tiistai 1. maaliskuuta 2011

Gwen Cooper: Homer-kissan ihmeellinen elämä

Hei kissaihminen tai muuten eläinrakas tyyppi! Etsitkö kirjaa, joka saa hihkumaan innosta, pyyhkimään liikutuksen kyyneliä ja jonka haluaa lukea yhteen putkeen? Minulle, kissaihmiselle, hiljattain ilmestynyt Gwen Cooperin teos Homer-kissan ihmeellinen elämä oli sellainen.

Voiko koskettavampaa tarinan alkua olla: kaksiviikkoinen orpo kissanpentu menettää silmänsä ankaran silmätulehduksen takia.Silmänsä, joita se ei koskaan ehtinyt avatakaan. Onnekas kujakollin alku saa rakastavan kodin Gwenin ja hänen kahden kissansa luota ja siitä kasvaa mallikelpoinen kotikissa. Alkaa tarina, jota kirjassa kestää 13 vuotta, tosielämässä se jatkuu tietääkseni yhä.

Kirjan alussa Gwen on floridalainen vastavalmistunut nuori, mutta elämä kuljettaa hänet ja kissat New Yorkiin. Uuteen kaupunkiin sopeutuminen olisi haasteellista sekä Gwenille että kissoille joka tapauksessa, mutta erityisen vaikeaksi sen tekee syyskuun 11. päivän terrori-isku. Gwen on iskun aikaan töissä ja kissat jäävät päiviksi loukkuun WTC:n lähellä sijaitsevaan asuntoon. Kurkkua ihan kuristi, sillä tietenkin tragedia kosketti myös lemmikkieläimiä, mutta en ollut koskaan ajatellut sitä... Onneksi kaikki kääntyy parhain päin ja kirjalla on onnellinen loppu.

Isompien ja järkyttävimpien tapahtumien, kuten silmien menettäminen ja terrori-isku, ohella mieleeni jäi erityisesti se, miten uskomattoman taitava sokea kissa voi olla. Homer todella korvaa puuttuvan aistinsa kaikilla muilla ja oppii mm. pyydystämään kärpäsiä korkealta ilmasta valtavalla puolentoista metrin loikalla. Se saa myös paljon (mies)faneja ja tekee urotekoja ja opettaa emännälleen yhtä sun toista elämästä. Mutta lukekaa itse, jääköön tapahtumat tämän enempää esittelemättä.

Homerin elämäntarinan lisäksi oli hyvin kiinnostavaa lukea amerikkalaisesta kissanpidosta ja esim. eläinlääkäriasioista. Gwen on hyvin vastuuntuntoinen kissanomistaja ja tekee kaikkensa karvaisten perheenjäseniensä eteen; luin kiinnostuneena mm. siitä, millaista on kissamamman elämä sinkkumarkkinoilla ja miten Gwenin perheenjäsenet, vannoutuneet koiraihmiset, suhtautuvat kissoihin, etenkin kun yksi on nk. erityiskissa. Aika pitkälti kissa-asiat kuulostivat samankaltaisilta Jenkkilässä kuin Suomessakin, joillekin asioille tosin hieman kohottelin kulmiani.

Kaunokirjallisesti kirja ei ollut huipputasoa, mutta se oli arvattavaa - eikä haitannut, tämäntyyppisiä kirjoja kun luetaan aiheen eikä kielen takia. Teksti oli kyllä hyvin sujuvaa, sillä Gwen Cooper on nykyisin romaanikirjailija.

Villikissa kirjoitti tästä kirjasta viikonloppuna ja linkitti Homer-videoihinkin! Kustantaja taas esittelee kirjan näin.

Gwen Cooper: Homer-kissan ihmeellinen elämä. Wsoy, 2010.

P.S. Keväällä on ilmestymässä lisää kissakirjallisuutta. Lupaan myös vihdoin ja viimein esitellä kissakirjakokoelmani pian - sanotaan, että viikon aikana!

23 kommenttia:

  1. Jee, kissakirjakokoelma!! Mie katsoin tätä kirjaa kirjastosta, mutta ajattelin että onko se liian ahdistava tuon kissan sokeuden tähden. Ehkä mie sitten kuitenkin uskallan lainata tämän, koska yleensä ollaan tykätty samoista kirjoista.

    VastaaPoista
  2. Ei ollut yhtään ahdistava! Tietysti ensin tunsi sääliä ja vähän pelkoakin silmätöntä kissaa kohtaan, mutta lopulta lukukokemus oli hyvin silmiä avaava (heh): Homerista kasvoi yllättävän tavallinen kissa, upea yksilö. Minulle tuli ainakin sellainen olo, että voisin ottaa sokean kissan. :)Ja tässä on vielä sekin hyvä puoli, että tarina ei lopu yhdenkään eläimen kuolemaan, kuten tyypillisesti käy.

    VastaaPoista
  3. Kirja saapukoot siis elämääni. Laitoin varaukseen. Kyttäilen aina noita kirjaston uutuus-syötteitä, että saan uutuuksia nopeasti luettavaksi. Nyt olen varausjonossa kolmantena.

    Mie olen muuten aina kommentoimassa näitä sinun juttuja, olen varsinainen vakooja. :D

    VastaaPoista
  4. Kiitos, että olet kommentoimassa. Kuten tiedämme, jokainen kommentti ilahduttaa bloggaria, myös vakoojalta tuleva. :)

    VastaaPoista
  5. Tämä menee kyllä myös tämän kissaihmisen lukulistalle. Vaikka minua, kuten Hannaakin, vähän pelottaa se, että onko tuo sokeus liian ahdistavaa minulle. :D Mutta ehkä minäkin uskaltaudun tuon lukemaan.

    VastaaPoista
  6. Kiva sitten kuulla, mitä mieltä muut kissa-kirjaihmiset ovat! Minua arvelutti sekin, onko kirja tylsästi kirjoitettu, mutta ei tosiaan ollut tylsä lukukokemus, kun luin yhteen putkeen. Täytyy myöntää, että olin aktiivisesti kuvittelematta, miltä Homer näyttää - mutta muuten en tuntenut huolta Homerista, se oli varsin pärjäävä tyyppi!

    VastaaPoista
  7. Nämä kissa-aiheiset tekstit saavat aina kaipaamaan omaa kehräävää otusta vierelle. Sellaisia löytyi aikoinaan kotoa viisikin kappaletta, nyt jo kaikki kissataivaaseen lentäneitä, ja kyllä ne vaan jättivät kaikki kissankokoisen aukon sydämen pohjalle. Ehdottomasti täytyy lukea tuo kirja!

    VastaaPoista
  8. Lukulistalle ehdottomasti. Jenkkilässä mua ei jaksa lakata ihmetyttämästä niiden kissanpesuinnostus. Se on siellä tosi yleistä. Siis, haloo, kissahan on evoluutiossa ihmisen yllä; niillä on oma portable-suihku aina messissä! Jenkeillä on kai menneet sekaisin kissat ja koirat.

    VastaaPoista
  9. Eli listalle "pakko lukea". On ollut mielessä jo pitkään, ja nyt sitten on pakko uskaltaa! Odotamme jännityksellä kissakirjakirjaston esittelyä! Pitää ehkä jossain kohtaa paljastaa omakin!

    VastaaPoista
  10. Luulen, että tämä voisi olla täydellinen kesäkirja! Ehkäpä aloitankin kesäkirjojen listaamisen jo tänään. :D

    VastaaPoista
  11. Meri, en osaa edes kuvitella, millaisen onnean ja ikävän määrän viisi kissaa aiheuttaa. Toivottavasti saat vielä oman kehruukoneen. Odotellessa ikävää voi tosiaan lievittää (tai lisätä?) kissakirjoilla.

    Saila, tuossa kirjassa ei onneksi pesty koko ajan kissoja! :) Olin kauhistunut erityisesti siitä, että omistajan mielestä sokeaa kissaa piti varjella parvekkeelta - niin kuin pitääkin, mutta jos asuisin kerrostalossa ja jopa 11. kerroksessa, varjelisin kyllä näkeviäkin kissoja. Tuo nyt ei ole varmaan mikään maasidoinnainen juttu, mutta jäi mieleen kissanpitoon liittyvänä asiana.

    Naukulan Mamma, uskalla ihmeessä! Ja uskalla myös ihmeessä paljastaa kissakirjakirjastosi, odotan innolla.

    VastaaPoista
  12. Marjis, oho, kommenttisi tuli tähän väliin. Hyvin päätelty, tämä olisi hyvä kesäkirja! Minä muuten keksin jonkun kesäkirjan jo viime vuoden puolella, mutta olen unohtanut sen. Pitäisi AINA laittaa kirjaideat muistiin.

    VastaaPoista
  13. Vaadin kevätkirja-listauksia. :)

    VastaaPoista
  14. Kevätkirjoja! Enpä ollut ajatellutkaan, että niitäkin voisi listata. Hmmm. Mielenkiintoista, palaan (ehkä ja toivottavasti) aiheeseen.

    VastaaPoista
  15. Mulla on itse asiasa ollut mielessä kirjoittaa sellainen postaus, jossa kerron, mitä kevään kirjoja odotan eniten. Mutta kohtahan se kevätkin on joo tullut - ja kirjat... :D

    VastaaPoista
  16. Mä taas ryhdyin heti miettimään, mitkä kirjat tuovat mulle kevään mieleen tai mitä lukisin mielelläni keväällä. Ne pari, jotka tulivat ekana mieleen, eivät todellakaan ole tämän kevään uutuuksia. :)

    VastaaPoista
  17. Ei minusta tarvi ollakaan uutuuksia. Olisi vain mielenkiintoista lukea eri vuodenaikojen kirjoista, kun aina sanotaan jostain kirjasta, että säästän sen kesälomalle ja lämpimiin iltoihin jne.. Mikä olisi juuri sopiva kirja kevätkeleille? Mulle ei oikein tule mitään mieleen..

    VastaaPoista
  18. Jännä..tästä tuli nimittäin heti mieleen muinoin (lapsena? nuorena?) lukemani kirja, joka kertoi vanhasta Penni-kissasta. Muistaakseni se pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan.

    Haa. Google löysi. Ojanen, Anne : Penni. Suomen vanhin kissa. http://www.tampere.fi/kirjasto/lapset/kissa.htm

    VastaaPoista
  19. Hanna, kevätkirjaideasi on ihana. Aloitin jo listaamisen ja päätin, että tänä vuonna teen listan joka vuodenajalle. Kiitos!

    Ja S, KIITOS sinullekin. Ryhdyin heti etsimään Penniä nettiantikasta ja törmäsin moneen ihastuttavaan kissakirjaan (Penniinkin). Yksi kirjoista oli kauan etsimäni ja toinen täysin tuntematon, mutta sellainen, että siitä tulee minulle aarre. Kerron lisää, kunhan kissakirjapino saapuu!

    VastaaPoista
  20. No voi ei, tämä kuulostaa tosi kivalta! (Siis voi ei siksi, kun en kaipaisi varsinaisesti täytettä luettavien listaani...)

    Minäkin luin nuorena kirjan Penni-kissasta!

    Jenni, olen sulle muuten velkaa sähköpostin (tuli tästä aiheesta mieleen) - en ole unohtanut. :)

    VastaaPoista
  21. Karoliina, voi ei vaan! ;) Minullakin on vasta muutamia kymmeniä kirjoja lukuvuoropinossa ja silti menin eilen tilaamaan pinollisen kissakirjoja. Tästä tulee ehkä kissakirjablogi.

    Ei hätää meilin kanssa, huomasin jo kissa-aiheisen kommenttisi toisaalla netissä. Iik, ihania vilkkaita sosiaalisia rotuja!

    VastaaPoista
  22. Kiva jos olin avuksi! Pitää ettiä itekin Penni-kirja, muistan että silloin joskus pidin sitä tosi hyvänä.

    Kevätkirjoja ovat tietenkin kaikki puutarhakirjat :)

    VastaaPoista
  23. S, luulen että kaikki kissakirjat ovat kissaihmisistä aikuisinakin hyviä. Ainakin niiden aihe on valloittava. :)

    Joo, puutarhakirjat kuuluvat ehdottomasti kevääseen. Luulen, että löysin juuri pari puutarhakirjaa, jotka sopivat kevätkirjoiksi niillekin, joilla ei ole ouutarhaa. Muhitutan kevätkirjalistaa kuitenkin vielä hetken. Kissakirjajutun sen sijaan yritän julkaista vielä tänään - ennakkomainostusta!

    VastaaPoista