keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Miksi kirja jää kesken?

Kuva täältä.


Olen ollut jo parisen viikkoa aikeissa kirjoittaa siitä, etten ole moneen kuukauteen jättänyt kirjaa kesken siksi, että olisi se huono tai ei kiinnostaisi minua. No, yhden olen, Bill Glekkin Nuoren addiktin omakuvan, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Muuten keskeytykset ovat johtuneet minusta. Kuka käskee haalia niin paljon kirjastonkirjoja, ettei ehdi lukea niitä? Niin vain päätyivät Selja Ahavan Eksyneen muistikirja ja Olli Jalon Poikakirja avaamattomina kirjastoon, vaikka olin odottanut jo kuukausia niiden lukemista. Markus Nummen Karkkipäivää en edes lopulta hakenut kirjastosta, vaikka olisin vihdoin sen saanut. Se on kuulemma ystävältä lainattavissa, se lienee kirjastoa turvallisempi vaihtoehto.

Kirjastossa ei nimittäin auta sekään, että kirjat voi lainata kolme kertaa putkeen. Palautin jokin aika sitten kirjastoon kaikessa hiljaisuudessa David Mitchellin Pilvikartaston, vaikka kirjassa ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin, se oli hieno ja houkuttelee minua yhä. Nyt ei vain ollut sen lukemisen aika, ei koko kevään aikana. Hyväkin kirja menee pilalle, jos sitä lukee väärään aikaan – asia, joka pitäisi pitää mielessä, ja palata hylättyihin kirjoihin uudestaan otollisempana ajankohtana.

Em. sähläyksen jälkeen julistin itseni toistaiseksi kirjastolakkoon. Minulla on kotona vähintäänkin kymmeniä lukemista odottavia kirjoja, eiköhän se riitä vähäksi aikaa. Kirjastot ovat ihania ja hyödyllisiä, mutta en osaa käyttää niitä maltillisesti.

Harmi, etten saanut kirjoitettua itsestäni vääräaikaisena lukijana ja holtittomana kirjastonkäyttäjänä aiemmin. Nyt olen pitkästä aikaa jumissa kirjan kanssa, enkä tiedä, jaksanko lukea sen loppuun. Kyseessä on Untinen-Auelin uusin kirja, kuten jo eilen kerroin.

Lähipäivät näyttävät, miten Aylan käy. Vappuna olen päättänyt joka tapauksessa lukea muuta, sillä jumittava kirja ei saa pilata keväänavausviikonloppuani (ja heh, villi lukutoukka tietenkin miettii etukäteen vappulukemisia). Ja joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kirjan saa jättää kesken hyvällä omallatunnolla. Maailmassa on liikaa kirjoja ja liian vähän aikaa, jotta huonoja kirjoja kannattaisi lukea.

Minulla on myös aina iso pino kirjoja, joita en ole jättänyt kesken, mutta jotka ovat tauolla. Sinuhe sekä Mikä Waltarin elämäkerta ovat olleet tauolla jo pian kaksi vuotta. Vai peräti kolme? Olen hyvä huijaamaan itseäni.

27 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Olen joskus nuorempana yrittänyt väkisin saada kirjat luettua, mutta väkisin lukeminen pilaa kyllä lukunautinnon. Sittemmin olen oppinut hyväksymään sen että voin jättää kirjan kesken. Aika usein syynä on, niinkuin sanoitkin, se että ei ole oikea hetki. Kirja saattaa olla kiinnostava mutta en ole siinä tilassa että pystyisin vastaanottamaan juuri sellaista sisältöä. Kaipa tämä on niinkuin ruoankin kanssa, joskus ei vain tee mieli syödä jotakin.

    Uskallankohan tunnustaa että olen itsekin kolunnut kirjastoa Vappu-lukemista etsien... Jotakin kevyttä ja kuplivaa kenties?

    VastaaPoista
  2. Norkku, minun lukemismääräni ovat moninkertaistuneet, kun ymmärsin, että kirjan voi jättää kesken ja montaa kirjaa voi lukea samanaikaisesti. Suosittelen kaikille kokeilemista!

    Ja kirjablogeissa voi tunnustaa mitä kummallisimpia lukemisasioita. Minun vappukirjani liittyy puutarhanhoitoon ja luontoon. ;)

    VastaaPoista
  3. Kirjastohamsteri tunnustaa täälläkin... Muutin viime vuonna Helmet-alueelta pois ja täällä "landella" kirjat saa uusia viisi kertaa, ihanaa!

    Minäkin panttaan tuota Poikakirjaa kirjahyllyssä, vielä en ole antanut periksi ja palauttanut...

    Luen aina useampaa kirjaa "yhtäaikaa" vähän fiiliksen mukaan. En tiedä johtuuko keväästä vai mistä, mutta nyt tekee mieli lukea suht kevyttä (ei hömppää kuitenkaan) ja iloisista aiheista.

    Nyt luen mm. Mari Mörön vapaasti versoo, jonka sinäkin muistaakseni olit lukenut.

    VastaaPoista
  4. Minulla kirja jää erittäin harvoin kesken. Ja syynä on yleensä se, etten pidä kirjasta. Minulle sataprosenttisesti sopimattomia kirjoja tulee harvemmin vastaan ja osaan jo etukäteen arvioida aika hyvin, onko kirja sen tyylinen että pidän siitä. Klassikot ovat sellainen poikkeus, että ne on luettava tai itkettävä ja luettava. En yleensä anna kirjoille ns. toista mahdollisuutta. Jos en lue Anna Kareninaa nyt justiinsa, en luultavasti lue sitä koskaan.

    Pääsiäisenä sattuikin hassusti, kun ajattelin lukea Majakkamestarin tyttären, jonka olen saanut ennakkokappaleena. En tiedä mikä kirjassa tökki, onko ennakkokappaleeseen ehkä jäänyt paljon virheitä vai mitä, mutta alku oli todella nihkeä. Jouduin lukemaan monet lauseet uudelleen että ymmärsin ne ja lopuksi turhauduin niin paljon että päätin keskeyttää. Ennakkokappaleeseen en ainakaan enää tartu, jos kirjan päätän vielä lukea, se saa kyllä olla se oikea versio sitten.

    VastaaPoista
  5. Onpa mukava kuulla, että teitä on muitakin :-)! Mullakin kirjastossa lukuhimo lähtee lapasesta, mutta olen yrittänyt nykyään hillitä sitä niin, että lainaan erityyppisiä kirjoja: tietokirjoja, kaunokirjallisuutta, katselukirjoja ja tietenkin lastenkirjoja. Erityyppisistä kirjoista on jotenkin helpompi selvitä... ;-) Lasten kanssa on ihanaa, kun oikeasti saa ja PITÄÄ ottaa iso läjä kirjoja mukaan, että niistä riittää edes muutamaksi päiväksi.

    Meilläkin kirjoja saa uusia viisi kertaa, jos varauksia ei ole. Reilu peli.

    VastaaPoista
  6. Jenni, minäkin olen kirjastolakossa, ollut jo pitkään :). Ajattelin, että voisin sallia itselleni taas kirjaston, pitkästä aikaa, mutta kun lukemattomia kirjoja on muutenkin iso pino...

    VastaaPoista
  7. Mä en muista, koska olisin jättänyt jonkun kirjan kesken. Mulle käy aika harvoin niin, että kirja on ihan totaalisen epäonnistunut lukukokemus, sillä aika hyvin osaan nykyään valita lukemiseni. Ja vaikka en tykkäisikään, luen kirjan silti yleensä loppuun vaikka siihen sitten menisikin aikaa. Onneksi voi lukea samalla jotain muita kirjoja.

    En pidä sitä kuitenkaan ajan tuhlaamisena, vaan annan loppuun asti mahdollisuuden kirjailijalle ja hänen teokselleen.J oitain kirjoja olen keskeyttänyt hyvässä uskossa, että luen ne joskus myöhemmin loppuun. Enkä kyllä todennäköisesti enää niihin sitten tartu. :)

    VastaaPoista
  8. Kirjallisuutta opiskellessa opin siihen, ettei kirjaa saanut jättää kesken, vaikka miten huonolta tuntui. Mutta nyt sitten, kun ei ole mikään pakko lukea, niin saataan irrottaa kirjan käsistäni 2-20 sivun jälkeen, jolloin monet kirjat eivät edes ole päässeet vielä vauhtiin. Tulee ehkä turhan hätäisesti heitettyä kirjoja "luen sitten joskus"-lokeroon, mutta ei niitä sieltä enää pois saa, kun jotainhan niissä on pakko olla vialla, koska ovat sinne joutuneet.

    Kirjaston tiskin toisella puolella vieraillessa tuli usein mietittyä, että kuinka moni palautetuista kirjoista oli todella luettu (lainauslukujen ollessa huimat). Olikin kiinnostavaa, kun jotkut asiakkaat aina kertoilivatkin, mistä olivat pitäneet ja mitä eivät saaneet luetuksi.

    VastaaPoista
  9. Minäkin jätän todella harvoin kirjan kesken. Ja tosi harvoin siksi, että olisi suoranaisesti huono. Ennemminkin kyse on varmaan siitä, että kun on paljon kirjoja odottamassa lukemista ja jos käteen sattuukin sellainen, mikä ei takakannen kiinnostavuudesta huolimatta lähde ns. vetämään, saatan jättääkin lukematta. Mutta noinkin käy aika harvoin.

    Siis minullakin on tullut ongelmaksi se, että haalin kirjastosta koko ajan lisää kiinnostavia kirjoja, vaikka omassakin hyllyssä on varmaan jo yhden Lundian hyllytason verran kirjoja, joiden lukemista odotan. Ja meilläkin täällä JKL:ssä kun pystyy tosiaan netin kauttakin jatkamaan laina-aikaa viisi kertaa...

    Olenkin juuri lähdössä esikoisen kanssa kirjastoon ja nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa 4 kirjaa, joita tuskin tulen heti lukemaan, kun omien kirjojen pino yöpöydälläkin vain kasvaa. Kai se on noiden hyvien kirjojen suhteen vähän samaa ilmiötä kuin lapsella karkkikaupassa ;)

    VastaaPoista
  10. Jätän kyllä kirjoja kesken, vaikka sitten aikaisessakin vaiheessa jos siltä tuntuu, mutta aika harvoin siihen on onneksi tarvetta. Mutta silloin kun on, päätös kesken jättämisestä tuntuu yleensä hyvin vapauttavalta.

    Mullakin olisi omassa hyllyssä kirjoja jo ainakin parin vuoden tarpeiksi (!), mutta silti aina sorrun jos erehdyn itseni kirjastoon päästämään...

    VastaaPoista
  11. Minä jätän kirjoja todella harvoin kesken. Äkkiseltään muistan kaksi kirjaa parilta viimeiseltä vuodelta. Sitten on niitä kirjoja, joita kirjastosta kotiin raahaan, mutta en kerkeä lukemaan tai ei löydy sellaista fiilistä juuri silloin, että ottaisin kirjan luettavien pinoon.

    Eli kirjastohamsteri minäkin :) Olen kai jotenkin hieman perfektionisti, sillä poden erittäin huonoa omaatuntoa jos kirja jää kesken tai en sitä ole edes avannutkaan.

    Helmikuussa sain Pulkkisen Totta-romaanin kirjastosta pitkän varausjonon jälkeen. Laina-aika oli vain kaksi viikkoa, ja jouduin sydän verta itkien palauttamaan kirjan avaamattomana. Onneksi sain saman kirjan nyt ystävältäni lainaan! Hiljattain palautin myös Shakespearen Othellon, sillä uusin sen maksimimäärät enkä siltikään edes avannut.

    Nyt tilanne näyttää siltä, että joudun varmaankin palauttamaan jälleen pari lukematonta kirjaa kirjastoon... minun pitäisi itsekin alata kirjastolakkoon vaikka vain kuukaudeksikin sillä omassa hyllyssä lukemattomien määr vain kasvaa!

    VastaaPoista
  12. Minulta jää todella harvoin kirjoja kesken, mutta minulla on todella suuri keskeyttämiskynnys. Olen kuitenkin oppinut hieman hölläämään ja pystyn nykyään jättämään kirjan kesken, jos ei se kerta kaikkiaan uppoa.

    Aina syy ei tosiaan ole siinä, että kirja olisi huono, vaan että aika on väärä.

    VastaaPoista
  13. Minulla jää aika usein kirjoja kesken osittain juuri tuon hamstrauksen ja ajanpuutteen vuoksi. Mutta joskus itse kirja on sellainen, etten jaksa tuhlata aikaani, esim. Ulla-Maija Paavilaisen Sokerisiskot. Se on varmasti hyvä lajissaan, mutta se tyylilaji ei ole minua varten.

    VastaaPoista
  14. Minusta kirjastossa ei kannata lakkoilla (vaikka omat hyllyt pursuilisivatkin lukemattomia kirjoja), koska kirjastot saavat määrärahoja suhteessa lainausten määriin. Juuri yhtenä päivänä salakuuntelin lähikirjastomme virkailijoiden keskustelua, kun apeina murehtivat laskeneita lainauslukuja. Sen tähden nappaan aina hyvillä mielin kirjastosta kirjoja mukaani, vaikka en saisikaan kaikkia luetuksi. Onpahan ainakin valinnanvaraa ja kirjastolaitos pysyy elinvoimaisena!

    VastaaPoista
  15. Mulla kirjat jää tyypillisesti kesken ihan ekoilla sivuilla. Mutta on poikkeuksia. Juuri harkitsen bloggausta yhdestä kirjasta, jota kyllä luin jo kymmeniä sivuja ja jossa oli paljon sellaista josta pidin, mutta jota en silti jaksa lukea loppuun.

    En enää muista milloin opin jättämään kirjoja kesken, veikkaisin että joskus opiskeluaikoina niin oli. Opiskelijan aika on kortilla ja kirjat olivat tärkeä rentoutuskeino, eikä ole rentouttavaa lukea väkisin jotain tylsää. :)

    VastaaPoista
  16. Lumikko - erinomainen pointti! Taidanpa kiiruhtaa kirjastoon :).

    VastaaPoista
  17. Hmm, ai voi tehdä tunnustuksia? Minä hypin jo kirjallisuuden opiskeluaikoina ja edelleenkin rivejä, kappaleita tai sivuja yli. Silmäilen kyllä, että missaanko nyt jotain oleellista. Edelleen on Tolkienit ja Boel Westinin kirja Tove Janssonista kesken.

    VastaaPoista
  18. Minun on vaikea jättää kirjoja kesken. Siis lopullisesti. Tuollaisia kahden, kolmen vuoden taukoja voi hyvinkin olla ;-) Mutta yleensä lopulta luen kuitenkin nekin kirjat joskus loppuun. Tai ainakin vakuutan itselleni, että luen…

    Pari sellaista kirjaa on tullut vastaan, jotka ovat lopussa muuttuneet ja kiepauttaneet koko huonon kirjan hyväksi. Niiden kultakimpaleiden toivossa jaksan laahustaa niitä huonompiakin kirjoja läpi.

    VastaaPoista
  19. Kiitos tiedosta, Lumikko! Olen arvellutkin jotain tuon suuntaista. Asuin aiemmin pienehkössä helsinkiläisessä lähiössä ja alueen kirjaston aukioloajat pitenivät koko sen ajan, kun käytin ko. kirjastoa (samaan aikaan monet muut helsinkiläiset lähikirjastot olivat lakkautusuhan alla). Olin varma, että se oli minun ansiotani :D. Lainaan siis todella suuria nidemääriä, koska lainaan myös lapsille. Lainaan paljon sellaista, mitä en loppujen lopuksi lue, myös siksi, etten ehdi kirjastossa asioidessani selailla kirjoja rauhassa.

    Muutin äskettäin uudelle paikkakunnalle ja luin lehdestä lähikirjastomme lainausluvut/aukiolotunti viime vuonna.
    Aion seurata, onko luku nousussa tämän vuoden jälkeen ;).

    VastaaPoista
  20. "Kirjastot ovat ihania ja hyödyllisiä, mutta en osaa käyttää niitä maltillisesti." Tunnustan kuuluvani kerhtoon! Kirjasto on ihana ja kamala paikka. Välillä palautan kirjoja kirjaston aukioloaikojen ulkopuolella seinässä olevan luukun kautta ihan vaan siksi, että jos menen kirjastoon, kahmin vain uutta luettavaa. Kirjaston kirjat pitää pelastaa, niiden pitää tulla luetuiksi, ja ne eivät ehkä ole siellä enää ensi kerralla kun menen paikalle.

    Onneksi lainat voi nykyisin sentään uusia netissä ja lainojen vanhenemisesta tulee muistutus sähköpostiin - muuten harrastus muuttuisi liian helposti kalliiksi.

    Ja tuo kirjojen tauolle jättäminen - tuttua puuhaa täälläkin. Tällä hetkellä tauolla on Umberto Econ Foucaltinen heiluri, jo neljättä vuotta, sekä Kuin surmaisi satakielen, puoli vuotta. Molemmat omia.

    VastaaPoista
  21. Pienen mökin emäntä: minäkin lainailen etenkin uutuuksia myös sillä mielellä, että katson sitten kotona kaikessa rauhassa, ryhdynkö lukemaan vai jätänkö väliin. Etenkin sivukirjastojahan kannattaa kannattaa jo senkin takia, ettei niitä lakkautettaisi kävijöiden/lainaajien puutteessa.

    Minulle kirjastossa käyminen tyydyttää aika tehokkaasti myös shoppailuvietin; kun saan lainata sieltä kerran pari viikossa uusia kirjoja, lehtiä ja dvd-elokuvia, kaupoille ei tee enää mieli.

    VastaaPoista
  22. Ihania kommentteja ja tunnustuksia! Helpottavaa tietää, että joku muukin voi hylätä kirjan jo parin sivun perusteella tai hyppiä sivujen yli. Kyllä, minäkin teen niin.

    Ja minullekin tuli huono omatunto kirjastolakosta. Mutta toisaalta: kannattaako teoksia lainata lainaamisen vuoksi, jos ei ehdi niitä lukea? Olen pitkään lukenut kirjastosta vain varta vasten sieltä varaamiani kirjoja, että lainaamisessa ja lukemisessa pysyisi joku tolkku. Siinäkin on se ongelma, että joskun ne varatut kirjat tulevat yhtenä rysäyksenä, enkä ehdi lukea kaikkia tai sitten joku kirja, odotettukin, saapuu ajankohtana, joka ei ole sen lukemiselle sopiva. Vaikeaa on. ;) Olen parin-kolmen viime vuoden aikana Helmet-kirjanpidon mukaan lainannut n. 100 kirjaa kirjastosta, joten kyllä minä kirjastoa hyödynnän, vaikka ajattelenkin, etten juuri lue kirjastonkirjoja.

    VastaaPoista
  23. Minä haluaisin oppia paremmaksi keskenjättäjäksi. Välillä väitin itselleni, että olen oppinut jättämään kesken, mutta todellisuudessa huomaan sen yhä olevan vaikeaa. Usein kirja jää kyllä juuri "pitkälle tauolle", mutta olen minä tällaisiin joskus palannutkin vuosien jälkeen, joten ei se ainakaan ihan pelkkää huijausta ole. :)

    Aika usein osaan arvioida, pidänkö kirjasta tarpeeksi, jotta se tulisi lukea. Tai sitten loppuunsaattamiseen kannustaa velvollisuudentunto kirjan klassikkoaseman tai lukemiseen liittyvään työ-/opintotehtävän vuoksi.

    Jotkut kirjat olen jättänyt kesken ensi sivuilta, kun olen huomannut niiden olevan jotakin ihan muuta kuin oletin.

    Minä en lainaa enää kirjastosta itselleni oikein mitään, mutta lapsille kyllä. Nuorempana olin kova kirjastonkäyttäjä, mutta nyt siinä ei vain ole järkeä.

    VastaaPoista
  24. Maalattujen luolien maa minullakin menossa, enkä voi jättää kesken, vaikka tökkii!!! Miksi, oi miksi on kirjoitettu NIIN jaarittelevasti ja vielä käännöskkin tuntuu aika luokattomalta? :(

    VastaaPoista
  25. Karoliina, ehkä siihen kesken jättämiseenkin voi opetella? Minulla jäi ennen aina kaikki kirjat kesken, jos luin montaa teosta samanaikaisesti. Sitten yhtäkkiä opin, että se onkin tapa lukea entistä enemmän, kun lukee kirjoja ristiin rastiin.

    Ja Kirsi, ihan samat fiilikset! Tökkii ja junnaan, kauheaa toistoa... Ja ei voi muka jättää kesken, kun olen kuitenkin ne aiemmatkin osat lukenut? Argh. Piti siirtyä eilen pois luolaleijonien parista ja lukea vähän pienemmistä kissoista eli Herriotin kissakirja väliin, muuten olisi mennyt hermot. :)

    VastaaPoista
  26. Minusta on vapauttavaa voida jättää kirja kesken. Opin taidon aika vanhana joten osaan arvostaa sitä ;-)

    Ja hei, tuohan oli hieno perustelu kirjastolakon lopettamiselle: se on pahasta kirjastolle... en ole ihan onnistunut pitämään omaani, mutta ollut ollut kyllä aika tiukkana. Nyt loppuu nuukailu ja painun heti lauantaina "karkkikauppaan" :D

    VastaaPoista
  27. Booksy, se tunne on tosiaan vapauttava: olen vapaa lukemaan jotain muuta, jee! Toivotan hyvää karkkikauppa- eli kirjastovierailua. Tosin ainakin täällä päin kirjastot taitavat olla vapun takia kiinni?

    VastaaPoista