tiistai 12. huhtikuuta 2011

Claudie Gallay, Tyrskyt – taas kerran

Luin hiljattain uudelleen Claudie Gallayn Tyrskyt, kirjan, johon ihastuin suuresti vuosi sitten.

Ensimmäisellä kerralla Tyrskyt oli minusta jotenkin unenomainen ja lumoava, elokuvamainenkin. Hyvin ranskalainen, jos sillä tarkoitetaan pienimuotoista ja vähätapahtumaista kerrontaa. Ei surullinen, mutta melankolinen ja samalla lohdullinen. Luin kirjan juuri ystävän menetettyäni ja haikeatunnelmainen, merellinen kirja sopi hyvin apeaan olotilaani.

Vähän pelotti tarttua teokseen toista kertaa. Ilokseni kirjan kiehtova tunnelma ja kaikki tärkeät asiat olivat tallella ja kirja tuntui yhä tärkeältä. Gallay kirjoittaa hyvin aisteihin vetoavasti. Aina kun ajattelen Tyrskyjä, kuulen, näen ja haistan aaltojen kohinan, näen mielessäni majakan, kuulen lintujen kirkunan ja – tulee sellainen olo, että olen painanut poskeni vasten merituulelta, tervalta ja vähän hieltäkin tuoksuvaa karkeaa villapaitaa! Näen myös mielessäni valokuvia, kuulen vanhan bistronlattian narinan ja rotan ininän, haistan rotan myskisen tuoksun. Voisin jatkaa luetteloa vielä, mutta ei – lukekaa tai pikemminkin kokekaa itse.

Toisella lukukerralla kiinnitin tunnelman ohella huomiota itse tarinaan. Siitä en muistanut ensimmäisen lukukerran jälkeen oikein mitään, mutta kyllä Tyrskyt kannattaa lukea itse kertomuksenkin, ei vain kertomistavan, takia. Tätä kirjaa voi lukea menneen tai uuden rakkauden kuvauksena, melkeinpä rikoskertomuksenakin, tai ainakin tarinana siitä, miten jotkut ihmiset kasvavat ja menevät eteenpäin, toiset jäävät paikoilleen. Olen sanonut ennenkin, että Tyrskyjen ihmiset eivät ole ehjiä, mutta heissä on voimaa. Ja sen, että Gallay ymmärtää ihmistä ja luontoa. Taannoisessa kirjailijaillassa kuulin, että Gallay aloittaa tarinoiden luomisen aina paikasta, ympäristöstä ja ilmastosta. Sitten tulevat ihmiset ja vasta sen jälkeen kertomus, se, mitä ihmisille tapahtuu. 

Samaisessa illassa kuulin myös Gallayn suomentajalta Titia Schuurmanilta, millainen sattumankauppa Tyrskyjen suomentaminen oli (muistaakseni olen lukenut siitä myös Parnassosta, tai ainakin käännöstyöstä, mutta asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne kuulee tekijältä itseltään). Schuurman oli löytänyt Tyrskyt netistä katsellessaan Ranskan kirjakauppojen myyntilistoja. Hän kiinnostui kirjasta ja ehdotti sen suomentamista Avain-kustantamolle, joka onneksi innostui asiasta. Nyt Tyrskyt on julkaistu jo pokkarinakin, ja Gallayn uusi romaani, Rakkaus on saari, on sekin ilmestynyt suomeksi. Olen lukenut jo senkin ja kirjoitan siitä seuraavaksi, ehkä jo huomenna.

Tyrskyt on minulle sellainen lukukokemus, jonka haluan jollakin tapaa pitää itselläni. En osaa enkä haluakaan kertoa kirjan tapahtumista, vaan ainostaan siitä, mitä asioita kirja tuo minulle mieleen ja mitä se minulle merkitsee. Tekstinäytteeksikin valitsin nyt vain näin lyhyen otteen, sillä se jäi minulle kirjasta mieleen ja kuvaa sitä mielestäni hyvin. Claudie Gallay ei kaunistele, mutta kertoo kaiken kauniisti:

Täällä päin sanotaan, että välillä tulee niin kovaa että tuuli repii perhosilta siivet. (s. 86)

Claudie Gallay: Tyrskyt. Avain, 2010. Suom. Titia Schuurman

11 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus Jenni! :) Miksi kirjoittaakaan Tyrskyistä muuta kuin sen mitä se tarkoittaa sinulle itselle ja mitä tunteita se herättää. Minä suunnittelin myös palaavani Tyrskyihin vielä tänä vuonna uudellaan..

    VastaaPoista
  2. Naakku, ihana kommentti, kiitos! Ja ihanaa tietää, että sinullekin (ja muutamalle muullekin bloggaajalle/blogikeskustelijalle) Tyrskyt on t-ä-r-k-e-ä. :)Se kirja kestää kyllä palaamista, moneenkin kertaan.

    VastaaPoista
  3. Todella hienosti kirjoitit tästä kirjasta Jenni ja juttusi luettuani tuli heti kaipaava tunne, että tämä pitää ehdottomasti lukea ja pian! Kirjahyllyssäni pokkariversio Tyrskyistä odottaa... :)

    VastaaPoista
  4. Todella ihanasti kirjoitit - olen todella iloinen, että Tyrskyt tarttui matkaan viime kirjastoreissulta. Odottelee vain lukuvuoroaan :)

    VastaaPoista
  5. Ihan samaa voisin toistaa kuin edellisetkin kommentoijat. Kirjoitit ihanasti! Minulla on Rakkaus on saari hyllyssäni, mutta kuvailusi perusteella Tyrskyt kuulostaa vielä paremmalta. Ehkä ostan sen pokkariversiona keväämmällä, jos matkasuunnitelmani toteutuvat.

    VastaaPoista
  6. Ostan aika vähän kirjoja, työpaikalla kirjastossa kun niitä on yllin kyllin tarjolla. Jotkut on silti pakko ollut hankkia itselle, Tyrskyt kuuluu niihin harvinaisuuksiin.

    Uudelleenlukemista säästelen vielä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille kommenteista! :) Minulle Tyrskyt on Kirja isolla k:lla, vaikka pidin Rakkaus on saari -romaanistakin. Tyrskyissä on niin monta minulle tärkeää asiaa, upea kerrontatapa ja sitten vielä samanaikaisesti melankolinen muttei yhtään toivoton tunnelma - viehättävä paketti, kauan mielessä viipyvä kirja. Suosittelen!

    VastaaPoista
  8. Jenni kulta, tuuli repii perhosilta siivet, ei ihmisiltä. :-) Mutta voisi kyllä hyvin sanoa, että monelta kirjan ihmiseltäkin on siivet revitty. Kiitos taas ihanasta postauksesta! Tyrskyjä ei minun mielestäni voi liikaa kehua.

    VastaaPoista
  9. Titia, kiitos kommentista ja apua!! Korjasin heti. Tuo kohta jäi mieleeni juuri perhosten takia ja sitten olen silti mennyt ja kirjoittanut noin, voi ei. Mutta ehkä se tosiaan oli vain alitajuntaista tulkintaa, sillä tosiaan, Tyrskyissä ihmisetkin ovat siivettömiä. Huh, hyvä silti että huomasit ja huomautit.

    Ole hyvä postauksesta. Olen samaa mieltä Tyrskyjen kehumisesta! :)

    VastaaPoista
  10. Luin eilen Tyrskyt loppuun. Hienovireinen ja hyvällä tavalla erilainen kirja. Miljöö ja henkilöt kuvattiin psykologisen tarkasti ja juoni eteni levollisesti. Melankolinen ja lohdullinen, juuri sitä!

    Rakkaus on saari kiinnostaa myös, mutta luen ehkä jotain muuta (merellistä?) ennen sitä.

    VastaaPoista
  11. Sanasulka, "hienovireinen" kuvaa Tyrskyjä erinomaisesti! Minullekin tuli (taas) siitä sellainen olo, että haluan lukea lisää jotain merellistä. Nyt kesken onkin Helen Mosterin Hylky, merikirja siis sekin. Olen vasta vajaassa puolivälissä, mutta nyt jo ihastunut kirjaan!

    VastaaPoista