keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Tommi Parkko: Kirjoita runo

Näin Eino Leinon, runon ja suven päivän iltana pitää vielä nostaa esiin eräs ihana kirjalöytö, joka kiilasi heti lukujonon kärkeen. Tommi Parkon opas Kirjoita runo, opas aloittelevalle runoilijalle on kiinnostava, monipuolinen, hyödyllisen oloinen ja yllättävän hauska teos! Vastikään runokuumeeseen sairastuneena selasin sen läpi yhdeltä istumalta.

Tässä kirjasessa on samaa henkeä kuin saman kustantamon aiemmin julkaisemassa proosankirjoitusoppaassa Sata sivua, tekstintekijän harjoituskirja. Runoja lähestytään monelta kantilta, mutta niin kevyesti ja selkokielisesti, että vähän proosallisempikin lukija pysyy hyvin kärryillä. Tommi Parkko, runoilija itsekin, käy läpi mm. runokielen kuvallisuutta ja aistillisuutta, toistoa ja typografiaa (sitä, miten sanat on sijoitettu paperille). Kirjallisuudenkursseilla minua syvästi kauhistuttanutta metriikkaa sivutaan vain yhden luvun verran. Poissa ovat myös hankalat, kirjallisuutta opiskelemattomalle vaikeasti aukeavat termit. Pidin kovasti Parkon kirjoitustyylistä. Esimerkiksi runoilijalle niin tärkeää kykyä katsoa asioita hieman poikkeavalla tavalla, Parkko nimittää vinoksi katseeksi:

"Katsetta, joka tekee tuoreita havaintoja, voi kutsua vinoksi katseeksi. Arkinen katseemme on suora: päämme ovat suorassa. Vinossa katseessa kallistamme päätä hieman ja näemme maailman uudesta kulmasta. Tuore havainto on asioiden toisin katsomista. Runo, jossa on vino havainto, ei ole lukijalle saavuttamaton. Lukija oivaltaa lukiessaan, miten havainto on nähty. Tämän jälkeen lukija näkee runoilijan havainnon mukaisia asioita ympärillään." (s. 39)

Miten sitten kehittyä tekstintekijäksi, joka saa ihmiset näkemään asiat uudella tavalla? Tähän Parkko tarjoaa sata erilaista harjoitusta.

Osa harjoituksista perustuu toisten runoihin. Parkko kehottaa tutkailemaan Pentti Saarikosken runokokoelman Runot typografiaa sekä lukemaan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelman Tämä matka ja pohtimaan subjektiivisen ja naturalistisen asenteen näkymistä siinä. Toisinaan tehtävänä on kirjoittaa runo, jossa on tarina, tai runo, jossa ovat mukana kaikki muut aistit paitsi näköaisti.

Osan kirjan harjoituksista voi tehdä netissäkin! Ainakin kahdessa harjoituksessa kehotettiin nimittäin menemään sivustolle nokturno.org. Ensimmäisessä harjoituksessa Parkko pyytää tutkimaan, mitkä sivuston näytteistä ovat runoutta ja miksi. Toisella kerralla sivustolta on tarkoitus etsiä googlepoem-alakohta ja kokeilla hakukonerunouden tekemistä.

Kaiken kaikkiaan tästä teoksesta tulee sellainen olo, ettei runous ole(kaan) vaikeaa, ei kirjoittajan eikä lukijan kannalta. Kirjassa on paljon runonäytteitä, jotka yhdessä teoriatiedon ja harjoitusten kanssa innostavat tulkitsemaan runoutta. Runo-oppaasta on siis mielestäni hyötyä runojen lukijallekin, vaikka se onkin ensisijaisesti kirjoittajille tarkoitettu.

Minä muutuin kyllä oppaan ansiosta lukijasta kirjoittajaksikin, ihan yhden bussimatkan aikana! Hihittelin tälle kirjan harjoitukselle ja sen perusteella sepittämälleni runolle eilen kotimatkalla:

Harjoitus 12.
Kirjoita niin kliseinen rakkausruno kuin on mahdollista. Muista että naisen kuvaaminen ruusuna tai muuna kauniina kukkana on äärimmäisen kliseistä. Vältä tuoreita ilmauksia. Jos jokin ilmaus tuntuu yllättävän tavalla tai toisella, korvaa ilmaus tavanomaiseksi. (s.33)


Harjoituksen toteutus: 
Odottava ruusu


Oh! 
Rakkaani, puutarhurini.
Tule ja nauti tuoksuni,
avaa terälehteni.
Poimi minut.
Poimi, poimi!
Ilman sinua

kuihdun,
lakastun,
katoan.
Tule!

(kliseet: huudahtelu ja muu teatraalisuus, rakkaus, ruusu, liiallinen toisto, kuihtumis-ym. metaforat, odotus ja kaipaus, kaikenlainen ennalta arvattavuus, lässytys ja latteus)

Lopuksi: Tommi Parkko mainitsee kirjassaan myös muita runousoppaita. Runouden kirjoittajille hän suosittelee Risto Ahdin ja Markku Toivosen Runouden kuntokoulua (Kirjapaja 1988) sekä Heikki Salon Kahlekuningaslajia (Like 2006), joka käsittelee laulujen sanoittamista. Runouden lukijoille annetaan kirjavinkkeinä Väinö Kirstinän Runo ja lukija (Weilin+Göös 11971) ja Siru Kainulaisen ym. toimittama teos Lentävä hevonen (Vastapaino 2007).

Kuten vuosiluvuista voi päätellä, kotimaisia runo-oppaita ei ole liikaa. Onneksi nyt saatiin tämä!

Tommi Parkko: Kirjoita runo, opas aloittelevalle runoilijalle. Avain, 2011.
Kustantamon kirjaesittely

13 kommenttia:

  1. Hyppään kiireissäni itse asian yli tällä kertaa ja ilmoitan vain, että sinulle on jotain blogissa!

    VastaaPoista
  2. minusta kaikki on hyvää runoissa.. en kyllästy kliseisiin, en rakkauteen en kultaan enkä kuutamoon.. uudet runot on kivoja, murrerunot on kivoja.. pääasia on että jokainen runoilija on itse. oma ääni.. ja rakkaushan on suurin ja ikuisin kaivatuin jos ei on ihminen vihan tai välinpittämättömyyden suossa..ah, tuskaa

    VastaaPoista
  3. Ah ja oi, sinä ihana odottava ruusu, poimin vinkkisi ja varaan tämän kirjan!

    VastaaPoista
  4. Amma, kiitos, tulen katsomaan! :)

    Aikatherine, eihän kliseisissä aiheissa mitään pahaa olekaan, nehän ovat varsin ikuisia ja universaaleja asioita. Luulen, että tuolla harjoituksella oli tavallaan tarkoitus korostaa juuri sen oman äänen tärkeyttä: kliseitä on helppo keksiä, mutta miten sanoa tuoreesti jotain aiheesta, josta on sanottu on jo kaikki?

    Erja, ah ja voi, sydämeni iloitsee tiedosta, että kiinnostuit tästä kirjasta!

    VastaaPoista
  5. Minunkin sydämeni iloitsee, että pidit tästä kirjasta ja että teit heti noin hyvän runon, hih. Pidin arviostasi taas paljon, sillä kirjoitit teoksesta juuri niistä asioista, mitkä itseänikin arvelluttivat. Auttaako se myös lukemaan runoja jne..

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa kaivatulta teokselta. Minulle jäi sellainen maku kirjoituksestasi, että tässä oppaassa kirjoittamista pidetään leikkinä ja hauskana asiana, ei ryppyotsaisena puurtamisena.

    Suosittelen lämpimästi runoilijoille myös tuota mainittua Heikki Salon Kahlekuningaslajia. Loistava opus, jossa on toisen muusikon, Jarkko Martikaisen kuvitus!

    Jos sinulla ei ole sitä vastaan mitään, liitän tämän Kirjallista elämää -haasteeseen, kun loppuvuonna kokoan luettuja oppaita ja kirjoittajakirjoja? :-)

    VastaaPoista
  7. Hanna, tämä auttaa varmasti myös runojen lukemisessa. Yhtäältä niin, että runoteoria ja -harjoitukset saavat tutkimaan tekstejä monelta kantilta, ja toisaalta niin, että kirjassa on hurjasti houkuttelevia runoesimerkkejä. Olen aiemmin nurissut, että haluan toisen todellisuuden vain romaaneille ja blogille, nyt tarvitsisin vielä kolmannen elämän runoja varten!

    Kiva kuulla, että sinunkin sydämesi on iloinen. :)

    Paula, tämä ei ole todellakaan ryppyotsainen teos, ja rohkaisee minusta kirjoittamaan muutakin kuin vain runoja. Kahlekuningaslaji-teoksella on niin hauska nimi, että tekisi mieli lukea se jo siksi!

    Saat toki liittää tämän Kirjallista elämää -haasteeseen. Runotyttö ja kielitieteilijä minussa ilahtuvat aina kovasti, jos joku kiinnostuu kieleen, kirjoittamiseen tai kirjallisuuteen liittyvästä tietokirjasta. :)

    VastaaPoista
  8. Runosihan on vallan hieno! :-)

    Tulipa mieleeni postauksestasi: olen etsinyt etsimällä sellaista hyvää kirjaa, joka ohjaistaisi kritiikin kirjoittamiseen tai joka ylipäätään avaisi kirjallisuustieteen käsitteitä. Vinkkejä? Esim. lukijan ABC-kirja oli aivan täynnä kamalaa jargonia...

    VastaaPoista
  9. Kamala jargoni = kirjallisuustieteen käsitteet ;)

    VastaaPoista
  10. Nora, juu, kustannussopimusta odotellessa. :)

    Kirjakysymyksesi on todella hyvä ja vastaus kiinnostaisi minuakin, mutta ikävä kyllä itselleni ei tule mieleen mitään tiettyä teosta. Yleisinä kielioppi- ja kielenkäyttökirjoina olen tykännyt Lari Kotilaisen teoksista, joista parista olen kirjoittanut blogiinkin. Varsinaisia kritiikki- tai toisaalta kirjallisuuskäsite-kirjoja en kuitenkaan tiedä. Toivottavasti joku muu osaa vinkata, minäkin lukisin sellaisen kirjan mielelläni!

    Tietenkin kaikenlaisista kirjoitusoppaista on hyötyä myös kritiikkien kirjoittamiseen. Luulisin, että etenkin tieteellisen kirjoittamisen oppaista olisi, mutta en tunne niitä.

    Hanna, olisipa kamala jargoni vain kirjallisuustieteen ongelma, mutta kamalaa jargonia on joka alalla, hyh. En ymmärrä, miten esim. mainosmaailmassa jotkut käyttävät niin sujuvasti ja pokkana ihan kaikista kauheimpia ja kliseisimpiä jargonilmaisuja.

    Meni vähän runoista sivuun...

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä! Runo-oppikirjahan täytyy sitten heti hankkia, jostain syystä en olllut tullut ajatelleeksi, että aiheesta voi tosiaan olla oppaitakin, vaikka olen kirjoitellut omia tekeleitä jo parisen vuotta. Tutustumaan siis!

    VastaaPoista
  12. Riittävän hyvä, ole hyvä vinkistä! Minäkään en ollut aiemmin osannut kaivata runo-oppikirjaa, mutta loistavaa, että sellainen tupsahti vastaan. Kävin katsomassa myös blogiasi, kiinnostavaa, tulen toistekin! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos - ja tervetuloa vaan toistekin =)

    VastaaPoista