sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Lisa Genova: Edelleen Alice

Huh. Ei kovin hieno kirjallisuustieteellinen arvio, mutta joidenkin kirjojen jälkeen sanoja ei ole. On vain samanaikaisesti tyhjä ja tuhansia kysymyksiä vilisevä mieli. Huh.

Lisa Genovan teos Edelleen Alice oli erittäin tehokas lukukokemus. Olen jo ajat sitten lopettanut kirjojen lukemisen nukkumisen kustannuksella, mutta tämän vuoksi valvoin. Menin myös pidempää reittiä töihin, että saisin lukea matkalla mahdollisimman paljon.

Kirjan päähenkilö Alice Howland on fiksuuden perikuva: Harvardissa pitkän uran tehnyt psykologian opettaja ja tutkija, kognitiotieteiden asiantuntija. Hänellä on kolme aikuista lasta, menestynyt tutkijamies ja ikäisekseen loistava fyysinen kunto.

Alicelta alkaa kadota ensin tavaroita ja sitten sanoja. Herää kauhea epäilys: ehkä tämä ei johdukaan vaihdevuosista? Stressi ja unettomuuskaan eivät enää riitä selityksiksi, jos eksyy juoksulenkillä aivan kotinsa lähellä. On pakko mennä lääkäriin.

Lääkäri diagnosoi Alicella varhaisiän alzheimerintaudin. Alkaa tyrmäävän realistisesti kuvattu sairauskertomus, jossa Alice ei "katoa", kuten ajatella saattaisi, mutta muuttuu suuresti. Alkuun hän pärjää pitkälle omien muistikeinojensa ja apusysteemiensä kanssa - ja niitä hän on psykologian tutkijana nerokas keksimään - mutta vähitellen Alice menettää yhä enemmän sanoja ja paikkoja, lopulta läheisten ihmisten nimetkin. Lukija seuraa tätä järkyttyneenä mutta toisaalta myös huojentuneena. Siellä jossain taudin keskelläkin on nimittäin edelleen Alice. Kirjan takakannessa kuvataan osuvasti, että "vaikka ulkopuolisesta Alice näyttää kadottavan otteen elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni." Alicen maailma on erilainen, mutta hänellä on kuitenkin oma maailmansa.

Kirja oli kuvattu Alicen näkökulmasta, mikä teki siitä hyvin koskettavan. Myös perheenjäsenten ja kollegojen reaktiot olivat mietityttävää luettavaa. Kirjan vaikuttavuutta lisäsi se, että siinä oli paljon neuropsykologista tietoa. Kirjassa tehdyt alzheimerpotilaiden kognitiivisia taitoja mittaavat harjoitukset ovat todellisia, samoin muut hoitokeinot ja lääkitys yhtä lääkettä lukuun ottamatta.

Lukiessani ajattelin jatkuvasti Lionel Shiverin kirjaa Syntymäpäivän jälkeen. Olin siitäkin hyvin otettu, ja kirjojen teho perustui samaan asiaan: suorastaan dokumentinomaiseen, hyvin selkeään kielenkäyttöön. Kaunokirjallisempi kieli olisi tehnyt näistä kirjoista "vain" hienoja kertomuksia ja sellaisissa on se vika, että niitä voi lukea etäämpää, tarkastella hienoina kertomuksina. Suorasanaisemmin kirjoitettu, teos luo vaikutelman, että seuraan todellisia tapahtumia. Ja jos tuollaista voi tapahtua yhtäkkiä Alicelle... Niin, se voi tapahtua minullekin. Tai kenelle tahansa tuttavalleni. Pelottavaa.

Edelleen Alice oli siis hyvin uskottava ja pohdituttava kokemus. Kirjailija Lisa Genova on neurotieteiden tohtori, joten hän tietää, mistä kirjoittaa. Edelleen Alice sai vuonna 2008 Brontë-palkinnon, ja Genova kirjoittaa parhaillaan uutta romaania. Sen työnimenä on  Love Anthony, ja teos ilmestyy ainakin englanniksi 2013.

Mistä tiedän tämän kaiken? Edelleen Alice oli sellainen elämys, että piti tutkia, onko Genovalla muitakin kirjoja. Löysin kirjailijan nettisivut, Edelleen Alicen omat sivut sekä tietenkin suomalaisen kustantajan kirja- ja kirjailijaesittelyn.

Kiitän loistavasta lukuvinkistä Naakkua ja Seijaa, joiden blogeissa olen törmännyt Edelleen Aliceen.

Tekstinäyte, s. 87:
Hän katsoi kirjahyllynsä kirja- ja aikakauslehtirivejä, kirjoituspöydällä korjausta odottavaa loppukoepinoa, saapuneita sähköpostiviestejä, puhelinviesteistä kertovaa punaista vilkkuvaloa, Hän ajatteli kirjoja jotka oli aina halunnut lukea, niitä jotka koristivat hänen makuuhuoneensa ylähyllyä, niitä joille hän oli arvellut olevan aikaa tuonnempana. Moby Dick eli valkoinen valas. Hänellä oli vielä kokeita tekemättä, tutkielmia kirjoittamatta ja luentoja pitämättä ja kuuntelematta. Kaikki mitä hän teki ja rakasti, kaikki mitä hän oli, vaati kieltä.

Lisa Genova: Edelleen Alice. (Still Alice). Wsoy, 2010. Suom. Leena Tamminen

20 kommenttia:

  1. Kuullostaa pelottavan mielenkiintoiselta...

    VastaaPoista
  2. Sitä se nimenomaan oli, hyvin kiteytetty! Pitkästä aikaa minulle tuli myös kirjanjälkeinen tyhjiö, ei huvittanut aloittaa uutta kirjaa, kun tämä oli niin voimakkaasti mielessä.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli tosi mielenkiintoinen, vaikkakin pelottava ja traaginenkin lukukokemus.
    Käsittääkseni muuten Genovalta on alkuvuodesta ilmestynyt uusi romaani nimeltään Left Neglected jossa nuori nainen joutuu auto-onnettomuuteen jonka seurauksena hänelle tulee "neglect" eli hän ei tiedosta vasenta puoltaan ollenkaan. Sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta aiheelta!:)

    VastaaPoista
  4. Sanna, ai, onneksi kerroit, koska en huomannut tällaista Left Neglected -teosta ollenkaan! Sekin kuulostaa kiinnostavalta. Vähän aikaa sitten lukemassa Siri Hustvedtin Vapisevassa naisessa oli juuri tuollaisia negleted-kokemuksia. Hurjilta nekin kuulostavat - tai siis todella hurjilta, mutta ei niin omakohtaisen järkyttäviltä kuin tämä Edelleen Alice. Siitä tuli sellainen olo, että jokainen unohdus voi olla muuta kuin viaton unohdus...

    VastaaPoista
  5. Jenni, ihan totta. Edelleen Alicen jälkeen aloin seurailla itseäni ja varsinkin äitini unohduksia ihan eri tavlla;D onneksi olen jo siitä päässyt vähän eroon....se on nimittäin rankkaa!;)

    VastaaPoista
  6. Tutulta kuulostaa. Mutta sitten oon yrittänyt vakuuttaa itselleni, että jos on henkilö on aina ollut yhtä hajamielinen, se ei varmaan ole vuosia tai vuosikymmeniä jatkuvaa muistitaudin ensiastetta. Toivottavasti. ;)

    VastaaPoista
  7. Hei Jenni ja kiitos taas tästä kiinnostavasta kirjan esittelystä! Tämä menee hankittavien listalleni yhdessä Husvedtin Vapisevan naisen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Olen kuullut tästä kirjasta ihan hirveästi hyvää. Minulla on se nyt omana, kun tarkoituksena oli lukea se ja Kathrin Schmidtin "Et sinä kuole" (http://wsoy.fi/yk/products/show/91811) samaa juttua varten, mutten ehtinytkään. Sitten lainasin Alicen anopilleni, jonka molemmat vanhemmat sairastuivat Alzheimeriin (hän piti todella paljon kirjasta), ja nyt se on jo menossa omalle äidilleni, jonka äiti eli mummini myös sairastui Alzheimeriin.

    Anoppi myös puhui, että laittaisi miehensä lukemaan kirjan ihan sitä silmällä pitäen, että anopilla itsellään on niin vahva ennuste sairastua (mutta appi on niin hidas lukija, että vähän toivon, ettei minun tarvitse kuitenkaan odottaa hänen lukemistaan ennen omaani..).

    VastaaPoista
  9. Sara, sinullakin on siis neuropsykologiaa lukulistalla. Minä en ollut suunnitellut mitään neurokirjakevättä, mutta nyt olenkin tosi kiinnostunut aihepiiristä. Lainasin myös suomalaisen kiitetyn esikoisen Eksyneen muistikirja, joka kertoo niin ikään muistisairaudesta. Ja tuo Sannan edellä mainitsema Left Neglected kyllä tosiaan kiinnostaisi sekin.

    Karoliina, hienoa, että sinun lähipiirissäsi kirja kiinnostaa noin monia. Minäkin ajattelin, että mahdollisimman monien kannattaisi lukea tämä kirja jo siksi, että se todella avasi silmät, että muistisairaus voi tulla jo nuorena. Liian monet oireet menevät varmasti esim. masennuksen, hormonien tai vaikka humalan piikkiin, kun kyse onkin muusta. Erittäin kiinnostava ja hyödyllinen kirja siis. Toivottavasti saat sen pian luettavaksesi!

    VastaaPoista
  10. Tämän tahtoisin lukea. Olen aina ollut kiinnostunut aiheesta, vaikkei minulla (ainakaan vielä) olekaan ketään Alzheimeria sairastavaa läheistä.

    Neurologian alalta tuli mieleen kirjasuositus: oletko lukenut Oliver Sacksin teosta "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi"? Sekin on avartava, pelottava ja aivojen toimintaa / toimimattomuutta havainnollistava kirja... Sacks on lääkäri, ja kirjaan on koottu tositarinoita ihmisistä joilla on mitä erilaisimpia neurologisia häiriöitä... eikä sitä ole kirjoitettu mitenkään friikkisirkusmielessä, vaan erittäin asiallisesti ja ajatuksia herättävästi. Kannattaa lukea!

    VastaaPoista
  11. Elma Ilona, suurkiitokset tuon Sacksin teoksen esiin nostamisesta! Olen lukenut kirjan kun se suomennettin ja se löytyy kai hyllystänikin. Itse asiassa ajattelinkin sitä jossain vaiheessa Alicea, mutta unohdin samoin tein (muistihäiriö...). Kyllä, ehdottomasti kannattaa tutustua Sacksin teokseen, muistikuvieni mukaan se on hyvin asiallinen ja luettava kirja, kirjoitettu tavallisille ihmisille eikä (vain) neurologeille. Taidankin lukea sen kevään mittaan uudestaan, jos en ole pistänyt kirjaa kiertoon (toinen muistihäiriö).

    VastaaPoista
  12. Minuakin kiinnostaisi lukea tämä kirja, mutta toisaalta en tiedä pystyisinkö. Suvussani nimittäin esiintyy varhaisiän Alzheimeria, itse asiassa isänikin sitä sairastaa, on vasta päälle 50-vuotias. Olisi varmasti koskettava lukukokemus, mutta myös rankka ja pelkään hieman, että päähenkilö ja isäni pian muuttuisivat samaksi henkilöksi - jos tiedät mitä tarkoitan. Ja onhan tässä itsellänikin 50% mahdollisuus sairastua Alzheimeriin sitten vanhemmalla iällä. Senpä vuoksi esimerkiksi jos ja kun lapsenteko on minulle ajankohtaista, täytyy minun varmaan käydä testauttamassa itseni riskin varalta, sillä mielelläni en sairautta siirtäisi kenellekään eteenpäin, vaikkei se sairastuneelle itselleen tuskallinen olekaan. Käsittääkseni mitenkään tarkkaan ei voida tietää tuleeko minulle ko. sairaus, vaikka sama geenimutaatio löytyisikin. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, eihän tulevaisuudesta mitään tulisi jos tietäisin riskin olevan olemassa. Mutta silti erittäin mielenkiintoinen kirja, sillä aihe on niin läheinen. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista
  13. Lauren, kiitos koskettavasta kommentista! Ymmärrän, että sinun on vaikea päättää, lukeako tätä kirjaa vai ei. Koska kirjan päähenkilöllä on kolme lasta, kirjassa käsiteltiin myös tuota periytyvyyttä ja lastentekoa, geenitestejä ja sikiötestausta jne. Se oli mietityttävää luettavaa, samoin lasten ja puolison reaktiot ylipäätään (en viitsi tehdä tarkkoja juoniopaljastuksia). Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ollut minusta mitenkään toivoton, mutta en osaa sanoa, miltä tuntuisi, jos aihe koskisi minua omakohtaisemmin.

    VastaaPoista
  14. Hieno arvio järisyttävästä kirjasta! Minulla tämä kirja lukeutui viime vuoden parhaimpiin kirjoihin, niin hyvä ja koskettava kirja se oli. Genovan muihin kirjoihin aion myös ehdottomasti palata!

    VastaaPoista
  15. Saa nähdä, tuleeko tästä minulle yksi tämän vuoden merkittävimmistä kirjoista. Nyt ainakin tuntuu, että niin voi hyvinkin käydä! Olen lukenut nyt vain vähän yhtä tietokirjaa, koska tosiaan mikään ei tunnu miltään tämän jälkeen...

    VastaaPoista
  16. Ehdottomasti pitää etsiä tää ja lukea! Lähipiirissä on muistisairauksia, joten etenkin tuo omaisten reaktio kiinnostaa.

    VastaaPoista
  17. Kirja on ilmestynyt jo pokkarinakin, ja ainakin minä sain sen helposti kirjastosta. Mietin kyllä, että tämä voisi olla melkein omanakin.

    VastaaPoista
  18. Kiitos vaikuttavasta kirjaesittelystä!
    Täytyy ottaa ja lukea!
    Oletteko lukeneet Renate Dorresteinin "Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa"-kirjan?
    Kertoo 50v tyttärestä, ikääntyneestä äidistä ja hänen dementoitumisestaan ja aivoinfarktistaan.
    http://wsoy.fi/yk/products/show/77906

    http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/pojallani-on-seksielama-ja-mina-luen-aidille-punahilkkaa/

    Kikka

    VastaaPoista
  19. Simon & Schuster linkkasi Facebookissa tällaiseen (Lisa Genova puhuu uudesta kirjastaan Left Neglected) - ja tuli mieleen, että saattaisi kiinnostaa Jenni sinuakin:

    http://www.youtube.com/watch?v=zHv1jNqzsYo

    VastaaPoista
  20. Kikka, kiitoksia! En ole lukenut tuota Dorresteinin kirjaa, mutta olen kuullut siitä. Mielestäni siitä oli juuri juttua jossain kirjablogissakin, mutta en pikaisella etsinnällä löytänyt (ihanaa ja hankalaa, että blogeja on niin paljon).

    Karoliina, kiitos vinkistä! Saattaapa kiinnostaa minun lisäkseni muitakin! :)

    VastaaPoista