tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kirjallisia leikkejä


Kiitos, Paula, kun kommentoit kissakirjapostaukseen ja kerroit leikkineesi pienenä Viisikkoa! Mieleeni tuli heti niin monta lapsuuteni kirjallista leikkiä ja harrastusta, että piti kirjoittaa niistä. Tässä tunnustuksia...

- Alle kouluikäisinä leikin kahden samanikäisen tytön kanssa jatkuvasti Risto Reipasta. Kuulemma juoksimme pitkin puistoja ja huusimme: "Täältä tulee Risto Reipas!" Ei siitä sen enempää, en oikein muista tuota aikaa enkä osaa perustella, miksi juuri Risto. (Aion kyllä joskus lukea ihanan Nalle Puhin uudestaan, ehkä löydän sitten sisäisen Ristonikin taas.)

- Louisa May Alcottin Pikku naisia ja muut teokset tekivät minuun joskus ala-asteella niin suuren vaikutuksen, että muistan eläneeni vanhojen tyttökirjojen maailmassa jatkuvasti mielessäni. Minulla oli ainakin jokin tyttökoululeikki ja taisin joskus puhua itsekseni, kun eläydyin eri tyttöjen rooleihin.

- Siskoni kanssa leikimme Robin Hoodia. Juoksimme pitkin metsää ja uitimme keppejä meressä, mitä lie ryöstösaalista ne edustivatkaan.

- Hyvän ystäväni, naapurinpojan, kanssa emme ehtineet ollenkaan leikkiä, koska luimme Viisikkoja kilpaa. Riston reippaus oli jäänyt minusta kouluikään mennessä, kun eka–tokaluokkaisina vietimme kauniit kesälomapäivät sisätiloissa, pienessä vinttikamarissa kilpaa lukien.

- Onnelia ja Annelia en leikkinyt, mutta kirjoitin (kuten olen aiemminkin kertonut) samantyyppisen kirjan eräänä kesänä n. 10-vuotiaana. Siihen aikaan elin mielessäni jatkuvasti peukaloiselämää... Pitäisi etsiä tuo 100-sivuinen Onneli-vastineeni joskus. Ei siksi, että tarjoisin sitä kustantamolle, vaikka se arvatenkin laatukamaa olisikin, mutta olisi hauska tutkia, miten tuonaikainen kirjallinen makuni näkyy tekstissä. Joskus tyttökirjaintoiluni aikaan muistan, että minunkin tarinoideni sankarittaret olivat kalpeita ja pyörtyilivät, vaikka kirjoitusaikaan, 70-80-luvulla, pienet tytöt olivat yleisesti vankkoja ja pyörtymättömiä.


Miten kirjallisuus on vaikuttanut sinun leikkeihisi tai harrastuksiisi?

22 kommenttia:

  1. :-D Loistavia!
    Äitini toi minulle ala-asteen ainevihkojani, jotka hän oli tietämättäni säästänyt. Kun hän myi talonsa muutama vuosi sitten, oli hyllyjen tyhjennyksen aika ja nämä varhaiset kirjalliset tuotokset päätyivät takaisin minulle. Taisin kirjoittaa aikamoisia action-tarinoita. Lempikirjojani olivat ainakin Kolme etsivää -sarja, jota tietysti myös leikimme bestikseni Annan kanssa (sehän ei tietenkään haittaa, että onkin tyttö ja niitäkin vain kaksi).
    Jostain aineestani muistan, että kirjoitin haaksirikosta. Traagista oli, että mukana oli mies, joka ei osannut uida. Selitykseksi olin kirjoittanut, että hän oli Lapista ja siellä oli liian kylmät vedet jotta hän olisi koskaan halunnut uida. Hämmästyttävää. Tunnen miehen, joka on asunut lapsuutensa Lapissa ja hän ei koskaan, koskaan ui!

    VastaaPoista
  2. Minullakin on vanhassa matkalaukussa kirjoitelmiani, joiden syntymiseen vaikutti tyttökirjojen lukeminen. Kirjoituksissa oli usein päähenkilönä jokin kaunis tyttö, joka oli köyhä tai eli ankarissa olosuhteissa yms. Olemme samoissa iässä kirjoitelleet Jenni! Minä leikin myös kavereiden kanssa "neiti etsivää" ja ratkaisimme mysteereitä ja kaikissa oli jotain epäilyttävää! Oi olipas mukava postaus, kun palautui lapsuusmuistoja mieleen...:)

    VastaaPoista
  3. Upeaa, ja miten hauskaa, että minun Viisikko-muistelut tönäisivät tähän! Risto Reipas -leikkiänne pitäisi meidän kaikkien leikkiä tuon tuosta. Se olisi varmasti voimaannuttavaa. Taidan kokeilla huomenna, ja otan mukaani poikani ikään kuin tekosyyksi ainakin ensimmäisellä kerralla... :-)

    VastaaPoista
  4. Täällä on toinen joka on leikkinyt Risto Reipasta. Itse leikistä minulla on vain hämäriä muistikuvia. Olen ollut ehkä neljän tai viiden ja äitini sai esittää Nalle Puhia.

    Sisäoppilaitostarinat kiehtoivat vähän vanhempana. Muistan leikkineeni sellaisia barbeilla. Barbeilla oli muutenkin hyvä leikkiä kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja. Jatkoin usein mielessäni jonkun kirjan tapahtumia

    Kirjoista sai paljon erilaisia aineksia kuvitelmaleikkeihin. Minusta tuntuu, että lapsena olin hyvin paljon yksin ollessani joku muu kuin minä. Eikä se tarinoissa eläminen ole aivan vierasta vieläkään. Nyt ei enää vain kuvittele että olisi itse se mielikuvitussankari.

    VastaaPoista
  5. Ihania vastauksia! Onneksi Paulan kommentti innosti tällaiseen aiheeseen, en ollut aiemmin koko juttua ajatellutkaan.

    Nyt aloin heti kuvitella, millaisia vauhdikkaita ja romanttisdramaattisia kertomuksia muutkin ovat lapsena kirjoittaneet... Ja Sailalla vielä ennekirjoitustakin, kun kirjallinen hahmo muuttui oikeaksi lappalaiseksi. :D

    Paula, minkä ikäinen poikasi on? Minua alkoi naurattaa, kun ajattelin äitiä houkuttelemassa lastaan voimaannuttavaan Risto Reipas -leikkiin. Muista, että siinä leikissä saa olla monta Ristoa, sinun ei tarvitse olla Nalle Puh, kuten Vauhkon äidin!

    Minäkin olin siis jotain neli-viisvuotias, kun olin aina Risto. Kun oli synttärini, halusin, että kaverini (muut Ristot) viedään teatteriin katsomaan Nalle Puhia. Se toteutui, muistan lapsuuden teatterikokemukset yhä.

    Vauhko, minäkin taisin olla lapsena milloin mikäkin tai ainakin milloin missäkin ajassa mielessäni. Ja edelleen elän tarinoissa, tosin en ihan kaikkein mielikuvituksellisimmissa. En esimerkiksi enää kuvittele olevani läpinäkyvä, mutta toisinaan näen unta, että osaan lentää!

    VastaaPoista
  6. Mekin leikittiin Viisikkoa ja Salaisuus-sarjaa myös. Siinä vaan oli liian vähän henkilöitä ja joku joutui joskus olemaan koira, heh.

    Ja jotain suomalaista tyttökirjaa leikittiin myös. En muista enää mikä kirjan nimi oli, mutta sen leikin takia parhaat ystävät kutsuu mua vieläkin Essiksi, vaikka ristimänimi on Erja.

    VastaaPoista
  7. Minä leikin ainakin Onnelia ja Annelia, olin siitä niin kertakaikkisen hurmaantunut. Muistan kyselleeni äidiltä, että millä voisin kirjaa leikkiä. Taisin päätyä barbeihin, koska yhdistän yhtä jotkut tietyt barbit kirjan henkilöihin. :)

    Muuten, yllättävää kyllä, en ainakaan nyt suoralta kädeltä muista kirjallisia leikkejä, vaikka ystävien ja siskon kanssa harrastettiin ahkerasti sekä lukemista että leikkimistä.

    Hauska postausaihe!

    VastaaPoista
  8. Mainioita muistoja!

    Minulle ei nyt tule mieleen tietyn kirjan suoraan innoittamia leikkejä, mutta Vauhkon mainitsemat sisäoppilaitokset olivat kovaa kamaa: ankarat opettajat, ovelia kepposia keksivät oppilaat... Me rakensimme sisäoppilaitoksia Legoista. :)

    VastaaPoista
  9. Hauskoja muistoja :). Minäkin ajatteli tyttökirjaikäisenä, että on jotenkin tosi hienoa olla hento, kalpea ja herkästi pyörtyilevä... :D

    VastaaPoista
  10. Tunnistan kyllä hyvin innostuksen tyttökirjojen sisäoppilaitoksista (siis oikeastihan niiden ajatus on kauhea) sekä näistä "hennoista, kalpeista ja helposti pyörtyilevistä tytöistä".

    Paitsi että... Minähän olin sellainen! :D

    En tosin muuten olemukseltani lainkaan tyttökirjasankaritarmainen. Ja nykyisin jäljellä on enää kalpeus. :)

    VastaaPoista
  11. Hauskaa muistelua.
    Tyttökirjat vaikuttivat kyllä muhunkin, mutten muista leikkineeni esim. Neiti Etsivää..taikka edes heppakirjojen tähtiä. Sen kyllä muistan, että pelkäsin mennä äidin ja isän mukana marjametsään, kun Hannu ja Kerttu oli niin vetoava. Ja silti minut aina raahattiin mukaan..en laskenut vanhempia ikinä silmistä metsän keskellä..

    VastaaPoista
  12. Jenni kysyi lapsistani. Ovat noin neljä ja kaksi. Vielä emme kokeilleet Risto Reipasta, mutta illalla kyllä kokeillaan. Sääkin on sopivasti puolenhehtaarinmetsämäinen. Ja ilman muuta, kaikki olemme Risto Reippaita. Menemme juuri noiden Jennin "sääntöjen" mukaan, eli tarkoitus on juosta ja huutaa: "Täältä tulee Risto Reipas!" Nuo mun leikkikaverit innostuvat varmasti! :-D

    VastaaPoista
  13. Kiitos kommenteista kaikille! Tämä on hyväntuulisin nettikeskustelu vähään aikaan, naureskelen kovasti vastauksille. Vaikka mitään naurattavaahan ei ole esim. siinä, että pelkää marjametsää sadun takia!

    Minä muuten ajattelin aina joka vatsakivusta, että apua, että nyt menee umpisuoli, kun Tiina-kirjassakin umpisuoli tulehtui. Omani ei ole tulehtunut vieläkään...

    Erja, tosi hienoa että sinulla on kirjallinen lempinimi! Ja Paula, hyvää leikki-iltaa! Palaa kertomaan, josko Risto Reipas -leikki pääsi suosioon. Olisi tosi hienoa, jos se kokisi uuden tulemisen. :)

    Leikkivätköhän pikkutytöt enää kalpeita ja pyörtyileviä sisäoppilaitoksen sankarittaria..? Epäilen.

    VastaaPoista
  14. Heh, mahtava aihe! muistoja tulee mieleen :)

    Koulussa oli jonkin verran neitietsivä-leikkejä. Serkkujen kanssa olimme Viisikkoa, hevostallia ja jonkin aikaa Aku Ankasta Veli Kania yms muita metsän hahmoja. En muista miten pitkäaikainen leikkimme alkoi, mutta leikimme myös olevamme suomalaisia sissisotilaita talvisodassa. Enpä sitten tiedä onko sen vaikutusta, että luen mielelläni sotahistoriasta.

    Kolme muskettisoturia vaikutti jonkin aikaa leikkeihin, ja kaikenlaiset seikkailujutut. Ajaakohan nettiaika samalla lailla lapsia metsiin samoilemaan :)

    VastaaPoista
  15. Veli Kani. :) Voisin leikkiä sitä vaikka heti ja loikkia tyytyväisenä metsässä. Hauskoja muistoja! Toivotaan, että lapset edelleenkin juoksevat pusikoissa sissisotilaina tai tekevät havaintoja tarkkaavaisen etsivän tavoin!

    VastaaPoista
  16. Ah, tuli vielä mieleen maailman parhaat kirjat ikinä: Noidan käsikirja ja Vakoilijan käsikirja. Ensimmäisen kanssa koko kyläkoulumme tutisi ainakin pari vuotta kun karmeimpia juttuja kerrottiin kynttilän valossa, ja jälkimmäisen opastuksella vaklattiin kaikkia ja kaikkea. Vaklattiin, ei vakoiltu :)

    VastaaPoista
  17. Voin kuvitella kyläkoulun tutisemassa. :D Ja vaklaamassa myös, tietenkin.
    Saakohan esim. Harry Potter kyläkouluja enää tutisemaan, vaikka sitä fanitetaankin? (Ja onko enää kyläkouluja?)

    VastaaPoista
  18. Aah. Noidan käsikirja ja Vakoilijan käsikirja, näiden kanssa mekin touhuttiin. Ja nimenomaan vaklatiiin.

    Me leikittiin myös Robin Hoodia, tai pikemmin Robin Hoodittaria. Meillä taisi olla keppejä miekkoina ja fillari toimitti hevosen virkaa. Kiipeiltiin puissa ja pidettiin leiriä metsikössä.

    Narniaa leikittiin myös, muistan että piirtelimme karttoja ja etsimme ... jotakin niiden perusteella.

    Oli ne aikoja. Tulipas hyvä mieli näistä muistoista.

    VastaaPoista
  19. Meil oli naapurin tyttöjen kanssa pari tosi intensiivistä action pack -päivää, kun leikki, jossa oli oikein juoni ja dekkariaineksiakin, kesti tuntikausia. Mentiin metsässä ja pihalla, välillä pieni kässäripalaveri mitä tapahtuu seuraavaksi, ja sitten tapahtui.

    Veikkaan, että aika paljo tuohon vaikutti se, että yleensäkin luettiin. Pitkät juonet, jännitys jne. jostainhan ne esimerkit sellaiseen kuvioon tuli.

    Mäkin olin ihan hupsuna Pikku Naisiin ties kuinka pitkään. Jo oli mun esikuva.

    Mutta silti kun pistelin menemään kylpypyyhe niskassa pitkin katuja iltaisin, en ollut mikään Jo vaan Batman.

    VastaaPoista
  20. Zepa, lukeminen on tosiaan varmaan vaikuttanut sellaisiinkin leikkeihin, jotka eivät ole suoraan liittyneet tiettyyn kirjaan. Lukeminen on niin tärkeää monella tavalla! :)

    Jo oli minunkin esikuvani tai ainakin jäi Pikku Naisista parhaiten mieleen. Mielikuva pyyhe-Batmanista on riemastuttava! :D

    VastaaPoista
  21. Yhtäkkiä muistin, etten ole muistanut kertoa Risto Reipas -leikistämme täällä mitään. Sehän oli odotetusti menestys. Mikä vain, missä on vauhtia ja isoa ääntä, viehättää poikiamme, ja tämä oli hyväntuulista menoa.

    Leikin varjolla kävelymatkojakin saamme vikkelämmiksi! Leikki varioi myös helposti: mm. "Minä olen Ironman!" kulkee vaivatta vieressä. Saapa nähdä, minkälaiset mittasuhteet leikki vielä saavuttaakaan. Kiitos, Jenni :-)!

    VastaaPoista
  22. Risto Reipas -leikki kuulostaa juuri niin hauskalta kuin se oli ennenkin, hyvä että se koko uuden tulemisen! Minunkin pitää innostaa joku lapsukainen leikkimään sitä kanssani. :D

    VastaaPoista