tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kauneimmat kirjannimet

Se on sitten kevät.


Olen jo jonkin aikaa, tarkemmin nuorisokirjailijoiden illasta lähtien, miettinyt, mikä olisi kaunein tai kiinnostavin tietämäni kirjannimi. Pohdinta sai alkunsa, kun kuulin ko. illassa, miten kiehtovan nimisiä kirjoja lastenkirjailija Leena Laulajaisella on. Esimerkiksi:

Vesilinnun tytär
Sinisen delfiinin laulut
Lumileopardi tanssii

En ole saanut ratkaistua, mikä on mielestäni kirjannimistä parhain, mutta sen olen hahmottanut, että pidän tuollaisista sadunomaisista nimistä ja vielä enemmän vähän pidemmistä nimistä: ne kutkuttavat mielikuvitusta ja pistävät heti pohtimaan, mistä mahtaa olla kyse. Tällä hetkellä Lukupiirin kuukauden kirjana oleva Leena Krohnin kirja Mitä puut tekevät elokuussa teki minuun vaikutuksen heti kun luin sen nimen kirjanselkämyksestä siskoni kirjahyllystä. Tietokoneelleni on tallennettu Maria Suutalan teoksen Kettu luumupuussa tiedot vain siksi, että tuokin kirja alkoi houkutella minua nimensä takia. Ja ketuista puheen ollen, olen aiemmin maininnut, että minun oli luettava uusin Mukka, Näin hetki sitten ketun, jo kirjan nimen ja kannen vuoksi.

Arvaatte varmaan, että minusta myös esim. Marja-Liisa Vartion teoksilla Kaikki naiset näkevät unia ja Se on sitten kevät on hyvät nimet. En ole edes lukenut kyseisiä kirjoja, mutta pidän niistä silti.

On minimalismillakin puolensa, tässäkin asiassa. Usein lyhyt nimi alkaa tuntua hyvältä kuitenkin vasta sitten, kun on jo alkanut lukea kirjaa eli nimi on saanut selityksensä.

Myös Hanna ja Arja ovat muistaakseni aiemmin miettineet nimiasioita ja Valkoinen Kirahvi kuvannut kauneimpia kirjanselkämyksiä. Minäkin aion kuvata kirjojani, kunhan saan joskus kirjahyllyni kuvaukselliseen kuosiin. Olin ajatellut järjestellä hyllyjä pääsiäisenä, mutta en halunnut olla sisällä yhtään ylimääräistä hetkeä. Hämmästyksekseni en halunnut avata tietokonetta enkä juuri kirjaakaan. Ilmassa on selvästi jotain uutta – eli kevättä ja puutarhatöitä. Kirjan välttely johtui kyllä osin siitä, että Jean M. Untinen-Auelin uusin Ayla-kirja on mielestäni aivan pitkäpiimäinen. Siitä lisää lähiaikoina, kun saan kirjan joko luettua tai päätän jättää sen kesken.

24 kommenttia:

  1. Joo, mietin nimiasioita. Minua kiehtoivat erityisesti modernismin ajan pitkät nimet ja valikoin siltä ajalta muutaman kauniin, mm. Vartion kirjat olivat listassani. :)

    VastaaPoista
  2. Hmmm, väitän että Vartion kirjat ovat kiehtoneet minua nimillään jo ennen kuin luin nimijuttusi! Ja nyt en käynyt lukemassa sitä uudestaan, etten saisi vaikutteita; näemmä olen kuitenkin saanut. ;)

    On hyvä, jos nimi on joko kaunis/satumainen tai jotenkin vinksahtanut, se herättää mielenkiinnon. Tosi usein niminä tuntuisi olevan ihmisen eli päähenkilön nimi, mikä on tietenkin selkeää, mutta harva etunimi on sellainen, että se ihan vain nimenä houkuttelee. (Paitsi Anna, Hanna ja Johanna, kun pidin niistä nimistä, yksinään tosin mikä tahansa niistä olisi voinut olla vähän ankea, mitäänkertomaton.)

    VastaaPoista
  3. Oletpa kerännyt kauniita kirjojen nimiä tähän. Vaikea sanoa, mikä olisi niistä kaunein, mutta ehkä pidän eniten tuosta Vesilinnun tyttärestä.

    Kauniit nimet jäävät mieleen ja herättävät odotusta. Mulla on esimerkiksi paljon odotuksia ensi syksynä julkaistavasta Anneli Kannon ja Terhi Rannelan Tähystäjäneito-kirjasta ihan vaan sen takia, etä se kuulostaa niin kauniilta. :)

    VastaaPoista
  4. Joo, en missään nimessä väittänyt ettet olisi niistä pitänyt ilman minun suurta vaikutusvaltaanikin. :D

    VastaaPoista
  5. Pohdin aikanani myös noita nimiä, jotka eivät kiinnosta juurikaan, esim. Saision moni uudempi teos menee keskenään sekaisin. Voimattomuus, Tunnottomuus, Kohtuuttomuus.

    Lisäksi aika monessa kirjassa on nimenä tytär, aika harvoissa uudemmissa kirjoissa poika. (Poikkeus tuli heti mieleen, Poikakirja)

    VastaaPoista
  6. Marjis, Tähystäjäneito kutkuttaa sekin kyllä heti mielikuvitusta. Minua houkuttelee pian lukuvuoroon tuleva Kerstin Ekmanin Sudentalja-trilogia jo nimellään; vaikka nimi on lyhyt, siinä on voimaa ja jotain ikiaikaista.

    Hanna, en ajatellutkaan, että vihjaisit olevani ajatusteni takana, mutta ehkä oletkin, koska nuo Saision teokset kävivät mielessäni myös! :D Minäkään en muista, minkä niistä olen lukenut, kun nimet ovat niin samankaltaisia. Se on kai tarkoituskin, mutta sekoittaa lukijaa.

    Monessa nimessä taitaa tosiaan olla mukana tytär, hyvä huomio! Poikaesimerkkejä ei tule mieleen.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen aihe!Kyllähän tosiaan kirjan kansien lisäksi myös sillä nimellä voi olla oma vetovoimansa ja onkin usein!

    Nyt äskettäin lukemistani tulee mieleen esimerkiksi Gallayn "Rakkaus on saari"..tai nyt kesken oleva "Tyrskyt".

    Toisaalta lauseen muotoiset nimet, kuten vaikka : "Mistä kevät alkaa"
    ovat välillä todella kiehtovia!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen kirjoitus, hyvä nimi on kyllä tärkeä. Joskus olen ihastunut kirjaan ihan pelkän nimen perusteella. Mielikuvien voima on aika vahva, joskus olen kai ihan pettynytkin kun kirja jolla on ihana nimi, ei olekaan niin kiinnostava kuin luulin. Ja eri ihmisiä tietysti kiehtovat erilaiset nimet.

    Minulla on nyt kesken Midnight fugue, ihastuin tuohon nimeen jostakin syystä aivan kamalasti. Kaiketi fuuga kuulostaa minun korvaani mystiseltä ja kiehtovalta...

    VastaaPoista
  9. Tämä keskustelu sopii myös hyvin monien bloggareiden tekemään Huhtikuun haasteeseen, sillä siinä on ylihuomenna kohta Kaunein kirjannimi :)

    Minä olen aina pitänyt Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman ja Kauimpana kuolemasta. Myös Gallayn Rakkaus on saari on hieno. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, Anna Gavaldan Kunpa joku odottaisi minua jossakin, Marguezin Sadan vuoden yksinäisyys..

    Paljon ihania nimiä!

    VastaaPoista
  10. Gallayn kirjat ovat kyllä hyviä myös nimiensä perusteella, mutta päätin etten taas hehkuta Gallayta! ;) Tyrskyt meinasin mainita kyllä esimerkkinä nimestä, joka puhuttelee lyhyydestään huolimatta: sanalla on kuitenkin selvä merkitys.

    Midnight fugue kuulostaa hyvältä minunkin korvaani, samoin Elina Hirvosen kirjojen nimet, etenkin Kauimpana kuolemasta. Hienoja nuo muutkin mainitsemasi esimerkit, Naakku!

    VastaaPoista
  11. Minä taas pidän nimistä, jotkaeivät ole sitä perustyyliä Substantiivi/Adjektiivi+substantiivi/päälause. Seuraavat ovat oikein hyviä nimiä:

    To kill a mockingbird
    Että hän muistaisi saman
    Do androids dream of electric sheep?
    Oleta pyöreä lehmä
    Olen outo piiri
    The Flat-Footed Flies of Europe
    Curbside Consultation of the Colon
    How to Avoid Huge Ships
    Bombproof Your Horse
    The Do-It-Yourself Lobotomy: Open your mind to greater creative thinking

    Tällaisia lukisin ihan vain nimien takia. :D

    VastaaPoista
  12. Kiva aihe!Minäkin pohdin viimeisimmässä postauksessa kirjannimen merkitystä, luinhan ' Traktorien lyhyen historian ukrainaksi' ja nyt luen ' Kaikki, mitään olet aina halunnut tietää kuninkaallisista, mutta et ole uskaltanut kysyä'! Jostakin syystä olen mieltynyt tällaisiin, eivät ne sinällään ehkä ole kauniita, mutta eivät kyllä ole mitäänsanomattomiakaan!

    VastaaPoista
  13. Kiva keskustelu! Nimet ovat kiinnostavia ja tärkeitä.
    Itse pidän kovasti Vartion 'Hänen olivat linnut' -kirjan nimestä. Se on todella kaunis!

    Myös Slavenka Drakulicin 'Aivan kuin minua ei olisi' on mieleenpainuva; tosin kirja on karmiva...

    Vígdis Grímsdóttirilla on hienonnimisiä kirjoja, kuten 'Nimeni on Isbjörg: Olen leijona' ja 'Sydän, kuu ja sinilinnut'.

    Ai niin ja vielä 'Kaikki naiset katsovat vastavaloon'! Kirjailijaa en kyllä tähän hätään muista. Myös tuo 'Että hän muistaisi saman' on jäänyt mieleen hyvin.

    VastaaPoista
  14. Nimi voi myös olla lupaus, jota sisältö ei kuitenkaan vastaa. :-)

    Minä suosin lyhyttä ja napakkaa, kuten Melominen, Kasvu, Nenäpäivä...

    VastaaPoista
  15. Paljon kauniita kirjan nimiä on tässä mainittu... Ankin mainitsema "Naiset katsovat vastavaloon" on Joel Haahtelan (esikois?)romaani.

    Runokirjoilla on usein upeita nimiä: "Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja" "Sumusta pulppuavat mustat autot" (tjsp), "Keskipäivä, delta" "Matkalla niityn yli", "Tahdon sinun kuulevan"...

    VastaaPoista
  16. Hyvä postaus, ja muistan aiheen jo Hannan blogista, mutta tämä vaatisi perusteellisempaa mietintää.. En osaa hatusta vetää parhaita nimiä. Jaa, ilmeisesti tätä joutuukin miettimään huhtihaasteen takia pian. :)

    Pienen mökin emännän kanssa olen samaa mieltä, että runokirjoilla on usein hienot nimet. No, eihän se yllättävää ole. Runollisia lienevät. :)

    VastaaPoista
  17. Paljon kauniita nimiehdotuksia taas tullut, kiitos! Ja tottahan se on, etteivät kauneimmat ole välttämättä kuitenkaan kiinnostavimpia. Tuo Amman mainitsema Traktorikirja on minun mielessäni jo ihan klassikko, mitä omituisiin kirjannimiin tulee. :D Ja Hreatheamuksen nimilista aiheutti halun googlata heti kaikki nuo opukset ja selvittää, mistä on kyse.

    Esimerkki ei kauniista eikä pitkästä vaan lyhyestä mutta silti kiinnostavasta nimestä on Vuohia tuijottavat miehet. Ja löytyyhän muitakin, esim. Murakamin teoksilla on merkilliset nimet!

    VastaaPoista
  18. Kirjan nimiä on ihana makustella. Pidän toisaalta runollisista nimistä, kuten Pienen mökin emännänkin mainitsemasta Naiset katsovat vastavaloon. Myös viime viikolla lukemani Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta omaa upea nimen. Toisaalta lyhyt nimi voi olla hieno, kuten Totta, Hellekausi tai Seitsemäntoista. Ne eivät selittele eivätkä avaa mitään liikaa, lupaavat silti kokonaisen pienen maailman.

    VastaaPoista
  19. Kiva aihe, toden totta :) Ihan sattumalta pohdiskelin aamulla samaa, Vartion kirjojen nimiä varsinkin, ennen kuin luin tätä juttuasi.

    Pari "poikanimeä" tuli äkkiseltään mieleen: J.M. Coetzeen Poikavuodet, Jera Hännisen Harakkapoika ja Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja.

    VastaaPoista
  20. Katja, aihe on tosiaan herkullinen! Mitä enemmän sitä makustelen, niin sen enemmän keksin ihania, kiehtovia, onnistuneita - jollain tapaa kiehtovia nimiä. Ja nämä ihan ulkomuistista; jos oikein keskittyisi aiheeseen, löytyisi varmasti vielä vaikka mitä.

    Lumikko, hassua ja hauskaa, että olit miettinyt tahollasi samaa asiaan ja vielä ihan samaan aikaan! Kiitos poikakirjavinkeistä. Joni Skiftesvikin teoksella on todella erikoinen, mieleenjäävä nimi!

    VastaaPoista
  21. Näin hetki sitten ketun on loistava nimi! Lumikon hengessä tykkään myös nimestä Leijapoika. Toisaalta pitkäkin nimi voi toimia, esim. Vanha mies joka luki rakkausromaaneja.

    VastaaPoista
  22. Parasta on se, jos nimi saa sitten selityksen kirjassa. Esim. Näin hetki sitten ketun sai, onneksi, koska odotin sitä koko lukemisen ajan. Vanhja mies joka luki rakkausromaaneja on minulle aivan vieras teos, mutta sen nimestä tulee heti kaikenlaisia mielikuvia. Jännittävää!

    VastaaPoista
  23. Joskus taas kirjan nimi voi osoittautua pettymykseksi. Siihen viitataan vain jossain säälittävässä pikku virkkeessä keskellä kirjaa ja koko juttu lässähtää, kun tajuaa että tässä tämä nyt sit oli.

    VastaaPoista
  24. Totta, Hanna, joskus nimi on tosiaan saanut tyhmän tai "väärän" selityksen. Mutta sekin kai kertoo siitä, että nimi on tärkeä, se luo paljon odotuksia!

    VastaaPoista