torstai 7. huhtikuuta 2011

Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia

Monet lukevat lomalla dekkareita. Minäkin aloitin talvilomani viime viikonloppuna rikosten parissa: kirjan Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia nimi jo kertoo, mistä on kyse. Tämä tietokirja sopii kaikille luontodokumenttien ystäville!


Markus Bennemann on saksalainen toimittaja ja televisiokäsikirjoittaja. Tässä kirjassa hän esittelee varsin yleiskielisesti eläinmaailman saalistaja-uhri-pareja kaikkialta maapallolta. Osa eläimistä on varsin tuttuja tyyliin leppäkerttu ja kirva, mutta monet aika eksoottisia, kaikista en ollut edes kuullut. Ja vaikka olinkin, olisi ollut kiinnostavaa, jos mukana olisi ollut enemmän kuvia. Avaraa luontoa katsellessa hahmottaa asiat helpommin kuin kirjaa lukien.


Kirja oli kuitenkin kiinnostava, ja voisin kuvitella, että jollekin oikein kaikenmaailmanmönkiäisistä ja huimista eläinkertomuksista innostuneelle tämä olisi varsinainen aarre - ehkä jollekin pikkupojalle tai vaikka vähän isommallekin pojalle; nelikymppinen miespuolinen kaverini on vannottanut, että haluaa lainata tämän teoksen, kunhan vihdoin saan sen luettua!.Ja jos katsoisin itse yhtään enemmän tai edes säännöllisemmin luontodokumentteja, pitäisin tämän kirjan aina sohvapöydällä. Siitä voisi sitten hakea taustatietoa, mikä se seepia olikaan tai millainen on ampujakala. Miksi kärppä tanssii kaneille?

Esimerkki kirjan kerronnasta, mielestäni yksi mieleenjäävimmistä tarinoista. Kuva on vähän epäselvä, eikä vähiten siksi, ettei sen pääosan esittäjää, haarahaukka, näy. Tämä kuva kiinnitti kuitenkin huomioni ja sai minut heti katsomaan, mistä on kyse.

Haarahaukka osaa sytyttää tulipalon.
Murhaaja: haarahaukka
Uhri: pensaikkojen pieneläimet
Rikospaikka: Australia
...havaitsi haarahaukan, joka otti kynsiinsä kytevän tikun, kaarsi taivaan halki kuin Prometheus soihtuineen ja pudotti kepin muutaman sadan metrin päähän kuivalle ruohokentälle. Se pysytteli (yhdessä muutaman lajitoverina kanssa, jotka näyttivät tuntevan tempun) lähistöllä puun oksalla, kunnes ruoho syttyi tuleen, ja napsi sitten kumppaneineen kaikki epätoivoisesti liekkejä pakenevat hyppyrotat, pussirotat, sisiliskot ja heinäsirkat. (s.204)

Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia (Im Fadenkreuz des Schützenfischs. Die raffiniersten Morde im Tierreich) . Atena, 2010. Suom. Heli Naski

7 kommenttia:

  1. Oi, ihan kuin olisin kuullut muualtakin tästä kirjasta. Luonnonystävänä ja luonnon tapahtumia kiinnostuneena seuraavana tuo vaikuttaa ihan mahdottoman kiinnostavalta. Ja tiedänpä jonkun muunkin, jolle tuo olisi nappilahja, vaikka henkilö ei muuten juuri mitään lue, paitsi sanomalehtiä, mutta luonto kiinnostaa rajattomasti. Kiitos osto- ja lahjavinkistä! (Käykö mulle taas niin, että ostan jollekulle lahjaksi kirjan ja mun onkin pakko lukea se ensin itse?)
    Hyvä kun sulla oli tässä tuo näyte, antoi osviittaa kirjan sisällöstä. Very interesting indeed!

    VastaaPoista
  2. Kirja oli yksi viime vuoden parhaita lukukokemuksia. Todella mukaansa tempaava paketti mielenkiintoisista eläimistä. Minäkään en juuri katso luontodokumentteja, mutta tämä kirja taas muistutti miksi niitäkin olisi kiva katsoa. Kirjailija on osannut hommansa hyvin, sillä en oikeastaan edes osannut kaivata kuvia kaikista eläimistä. Joidenkin asioiden hahmottaminen oli toki hankalaa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista molemmille! Kiva kuulla, että tällaisetkin kirjat kiinnostavat. Itse en oikein jaksa syventyä mihinkään huipputieteellisiin opuksiin, mutta tällaisia helppoja tietokirjoja luen mielelläni. Ja jos oikein jostain asiasta innostuu, voihan sitten aina hankkia lisää tietoa.

    Saila, mä ostan usein kirjoja lahjaksi niin, että luen ne ensin. Tai jos lahjansaaja on tarpeeksi läheinen, ilmoitan lahjaa antaessani, että aion sitten lainata tuon kirjan. :)

    VastaaPoista
  4. Pilkunviilaajana sanon, että sanassa murhaaja on sellainen arvolataus, että eläimet eivät voi olla murhaajia, vaikka olisivat kuinka nokkelia saalistajia.
    Turhaa eläinten inhimillistämistä.

    Muuten vaikuttaa hyvältä kirjalta.

    VastaaPoista
  5. Taava, hyvin viilattu. :) Ajattelin itse ihan samaa, mutta on kai se murhaaja myyvempi kuin saalistaja... Mutta hyvä kirja kuitenkin!

    VastaaPoista
  6. Minä taidan olla sitten henkinen pikkupoika, sillä sain tämän juuri luettua ja minusta tämä oli ihana kirja (jos niin on suotavaa sanoa opuksesta, jossa otetaan nirri pois jos jonkinlaiselta elävältä).

    Oli vain pakko tulla kommentoimaan, että ihana arvio sinulla tästä täällä ja olen vähän kateellinen kirjasi kuvaliitteestä, koska pokkariversiossa sitä ei ole.. Onneksi Himokas härkäsammakko eli se "jatko-osa" on minulla nyt kovakantisena. :)

    VastaaPoista
  7. Linnea, ymmärrän hyvin, minustakin putkahtaa usein pinnalle henkinen pikkupoika! Ehkä viimeksi eilen, kun katselin Avaraa luontoa silmä tarkkana Cisu-kissan kanssa; toista kissaa ja miestä ei kiinnostanut, mutta me tarkkailimme eläinmaailman ihmeitä Cisun kanssa hievahtamatta.

    Voi, nyt munkin tekee mieli hankkia Himokas härkäsammakko lukulistalle, kun moni on siitä puhunut. No, ainakin saan onneksi lukea siitä blogijuttuja.:)

    VastaaPoista