiehtovat minua vain saduissa ja kansanperinteessä. 

Lempikirjailijoitani ovat Tove Jansson ja Märta Tikkanen. Viime vuosien kirjailijalöytöihini kuuluvat mm. Claudie Gallay, Yasunari Kawabata sekä Monika Fagerholm. Huomaan myös lukevani yhä useammin niin runoja kuin tietokirjojakin, etenkin kulttuurista ja luonnosta kertovia. Minulle hyvän ja merkittävän kirjan merkki on, että tunnen lukiessani oppivani jotain sekä kielestä että maailmasta. Hyvä lukukokemus tarjoaa ainutlaatuisen olotilan. Toisaalta joskus nautiskelen vaikkapa chick-litistä tai trilleristä ihan vain hassuttelun ja vauhdikkaan kerronnan halusta.

Lukeminen on kuitenkin paljon muutakin kuin yksin sohvannurkassa kököttämistä. Se on maailman hahmottamisen ja elämisen tapa, mutta myös yhteisöllinen harrastus.

Olen kuulunut jo lähes kymmenen vuoden ajan kerran kuussa kokoontuvaan pieneen lukupiiriin, ja tammikuussa 2009 perustin myös kirjablogin. Blogini on tutustuttanut minut moniin muihin lukutoukkiin sekä virtuaalisesti että oikeassa elämässä. Se on saanut minut tekemään kirjataidetta ja tuonut ainutlaatuisen työmahdollisuuden, kun toimin puolisentoista vuotta A-lehtien Lily.fi-verkkoyhteisön nimikkokirjabloggarina.

Ennen kaikkea blogini on saanut minut pohtimaan kirjoja ja lukemista monelta kantilta, omakohtaisesti ja yleisesti. Olen hyvin utelias lukemisen suhteen ja oikeastaan koen pitäväni lukemisblogia enkä kirjablogia.


 

K niin kuin kirjablogi


”Kirjablogi” on kuitenkin yleistermi lukukokemuksia ja muita kirjapohdintoja sisältävälle blogille, käytettäköön siis sitä. Olen kuvannut edellä lukemishistoriaani, lopuksi vielä sananen kirjabloggauspolitiikastani.

Blogissani on ollut lähes alusta lähtien arvioita pyytämällä tai pyytämättä arvostelukappaleina saamistani teoksista. Olen kuitenkin merkinnyt kirjansaantitavan kirjakirjoitusteni loppuun systemaattisesti vasta elokuusta 2013 lähtien. Blogissani ei ole maksullisia linkkejä eikä muunlaista affiliate-yhteistyötä. Suurin osa lukemistani kirjoista uutuuksia myöten on omia ostoksiani. Syy arvostelukappaleiden merkitsemättömyyteen ei olekaan ollut niinkään se, että arvostelukappaleita olisi niin runsaasti, vaan pikemminkin se, etten ole halunnut toitottaa koko maailmalle, kuinka paljon ostan kirjoja… Uutuuksien lisäksi teen kirpputori- ja etenkin nettiantikvariaattilöytöjä. Kirjastosta lainaan vuosittain muutamia kymmeniä teoksia, ystäviltäni muutamia. En koe, että kirjansaantitapa vaikuttaisi lukokemukseeni. (Lisätietoja blogimainonnasta saat Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeista.)

Kirjabloggaajana koen olevani lukemisen harrastaja ja lukemisen asialla. En usko blogien ja kirjakritiikin vastakkainasetteluun, vaan siihen, että eri kirjoilla, medioilla ja teksteillä on omat sanomansa ja tehtävänsä ja osin samat, osin omanlaisensa yleisöt. Yhteistä kirjakirjoituksille ja -keskusteluille on, että olemme kaikki kirjan asialla.

Aion olla kirjan asialla aina. Voin lopettaa blogin ja luopua lukupiiristä, ehkä myydä kirjakokoelmanikin – mutta lukemista en lopeta.




Kysymyksiä ja kommentteja voi esittää joko kommenttikentässä tai lähettämällä sähköpostia: kokolailla(at)gmail.com.


Kirjaterveisin


Jenni Saarilahti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti