maanantai 11. huhtikuuta 2011

Skandinaavinen kertoja: Kerstin Ekman

Kerstin Ekman, kuva Pertti Nisonen.


Aion vielä kertoa kunnolla Marianne Fredrikssonin Annasta, Hannasta ja Johannasta, kunhan toivun lomanlopetuksesta ja töihinpaluusta kirjoituskykyiseksi. Sitä odotellessa ajattelin kirjoittaa ruotsalaisesta Kerstin Ekmanista. En ole  lukenut hänen teoksiaan, mutta olen saanut niistä lukuvinkin ihmiseltä, jonka kirjamakuun luotan suuresti. Tuo ajat sitten saatu vinkki tuli mieleeni, kun luin Annaa, Hannaa ja Johannaa. Luulen, että siinä ja Kerstin Ekmanin teoksissa on samanlaista uskottavaa historian tuntua, elämisen ymmärrystä ja väkevyyttä.


En ole törmännyt Ekmanin nimeen kotimaan kirjakeskusteluissa, mutta Tammi tietää kertoa, että hän on Ruotsin suosituimpia ja arvostetuimpia kirjailijoita, itse asiassa Ruotsin luetuin kirjailija 1900-luvulla! Ekman on kirjoittanut yli 20 kirjaa, ja niistä tusina on suomennettu. Kerstin Ekman tunnetaan erityisesti ihmis- ja yhteiskuntatuntemuksestaan, ja hän itse sanoo Tammen kirjailijaesittelyssä:


"Kirjailijan tärkeimpiä työkaluja on vaisto siitä, mikä yhteiskunnasta puuttuu, mikä on heitetty pimentoon tai tukahdutettu. Vaiennetun, kielletyn tai näkymättömäksi tehdyn esille saaminen on kirjailijan tärkein tehtävä."






Minua kiinnostaisi Ekmanin teoksista erityisesti Sudentalja-trilogia, johon saamani lukusuosituskin ensisijaisesti liittyi. Sen ensimmäinen kirja, Herran armo, sijoittuu 1900-luvun alkuun. Lainaus kirjakerhon kirjaesittelystä: "Kevättalvella 1916 tulee kätilö Hillevi Klarin hygieenisenä ja hyväntahtoisena Uppsalasta Svartvattnetin tunturikylään Jämtlantiin. Siellä hän kohtaa kovan maailman, jossa naiset ja lapset voivat huonosti. Hän ottaa kasvatikseen pienen lappalaistytön, Ristenin, ja tässä kertomuksessa Risten on se joka muistaa. Hän on yhdysside elävien ja kuolleiden välillä, hän kuulee puron puhuvan. Svartvattnetissa on myös Elis-poika, joka karkaa kotoa ja taistelee sairauden läpi tiensä taiteilijoiden Berliiniin."


Ilmeisesti Ekman kirjoittaa historiaa realistisesti ja tärkeitä asioita esiin nostaen mutta ripauksella taianomaisuutta tai ainakin taikauskoa ja kansanperinnettä, tällaisen käsityksen olen saanut. Suunnittelen lukevani trilogian kesällä: valoisan kesäyön hämyssä olisi ihana siirtyä ajatuksissaan tunturimaisemiin - tai miksei kuumaan Intiaankin, jonne trilogian viimeinen osa näyttää kuljettavan.


Kannattaa lukea myös Helsingin Sanomien kirjailijahaastattelu. Siinä kerrotaan paitsi tästä trilogiasta myös Ekmanista dekkaristina.


Päätin juuri julistaa itseni kirjastolakkoon (siitä lisää myöhemmin), mutta tekisi mieli klikata Helmet-sivuille ja varata kaikki Ekmanit ja Fredrikssonit. Eläköön pohjoismaiset vahvat naiskertojat!

15 kommenttia:

  1. Ostin Sudentaljat kirja-alesta. Minuakin kiinnosti tarina, joka ylettyy pitkälle ajalle. En ole ehtinyt tosin aloittaa tätä(kään). Muistan ainakin erään huippukolumnistin kirjoittaneen Ekmanista. Olen varma, että ei voi pettyä kirjailijaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana kommentti. Minulla on ihan sama olo: olen varma, ettei Ekmaniin voi pettyä, vaikken ole lukenut häneltä sanaakaan. :) Toivottavasti edes toinen meistä lukee pian, niin voi sitten raportoida!

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen jo pitkään aikonut lukea Ekmania, mutta olen aina unohtanut hänet. Ostinkin nyt sitten hulluilta päiviltä Gudsbarmhärtighetin hyllyyni muistutukseksi ja eiköhän se hyppää sieltä seuraavaksi lukuun. :)

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Ekmanilta kaksi kirjaa. Toinen on nimeltään Herätä minut eloon, ja sen olen lukenut vuonna 2001. Siitä olen kirjoittanut muistiin näin:

    "Aika vaikuttava teos. Mukaan on saatu todellakin melkoinen joukko asioita. Aivan pinnassa kulkee jonkinlainen rikosjuonikin, mutta se on ohut. Muuten henkilöiden elämässä sattuu kummallisia asioita, osa kokee unenomaisia seikkailuja ja vaarojakin. Mukana ovat ruotsalaiset eri siirtolaisryhmät, suomenruotsalaiset, juutalaiset, kurdit yms. Suomen historiaakin pöllytetään aika lailla. Lisäksi mm. akateeminen kirjallisuudentutkimus ja kirjojen kirjoittaminen ja lukeminen valottuvat monesta kulmasta. Vaikuttava kirja, vaikkei aina kovin viihdyttävä. Ruotsalaisesta kirjallisuudesta olisi ollut hyvä tietää koko joukko enemmän."

    Toinen on Tapahtui veden äärellä. Se on enemmän jännityskirja, vaikka sekin minusta vain pinnalta sellainen. Sen olen tainnut lukea jopa kahdesti ja se on jäänyt mieleen vaikuttavana kirjana. Tuos Sudentaljatrilogia olisi kiinnostava myös. Pitäisikö perustaa oikein lukurinki Ekmanista?

    VastaaPoista
  5. Réa, toivotaan, että se hyppää!

    Ja Kirsti, kiitos kun esittelit muistiinpanosi, kiinnostavaa! Sudentalja-lukurinki kiinnostaisi minua, mutta ei nyt ihan heti. Sanotaan vaikka kesällä? Palataan kuitenkin vielä kevään mittaan asiaan. Kiva idea!

    VastaaPoista
  6. Ekman on kaikista rakkaista ruotsalaisista ehkä rakkain. Sudentalja-trilogia on upea kokonaisuus, Tapahtui veden äärellä parhaita lukemiani jännityskirjoja. Yhteenkään Ekmanin kirjaan en ole pettynyt. Suosittelen siis!

    VastaaPoista
  7. Minuakin Ekman on kiinnostanut kauan. Sudentalja-trilogiaa erehdyin ensin nimen perusteella pitämään jonkinlaisena Luolakarhun klaani -sarjana :D mutta Tammessa töissä ollessani tajusin, että tässä täytyy olla hyvä kirjoittaja. Lukemattahan tuo silti vielä on.

    On myös jännä, etten ole lukenut muuta Fredrikssonia kuin Anna, Hanna ja Johannan, vaikka rankkaan sen yhdeksi parhaista lukemistani romaaneista. En tiedä, kuinka paljon siinä on pettymyksen pelkoa, mutta varmasti ainakin vähän. Toinen syy lienee vain se, että olen niin kauan lukenut joko töiden puolesta määrättyjä kirjoja tai omasta hyllystäni, ja omaan hyllyyni hankin lisää Fredrikssonia ihan vasta äsken, kun kirjaston poistomyynnistä löytyi kaksi romaania pilkkahintaan.

    VastaaPoista
  8. Minä olen lukenut "Tapahtui veden äärellä" kaksikin kertaa ja tykkäsin! Kirjoitin siitä aikoinaan täällä:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/1992034

    VastaaPoista
  9. Mitä kommentteja! Nyt oikein syyhyttää ajatus Sudentalja-trilogiasta... Se pääsee kyllä kesäkirjalistalleni! Siis jos maltan odottaa siihen asti...

    Reeta Karoliina, käyn heti katsomassa, mitä sinä olet kirjoittanut Ekmanista. Jos luottobloggarini on lukenut Ekmanin kirjan kahdesti, sen on pakko olla kirja myös minun makuuni! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä.

    Minäkin pidin Ekmanin Tapahtui veden äärellä -teoksesta. Jännä, surullinen, koskettava, syvällinen, kantaaottava: hyvä! Aluksi olin masentua, kun lukijaa pommitettin kymmenillä henkilönimillä, joille ei ollut annettu mitään lihaa ympärilleen – vaan alkoihan kaikki hahmottua. Näin itseni rämpimässä pohjoisessa soilla ja tuntureilla ja pelkäämässä jokaista rasahdusta. Imaisi mukaansa ja tuli uniin. Se on minulla hyvän teoksen merkki.

    Sudentalja-trilogiasta olen kuullut isoa ylistystä. Pitänee panna lukulistalle.

    VastaaPoista
  11. Katja, kiitos kommentista. Lukuelämyksesi kuulostaa kadehdittavan kokonaisvaltaiselta! Toivottavasti Ekman pääsee monen lukulistalle, niin voidaan vaihtaa kokemuksia.

    VastaaPoista
  12. Ekman on kirjailijasuosikkini. Olen kerännyt romaaneistaan suomennetut hyllyyni (paitsi Noidankehät). Ekmanin tuotanto on monipuolinen. Sudentalja-trilogia kehujensa arvoinen. Oma suosikkini on Ikimuiston merkki. Jos pitäisi nimetä lempikirja, niin se olisi tuo.

    Odotan innolla millaisia Ekman-lukukokemuksia blogiisi kertyy. Hieno juttu, että otit tämän upean kirjailijan esille :)

    VastaaPoista
  13. Sanasulka, sinunkin kommenttisi vakuutti, että kannattaa kirjoittaa myös niistä kirjaillijoista, joita ei ole vielä itse lukenut. Ekmanin tuotanto vaikuttaa todella monipuoliselta!

    VastaaPoista
  14. Miksi te hyvät neitoset tai naiset haikailette: kiinnostaisi, olisin pitkään halunnut..
    No haikailinpa minäkin, vuosia. Aina tuntui ettei ole kalenterissa tilaa kolmelle paksulle kirjalle.

    Vajaat kaksi viikkoa sitten otin niin sanotusti nenästä kiinni ja hyppäsin veteen.
    Sudentalja on ihan mahtava lukukokemus. Se ei ole ihan helppolukuinen, siinä on paljon henkilöitä, kaikesta ei voi olla ihan varma onko se totta. Mutta se on vahvimpia, täyteläisimpiä tarinoita mitä ikinä olen tavannut. Minua erityisesti innostavat monet naiskohtalot. Sitten kiinnostaa se, että en ole tiennyt naapurimaistamme tällaisia arjen asioita ja toisaalta historiaa.
    Lukekaa! Itse olen vasta tokan kirjan alussa, paljon hyvää vielä jäljellä!

    VastaaPoista
  15. Hei Lilli-Orvokki, kiitos hyvästä ja osuvasta kommentista! Koska olin juuri itse aikeissa kirjoittaa aivan samantyyppisesti Sudentaljan ensimmäisestä osasta, otin sinun kommenttisi mukaan kirjoitukseeni. Näille kolmelle paksulle kirjalle kyllä kannattaa raivata aikaa!

    VastaaPoista