keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Claudie Gallay: Rakkaus on saari



Marie avaa käsikirjoituksen. Se on yli satasivuinen, teksti on kirjoitettu koneella ja korjaukset tehty lyijykynällä. 
Tuo nimi, Anamorfoosi, sen hän muistaa.
Hän lukee muutaman rivin: "Ihminen näkee vain sen minkä haluaa nähdä." (s. 207)


Kun kirjoitin eilen Claudie Gallayn ensimmäisestä suomennetusta romaanista Tyrskyt, ajattelin samalla paljon Gallayn uutta romaania Rakkaus on saari, jonka luin tänä keväänä heti Tyrskyjen perään. Esikoissuomennokseen ihastuneena olin odottanut Rakkaus on saari -teosta kovasti, ja ilokseni löysin näistä kirjoista paljon samaa. Silti ne ovat myös hyvinkin erilaisia.

Rakkaus on saari -romaanissa korostui heti alussa se, kuinka tärkeä tapahtumapaikka ja sen ympäristö Gallaylle on. Romaanin alussa oli niin paahtava helle, että jouduin lukemaan alun kahteen kertaan ja vakuuttamaan itselleni, että tämä tapahtuu Ranskassa, Avignonissa, ei esimerkiksi kaukana Aasiassa:

Helle on tukahduttava.
Joessa kelluu oksia, jotka ovat katkenneet pohjoisemana ja ajautuneet tänne. Ne sulautuvat tummaan veteen.
Puut kärsivät, nekin, joiden juuret ovat vedessä.
Kannella haisee lakka. Siellä on punaisia siveltimiä laatikossa, purkki, riepuja. Lakan haju pahentaan päänsärkyä. 
Odon juo kahviaan ohivirtaavaa vettä katsellen. Jossakin päin saarta ulvoo koira. (s. 7)


Tämä kirja on ollut jo jonkin verran esillä blogeissa ja lehdissä. Lyhyesti se kertoo teatterifestivaaleille kokoontuneista ihmisistä. Festivaaleille tulee myös nuori Marie, joka haluaa nähdä viisi vuotta sitten kuolleen veljensä Paulin kirjoittaman näytelmän ensiesityksen. Avignonissa niin Marie kuin esim. teatterinjohtaja Odon kohtaavat kipeitä asioita menneisyydestä.

Sanon suoraan, ettei tarina ollut tässä minusta niin kiinnostava kuin Tyrskyissä. Meri on minulle läheisempi elementti kuin teatterimaailma – mutta oikeastaan kyse ei ollut siitäkään. Rakkaus on saari -romaanissa oli kyllä gallaymaista ihmisten ymmärtämistä ja rumankauniita, koskettavia ihmiskohtaloita. Jostain syystä en kuitenkaan kiintynyt kenenkään hahmoista eikä edes edellä mainitun Marien surullinen tarina liikuttanut minua ihan toden teolla.

Pidin silti kirjasta kovasti ja ihailin sitä, sillä tässä Gallayn kerrontatyyli tuntui nyt melkein vielä hiotummalta kuin Tyrskyissä. Ajattelin, että tätä kirjaa voisi lukea luovan kirjoittamisen oppaana: mistä tahansa sen avasinkin, aina löysin vaikuttavia ilmaisuja ja virkkeitä. Lyhyttä ja täsmällistä kieltä, muttei missään nimessä liian hiottua tai tylsää. Vain taitavaa, niin taitavaa, että Gallayn sanoilla – ja Titia Schuurmannin suomennoksella – tuntuu olevan jonkinlainen esinearvo. Tätäkin kirjaa lukiessani näin, haistoin, maistoin ja kuulin asiat ja tapahtumat aidosti mielessäni. Avaan kirjan nyt summittaisesti ja annan ex tempore -tekstinäytteen:

Jeff on löytänyt kalan maljassa, sen mukana oli pieni lappu: kalan nimi on Nicky.
Hylätty teatterin portaille.
Kalamaljan seinämät ovat himmeät.
- Se ei halua uida, Jeff sanoo.
- Kaikki kalat uivat, Marie sanoo.
Tuo kala kelluu. (s. 160)

Joku kommentoi joskus Tyrskyt-kokemustaan, ettei ihastunut heti kirjaan eikä sen suljettuaankaan vielä ymmärtänyt, miten tärkeästä lukukokemuksesta oli kyse. Minulle taisi käydä Rakkaus on saari -kirjan kanssa samoin. Kielenkäyttöä lukuun ottamatta en ollut lukiessani aivan lumoutunut, en ainakaan aluksi. Kirjan suljettuani huomasin sen kuitenkin tulevan ajatuksiini päivittäin ja vähitellen yhä voimakkaammin. Luulen, että nyt se on jäänyt jo pysyväksi muistikuvaksi merkittävästä lukukokemuksesta.

Muistelen kirjaa muuten myös erään kirjallisesti aivan toissijaisen seikan takia. Kirjassa tehtiin täydellisen kuuloista viikunajälkiruokaa: Hän sulattaa voita pannulla ja lisää hedelmät kuumaan voihin. Toisella pannulla hän lämmittää hunajaa ja sitruunaa, lisää sitten viikunat. Muutama minuutti riittää. Kaksi palloa vaniljajäätelöä, yksi kummallekin. (s. 145)


Haluan kokeilla! Ja haluan lukea Gallayn seuraavankin romaanin. Siinä elementteinä ovat kylmyys ja jää. Olen jo yrittänyt kuvitella, miten elävästi Gallay niistä kertoo.


Claudie Gallay: Rakkaus on saari.  Avain, 2011. Suom. Titia Schuurman

17 kommenttia:

  1. Oli mielenkiintoista ja hivenen pelottavaakin (!) lukea tämä. :) Kuten aikaisemmin kirjoitin, on Rakkaus on saari jo odottamassa hyllyssäni. Silti haluan lukea ensin juuri Tyrskyt, koska odotan siltä niin paljon ja Rakkaus on saarelta en vielä osaa odottaa mitään.

    Hienoja kirjoja molemmat kuitenkin, siitä olen aika varma.

    VastaaPoista
  2. Onnistuit ilmeisesti silti pelottavuudesta huolimatta lukemaan. ;) Minusta on ollut hivenen pelottavaa kirjoittaa Tyrskyistä: entä jos joku lukee sen ja pettyy? Tai tulee sanomaan, ettei yhtään pidä kirjasta, joka on minusta niin ihana? No sitten sanoo, minä pidän siitä silti.

    Ja pidin siis tästäkin, mutta Tyrskyistä enemmän. Aioin muuten juuri tulla sinun blogiisi katsomaan, mitä olet tästä kirjoittanut, mutta sotken johonkin muuhun kirjoitukseesi tai blogiin, jos et ole edes lukenut vielä Gallayta. Aloita Tyrskyistä. :)

    VastaaPoista
  3. Juu, en ole vielä Gallayta lukenut. Tyrskyistä olisi houkutteleva aloittaa, mutta Rakkaus on saari on jo hyllyssäni. :)

    VastaaPoista
  4. Tyrskyt saa jo pokkarinakin, sellaisen voi kipaista nopeasti kaupasta. :) Paitsi jos haaveilet matkasta "tyrskyäville seuduille", niin suosittelen kyllä säästämään Tyrskyt matkakirjaksi.

    VastaaPoista
  5. Uuuh, mieli teki lukea arviosi, mutta jätän sen tekemättä! Palaan kun olen vihdoin saanut kirjan itselleni :)

    VastaaPoista
  6. Totta, tällä kirjalla on jotenkin mukavan viipyilevä jälkimaku, joka tosiaan nostaa päätään kunnolla vasta kirjan lukemisen jälkeen!

    VastaaPoista
  7. Naakku, lue vaan! Tapanani ei vissiin ole kertoa Gallayn teosten juonista, sillä taaskin huomasin kertovani vain fiiliksistä ja vaikutelmista enkä niinkään kirjan tarinasta. Toivottavasti saat Rakkaus on saaren pian käsiisi!

    Susa, harvalla kirjalla on sellainen jälkimaku, mutta tällä tosiaan on. Se on hyvä - saatan jopa muistaa kirjasta jotain vielä ajan kuluttuakin, toisin kuin yleensä lukemistani kirjoista. :)

    VastaaPoista
  8. Mulle kävi Jenni ihan samoin - Gallay on aina hyvä, mutta Tyrskyt vaan yksi mun viime vuosien Suuria Lukukokemuksia, jota on vaikea ylittää. ;) Osittain sen meren takia, koen samoin teatterimaailman vähän vieraampana itselleni. Mutta olispa kiinnostavaa kuulla, mitä esim. joku näyttelijä kirjasta pitää..

    VastaaPoista
  9. Ina, miten yllättävää, että olit samaa mieltä tästä(kin) kirjasta! ;) Olisi muuten tosiaan kiinnostavaa tietää, olisiko Rakkaus on saari teatteri-ihmiselle sama Kokemus kuin Tyrskyt meri-ihmiselle! Missä olisi teatteri-ihminen, joka ottaisi tämän lukeakseen?

    VastaaPoista
  10. Luin kirjan tänään, ja siitä juuri kirjoitin oman kirjoitukseni blogiin :)

    Mainitsit aikaisemmin (kun olit kuuntelemassa Gallayta) elementtien tärkeydestä kirjailijalle, ja siitä miten hän työstää ympäristöä ensin. Nyt Tyrskyjen ja varsinkin tämän Rakkaus on saaren jälkeen mietin kovasti tuota. Molemmissa on ympäristö vahvasti esillä, ja se tuo syvyyttä kirjoihin. Jäänkin sinun lailla odottamaan innolla kirjailijan seuraavaa kirjaa, missä ovat kylmyys ja jää!

    Olet oikeassa siinä, että avaapa tämän kirjan mistä kohtaa tahansa, on siinä aina vaikuttavia lauseita. Tekisi mieli ostaa tämä kirja, ja alleviivata sieltä näitä lauseita. Niihin olisi sitten helppo palata myöhemmin.

    Oh ja viikunajälkiruoka jäi minullakin mieleen. Kuulosti kyllä täydelliseltä ja herkulliselta :)

    VastaaPoista
  11. Naakku, ihanaa että sait kirjan vihdoin ja pidit ja sinäkin ihastuit myös jälkiruokaan! :D Käyn tutustumassa tekstiisi heti.

    VastaaPoista
  12. Minulla on samanlainen kokemus Tyrskyistä: se parani ajan kanssa, jäi kiehtomaan ja palasi ajatuksiin useamman muunkin kirjan jälkeen. Kirjoitinkin blogissa, että Gallayn kirjan jälkimaku on pitkä ja hyvä :)

    VastaaPoista
  13. Elma Ilona, kävinkin kurkkaamassa kirjoitustasi, mutta kommentoin huomenna, kun olen paremmin taas koneen ääressä. Upeaa, että joillakin kirjoilla on pitkä jälkimaku - minulla ainakin jotkut kirjat unohtuvat heti, vaikka olisivat olleet hyviäkin, joten viipyilevät kirjalliset jälkimaut ovat hyvin tervetulleita! Nyt huomaan, että Marianne Fredrikssonin Annassa, Hannassa ja Johannassakin oli sellainen, koka sekin pyörii mielessäni lukemisen jälkeenkin.

    VastaaPoista
  14. Mahdatkohan huomata vanhempia kommentteja? Sain kirjan luettua eilen ja linkittäessäni arviotasi luin sen uudelleen. En ole vielä lukenut Tyrskyjä, mutta uskon rakastuvani siihen. Pidin kovasti Rakkaus on saaresta, ja tosiaankin Gallayn miljöökuvaus on ihan omaa luokkaansa ja Titia Schuurmannin suomennos tavattoman hieno. Silti joku koskettavuuden ulottuvuus jäi puuttumaan. Vaikuttunut olen kuitenkin. :)

    VastaaPoista
  15. Katja, huomaan minä vanhempien juttujenkin kommentit ja itse asiassa ilahdun niistä aina suuresti: kun vanhemmatkin postaukset jäävät nettiin näkyviin, on aina kivaa, jos joku lukee niitä ja peräti kommentoikin.

    En saanut vastattua heti sinulle enkä kommentoitua juttuusi, vaikka sen luinkin, koska olen vain vilkuillut konetta puutarhatöiden lomassa nyt viikonloppuna. Nyt naputtelen tässä konetta kädet maankaivuu-urakasta täristen. ;)Hienosti kuitenkin kirjoitit Gallayn kirjasta (palaan lukemaan ja kommentoimaan alkuviikosta) ja luulen, että pidät Tyrkyistä. En tiedä vielä ketään, joka ei olisi a) vaikuttunut Gallaysta, b) pitäisi kuitenkin Tyrskyistä enemmän kuin tästä uudesta romaanista. Titia Schuurmannin suomennos on tosiaan upeaa työtä! Käsittelimme Rakkaus on saarta viikolla livelukupiirissämme ja kaikki olivat kiinnittäneet huomiota hienoon kieleen ja suomennokseen. Puhuimme, että suomennoksen pitää olla joko tosi huono tai hyvä, että kääntäjän työtä ajattelee. Tässä tapauksessa se on erittäin hyvää työtä! :)

    VastaaPoista
  16. Minulla kesti kirjan luleminen aika kauan, koska oli opiskelukiireitä ja lisäksi minun piti lukea tätä kirjaa lyhyissä osissa, koska silloin kieli maistui minulle eniten.

    Pidin kirjasta paljon, ja nyt tuntuu, että mieleen tulee maukkaita yksityiskohtia ihan kutsumatta, esim. tuo lukunäytteesi kalamalja ja tekstin lemmikki-harrastus-taloarvoitus. :)

    VastaaPoista
  17. Marjis, Gallayn kieli onkin sellaista "maisteltavaa". Vaikka se on yksinkertaista, siinä riittää tutkittavaa. Kivaa, että sinäkin pidit kirjasta! Mullakin tulee siitä yhä mieleen kaikenlaisia kohtauksia ja otteita. Ja tuo jälkiruoka, se ihan vainoaa. :D

    VastaaPoista