perjantai 25. maaliskuuta 2011

Ihana esikoiskirjakerho!

Helen Moster, kuva Liisa Takalo, kuva täältä.

Onneksi liityin Pieneen esikoiskirjakerhoon. Ja onneksi blogissa ei tarvitse olla akateemiskriittistieteellishillitty, vaan saan kehua ja kirjoitella miten huvittaa!


Aion siis ihastella esikoiskirjakerhon alkutaivalta, vaikken ole edes lukenut kahta ensimmäistä kerhokirjaa. Se ei ole kerhon ongelma, vaan minun. Ensimmäinen kerhokirja, Antti Leikaksen Melominen (Siltala) odottaa aikaa, jolloin en ole niin kypsä toimistotyöelämään, että saatan lukea toimistoromaanin. Nyt pelkään, että siellä on bisnesjargonia, enkä halua kuulla enkä lukea sitä vapaa-ajallani.

Toisen kerhokirjan, Helen Mosterin Hylyn (Avain), sen sijaan luen heti kun vain saan ensin luettua ne kahdeksan kirjaa, jotka ovat jo kesken... Kiinnostuin Hylystä jo aiemmin, ja viime viikolla Avaimen kevätkauden avajaisissa nähty ja kuultu kirjailijan haastattelu kiinnostutti vielä enemmän. Moster kuvasi ihastuttavasti ja uskottavasti esikoiskirjailijan tunnelmia: "Olen hypännyt, mutta vielä en tiedä, aukeaako laskuvarjo."

Moster on kirjoittanut kirjastaan myös pienen kirjeen Esikoiskirjakerhon jäsenille. Kirjeen alku kiehtoi minua, koska pidän merestä, historiasta ja juu, jopa posliininmaalauksesta:

Hyvä lukija! Oletko valmis sukeltamaan merenpohjaan? Haluatko nähdä, miten Meissenissä maalataan posliinia? Tai haluatko istua Katariina Suuren työhuoneessa seuraamassa hänen työskentelyään?

Oli myös hauskaa lukea kirjailijan kirjoituskokemuksista. Helen Moster on taustaltaan toimittaja ja varmasti tottunut hakemaan taustatietoa ja tarkistamaan faktoja. Hylkyä tehdessä tuo puoli on tainnut välillä ottaa hänestä vallan: Heräsin kerran tuskanhiki otsallani keskellä yötä ja mietin, oliko 1700-luvulla todellakin jo viljelty puutarhamansikoita. Oli niitä. Ainakin Keski-Euroopassa.

Niin, Pienessä esikoiskirjakerhossa on viehättävää sekin, että ainakin kahden ensimmäisen kirjan ohessa on ollut kirjailijan kirje. Aion säilyttää ne ko. kirjojen välissä. Lisäksi kerho on listannut kiinnostavia esikoisia, siis niitäkin, jotka eivät tule olemaan heidän kuukauden kirjojaan. Maaliskuun kerhokirjeessä oli mainittu mm. Saara Henrikssonin Moby Doll (Into Kustannus) ja Timo Saarron Vaitelias poika (Karisto).

Lisää Hylystä, kunhan saan sen luettua. Esikoiskirjakerhosta intoilen varmaan taas kuukauden kuluttua. Silloin on kirjana Kati Saurulan Koiruohon kaupunki (Arktinen banaani), ydinvoimalaonnettomuudesta kertova romaani, jonka kerhokin toteaa olevan traagista kyllä hyvin ajankohtainen.  

10 kommenttia:

  1. Hei! Fanitan myös kovasti PEKKiä! Aivan upea keksintö! Leikaksen luin heit tuoreeltaan, ja ajatuksiani kirjasta löytyy blogistani. Hylky alkaa olla kohta puolivälissä. Pidän enemmän kuin etukäteen arvelin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni kauniista sanoista ja kannustuksesta.

    Mutta hei, Leikaksen voit lukea ihan huoleti: se on minusta antitoimistoromaani, bisnesjargonia käytetään ihan vähän ja melkeinpä parodiana. Kirjan päähenkilö on selvästi Kari Hotakaisen lanseeraamaa termiä käyttäen Kotirintamamies.

    VastaaPoista
  3. Samaa haluan toitottaa minäkin: Leikas on kaukana bisnesjargonista - kuten Jussi sanoi: antitoimistoromaani on enemmänkin kyseessä. Ja aika vakava kuvaus perheenisän päivittäisestä selviytymisestä. Suosittelen tosi lämpimästi - vaikka olenkin myös bisneskirjojen ystävä. ;-)

    VastaaPoista
  4. Hei Jenni

    Luin Hylyn ja pidin teoksesta kovasti! Olin vaikuttunut Mosterin kerrontatyylistä! Laitoin blogiini jutusta kirjasta. Suosittelen lämpimästi kun ehdit...

    VastaaPoista
  5. Minäkin olen kovasti ihastunut tähän PEKK-juttuun :-) Kerhon kirjat kiilaavat heti luku- ja bloggausjonon kärkeen! On tosiaan mielettömän hauskaa saada kirjailijan kirje siinä kirjan mukana, ja oman mausteensa antaa sekin, kun tietää että pääsee lukemaan muidenkin kirjabloggaajien juttuja kirjoista ennemmin tai myöhemmin.

    Ainiin, ja peesaan edellisiä, ei se Melominen minustakaan toimistoromaani missään ilmeisessä merkityksessä ollut :-D

    VastaaPoista
  6. Komppaan teitä! Kyllä PEKK on ylittänyt minun odotukseni tähänastisella toiminnallaan.

    VastaaPoista
  7. Hyvä PEKK! Harvoin kuulee kirjakerhoja kehuttavan, vaan päinvastoin niistä aina nuristaan. Onneksi PEKK on poikkeus!

    Luen kyllä Melomisen (alkua olen vähän jo silmäillytkin), mutta Hylyn varmaan ennen sitä. Olen varovasti käynyt myös kurkkimassa muiden bloggarien Hylky-kirjoituksia, kuulostaa kyllä juuri sellaiselta kirjalta, josta tulen pitämään!

    VastaaPoista
  8. Kivaa, että PEKK näyttää olevan just niin mainio idea, kuin miltä se kuulostikin. :)

    Melominen kiinnostaa mua kovasti, mutta sama ongelma kuin Jennillä: tuntuu, että pitää saada toi noin 10 syyttävän kirjan pino jotenkin pienenemään ensin..

    VastaaPoista
  9. Ina, mistä niitä kirjapinoja koko ajan tuleekin? En tajua, luen ja luen ja pinot vaan kasvavat. Apua! Päätän kyllä aina, että nyt ei mitään uutta, mutta... No, etteköhän te muut lukijat tiedä, mistä on kyse. ;)

    VastaaPoista
  10. Mie saan Melomisen ainejärjestöltä, kun lupasin kirjoittaa siitä kritiikin ainejärjestön lehteen. :) PEKK:stä on aina kiva kuulla, vaikka itse en olekaan vielä jäsen.

    VastaaPoista