sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

KMMM-haaste

Sain parilta blogikollegalta Kuka Mitä Missä Milloin -haasteen. Suurkiitokset! Vastaisin kuvien kera, jos pystyisin, vaan en pysty, sillä Blogger ei juuri nyt anna lisätä kuvia blogiin. Mennään sitten ilman kuvia...


Kuka?

37-vuotias mainostoimistotyöläinen. Tytär, sisko, vaimo, ystävä, täti, vähän äitipuolikin. En muista aikaa, jolloin en olisi lukenut ja kirjoittanut ja halunnut lukea ja kirjoittaa yhä enemmän. Olen myös elättänyt itseni kirjoittamalla jo yli 10 vuoden ajan. Pari vuotta sitten olisin kuvaillut itseäni, että viihdyn loistavasti yksin, kunhan minulla on kirjoja, kynä ja paperia. Nyt lisään, että tarvitsen myös tietokoneen ja nettiyhteyden. Blogimaailma vie mennessään.


Mitä?

Täällä kirjoja ja lukemista, muissa blogeissani kissanhoitoa ja kodinlaittoa, hyvää arkielämää mutta aika anonyymillä linjalla. Syytän toissatalven armottomia pakkasia ja järkyttävää lumimäärää enkä suinkaan lähestyvää keski-ikää, että löysin viime vuonna itsestäni suuren kevään rakastajan ja puutarhapiipertäjän. Muuten taidan olla aika tasaista laatua, sillä kaikki minulle tärkeät asiat ovat kulkeneet mukanani jo lapsesta asti. Eka sanani oli laiva, ja ilman merta en pärjäisi vieläkään. Kirjailijoista en pärjäisi ilman Tove Janssonia, kuten on varmaan jo käynyt blogissa ilmi.


Miten?

Kotona sohvalla kannettavalla ja, köh, aika usein töissä pöytäkoneella. Kännykälläni voi lukea blogeja, vaan ei kirjoittaa eikä kommentoida niitä. Ehkä se on hyväkin, virtuaalielämälläni on joku raja.


Milloin?

Mieluiten rauhassa aamuisin, kahvia hörppien ja elämästä nauttien. Käytännössä päivisin ja iltaisin, usein tekstiä pienissä pätkissä kirjoittaen. Ennen yritin kirjoittaa kirjoista aina heti niiden lukemisen jälkeen, mikä johti siihen, etten kirjoittanut monista kirjoista ollenkaan. Nyt saatan kirjoittaa jostain teoksesta viikkoja sen lukemisen jälkeenkin.


Mitä mielessä?

No se kevät! Ja kesä. Kirjahyllyjen järjestely. Ja kaikenlaiset haaveet. Pitäisi kai lotota edes kerran elämässään, kun minulla on jo valmiit suunnitelmat lottovoiton varalta. Jos joskus kuulette ihmisestä, joka on remontoinut vanhan navetan (myös meijeri, mylly, sairaala tai ylipäätään mielenkiintoinen rakennus käy) kodikseen ja elää lukien, kirjoittaen, huonekaluja entisöiden ja kaikenlaista väkertäen eläinlauman keskellä, olen lotonnut ja voittanut.


***

Olin muutaman päivän pois blogien ääreltä ja sillä välin moni kirjabloggari olikin jo ehtinyt saada tämän haasteen ja vastata siihen. Uskomatonta, miten vilkasta blogimaailmassa nyt on! Koska kaikissa blogeissa, joille olin tätä haastetta ajatellut kierrättää, oli juuri vastattu joko tähän tai muuhun haasteeseen, olen nyt nuiva enkä laita haastetta kiertämään. Omatoimisesti sen saa toki napata blogiinsa kuka tahansa!

7 kommenttia:

  1. Ihania nuo sinun haaveesi! Vanhat kivinavetat, tallit ym. ovat todella kauniita! Oletko käynyt Meijerielämää-blogissa, se on tällä hetkellä tauolla mutta sieltä löytyy otsikon mukaista juttua "kerrostaloasunnosta", joka on tehty vanhaan meijeriin maalle.

    VastaaPoista
  2. Juuri kun olin vastannut tähän haasteeseen ja tulin kertomaan siitä sinun blogiisi, löysin sieltä linkin Meijerielämää-blogiin. Liityin heti innoissani sen lukijaksi ja huomasin vasta sitten, että blogi onkin tauolla. Toivottavasti ei ole ikuisesti! Mutta kiitos siis, sain sinulta blogivinkin ennen kuin ehdit itse sitä kertoa. :)

    Luulen, että meitä wannabe-navetta-asujia on aika paljon. Toivon mukaan joku voi joskus myös toteuttaa haaveensa!

    VastaaPoista
  3. Näitä on mukava lukea, koska ainakin tämä humanisti on kiinnostunut ihmisistä blogien takana. :) Huomasin esimerkiksi, että olet kuta kuinkin saman ikäinen kuin minä (kenties jopa samaa vuosikertaa), hiljattaisen puutarhainnostuksen löytänyt ja elämäsi tärkeitä asioita lapsuudestaan saakka mukana kuljettanut. Niin minäkin.

    Meri on minulle vieras, järvet ja joet rakkaita. Tove Jansson on ihana ja kirjoittaminen niin työtä kuin harrastus.

    Minäkin kirjoitan lukemistani kirjoista pienissä pätkissä enkä aina ihan tuoreeltaan.

    VastaaPoista
  4. Hei, mun navettaan voit tulla kunnostamaan kodin.. paitsi että se on pieni hirsinen 20 m2 möksä jossa on vain 2 pientä ikkunaa. Ja se on tällä hetkellä täynnä vanhan taloni lattialankkuja. Ai ei kelpaa... ;-)
    Kiva lukea sun vastauksia, itse asiassa kun mä sain tämän, siinä ei ollut tuota Mitä mielessä? -kysymystä, tai sitten en ollut sitä huomannut.
    Minusta blogimaailma on ollut viime viikon tosi hiljainen! Tai sitten se johtuu siitä, että sä olet ollut hiljaisella? Merkillistä. Olen kaivannut sua! (tai eihän se merkillistä ole!)

    VastaaPoista
  5. Katja, kiva jos löysit kiinnostavia seikkoja. Meillä on tosiaan sitten aika paljon yhteistä. Taidetaan kai asuakin samassa kaupungissa? Ehkä törmätään jossain puutarhamyymälässä. :)

    Luulen, että meri-järvi-kysymyksen vastaus riippuu pitkälti siitä, missä on kasvanut ja asunut. Minä olen aina asunut rannikolla, joten olen riippuvainen merestä. Mutta jos nyt jostain syystä joutuisin sisämaahan, niin sitten kelpaisi järvi tai jokikin - pääasia, että on vettä!

    Saila, onko toi siis se sama navetta, jonne myös etälammas muuttaa? Siellä voi olla tungosta sitten. :) Mutta kiitos tarjouksesta, voi hyvinkin olla, että juuri tuo navetta toteuttaa kaikki haaveeni. ;)

    Minusta tuntui, että muutaman päivän aikana oli tullut niin paljon päivityksiä, etten pääse enää ollenkaan kärryille, mitä missäkin blogissa nyt on. Mutta yritän. Kiva että kaipasit! :) Olen kyllä sitä mieltä, ettei blogimaailmassa tarvitse olla päivittäin mukana, mutta niin sitä itsekin kaipaa tai jopa huolestuu, jos joku läheinen blogituttava on muutaman päivän hiljaa ilman selityksiä. Minulla ei kyllä ollut muuta selitystä kuin työt ja muu elämä - sitäkin minulla on blogielämästä huolimatta, tieto, joka saattaa yllättää. ;)

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva lukea nämä. :) Minä voisin lottovoiton kohdalle osuessa elää aika samalla tavalla.. Pienillä muutoksilla vain. Kohdalle osuminen olisi kyllä aika yllättävää, kun en ikinä lottoa. Jos elämäni olisi kirja, niin paljon jännittävämpi vaihtoehto olisikin esimerkiksi jonkun kaukaisen, tuntemattoman miljonäärisukulaisen kuolema ja varallisuuden mystinen testamenttaaminen minulle. :D

    VastaaPoista
  7. Karoliina, en minäkään ole kertaakaan lotonnut, mutta se ei estä haaveilemasta ja suunnnittelemasta. Niin kauan kuin on haaveita, on elämää... Mutta minullekin todennäköisempi skenaario on siis tuo yllättävän perinnön saaminen - ja todella yllättävä se olisikin. ;)

    VastaaPoista