torstai 10. lokakuuta 2013

Aleksis Kiven päivänä: 10 tärkeää kotimaista klassikkoa




Oikein hyvää Aleksis Kiven sekä suomalaisen kirjallisuuden päivää! Lokakuun kymmenes pitäisi julistaa kansalliseksi vapaapäiväksi, jolloin kaikki saavat pysyä kotona suomalaisista kirjoista ja suomen kielestä nauttimassa.


Jos näin olisi, minä voisin nautiskella vaikka jostakin kotimaisesta suosikkiklassikostani. Ehdolla olisivat:



1. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
En unohda varmasti koskaan sitä riemunsekaista hämmennystä, joka minut valtasi, kun luin Seitsemän veljestä ensimmäistä kertaa: miten tällaisia sanoja ja ylipäätään tällaista suomea voi olla olemassa!


2. Juhani Aho: Papin tytär & Papin rouva
Sama riemukas tunne valtasi minut aikoinaan näidenkin kirjojen kohdalla. Vaikka kirjojen ajankohta, aiheet ja ylipäätään kaikki on periaatteessa kaukana minusta ja nyky-Suomesta, olen lukenut nämä kirjat aivan ahmimalla ja eläytynyt kaikkeen. Viimeksi kuuntelin Papin rouvaa äänikirjana.


3. Minna Canth: Papin perhe
Lisää pappiskirjoja. Valitsin Canthilta listalle Papin perheen siksi, että se on hänen teoksistaan minulle tutuin. Yhtä lailla listalle olisi voinut päästä riipaiseva Anna-Liisa, tai moni muukin Canthin teos. Canth on ajaton, hätkähdyttävä, tärkeä, ajankohtainen, kiinnostava.


4. Maria Jotuni: Huojuva talo
Kuka sanoo, että klassikot ovat tylsiä? Harva kirja on koukuttanut ja ahdistanut minua kuten Huojuva talo. Ja valitettavasti sekin on ajaton ja ajankohtainen, edelleen.


5. Aapeli: Pikku Pietarin piha
Sympaattinen lukumuisto lapsuudesta sekä etenkin muutaman vuoden takaa (täällä). Mitä tietäisin suomalaisuudesta ja vanhan ajan elämästä, ellei olisi kirjoja?


6. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
Myös yhden lastenkirjan on päästävä listalle. Mestaritontun seikkailut taitaa olla minulle rakkain kotimainen lastenklassikko, joskin esim. Anni Swanin teokset sekä lapsuuteni kirjoitusharrastukseen kovasti vaikuttanut Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli kärkkyvät heti sen takana.


7.  Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Olen kertonut ennenkin, että minä ja isäni kävimme tästä kirjasta vuosien - ehkä jopa vuosikymmenien! - ajan keskustelua. Aina kun kyselin, mitä lukisin, isä ehdotti Havukka-ahoa. En lukenut kirjaa, koska se on kuitenkin ihan tylsä. En muista, miksi lopuilta tartuin teokseen, mutta kun tartuin, huomasin heti sen hienouden. Olen kirjoittanut Havukka-ahon ajattelijasta täällä.


8. Volter Kilpi: Alastalon salissa
Kun on saanut tämän kirjan luettua, pitäähän teolla kehuskella aina tilaisuuden tullen! Alastalon-kokemukseni löytyvät esim. täältä. (Kilpi-haulla blogista löytyy muutakin.)



9. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Suuriteemainen ja suuresti koskettanut teos vaatisi uusintaluvun, että pystyisin kuvaamaan sitä tarkemmin. Vaikutuin tapahtumista ja hahmojen inhimillisyydestä, kaikesta. (Tällaista latteuden huipentuma -kiteytystä ei saisi julkaista suomalaisen kirjallisuuden päivänä.)


10. Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko
Nimesin ensin Maa on syntisen laulun, sitten (novelli) Koiran kuoleman. Olen joka tapauksessa vaikuttunut ja kiinnostunut Mukan tuotannosta ja persoonasta.






Tämä lista on koostettu kylmäpäisesti kirjaamalla äkkiä ylös ne kirjat ja kirjailijat, jotka tuntuvat tärkeimmiltä juuri nyt. Olen listaillut kirjoja ennenkin näkökulmasta jos toisesta ja tiedän, että jos jää liikaa jahkailemaan, ei voi listata ollenkaan: maailma on täynnä hyviä kirjoja. Tälle listalle pyrin ottamaan vain vanhempaa kirjallisuutta ja mietin, ovatko Huovinen ja Mukkakin jo liian uutta tuotantoa... Jos lista olisi ollut pidempi ja aikahaarukkakin laajempi, mukaan olisivat päässeet ainakin viisaat naiset Tove Jansson ja Märta Tikkanen - mutta en olisi kyennyt nimeämään yksittäistä teosta kummaltakaan. Eeva Kilveltä olisin valinnut runokokoomateoksen Perhonen ylittää tien, runoilija Risto Rasalta kaiken. Ja ja ja... Jotten heti naputtaisi tähän perään varjolistaa, kehotan tutustumaan Lilyn puolelta löytyvään juttuuni kotimaisista oman kirjahyllyni suosikeista. Olen käyttänyt tuon jutun kuvitusta myös tässä bloggauksessa.


Ja vielä: innoitus tähän listaan tuli Elinan Luettua elämää -blogista (ja sinne se oli tullut alkujaan Opuscolosta ja Täällä toisen tähden alla -blogeista). Kun luin Elinan bloggauksen aiheuttamaa keskustelua, tunsin suuren suurta halua lukea kaikki siinä mainitut kirjat. Voi miksi, miksi, miksi en ole lukenut esimerkiksi Putkinotkoa koskaan kunnolla? Tai perehtynyt paremmin Aino Kallaksen tuotantoon? Säädyllinen murhenäytelmäkin pölyttyy lukematta hyllyssäni... säädytöntä.


Mikä on kotimainen suosikkiklassikkosi? Entä viimeisin kotimainen kaunokirjallinen teos, jonka olet lukenut? Minä aloittelen juuri Miina Supisen Sädettä.

16 kommenttia:

  1. Kotimaisia suosikkiklassikkojani on niin monta, joista on vaikeaa valita, mutta kyllä suosikkejani ovat suomalaiset tyttökirjaklassikot Anni Swanin Iris rukasta alkaen. Kesällähän niitä kaikkia tuli luettua hyvin paljon. :) Nyt surettaa suomalaisen kirjallisuuden päivänä Rauha S. Virtasen rakastetun Selja-sarja kohtalo...

    Aikuisten puolelta yksi kotimaisista viime aikaisista luetuistani nousi omaksi klassikkosuosikikseni Toivo Pekkasen Lapsuuteni, joka on todella hieno lapsuuden kuvaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, voin uskoa, että sinun suosikkejasi ovat kotimaiset tyttökirjaklassikot!

      Selja-sarjan kohtalo on pöyristyttävä. Hyvä, että tuot sen esille blogissasi, toivottavasti se auttaa asiaa!

      Lapsuuteni on ikuisella lukulistallani, en ole siis lukenut, mutta aion joskus...

      Poista
  2. Samanlainen kokemus Seitsemästä veljeksestä :) Samoin Havukka-ahon ajattelijan kieli on kiehtovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos kommentista! Kun luin Seitsemän veljestä ensimmäistä kertaa, päätin, että luen sen niin monesti, että opin ulkoa sen sanoja ja sanontoja ja alan siteerata kirjaa. Vielä en ole päässyt tuohon vaiheeseen. :)

      Poista
  3. Vaikka luen paljon, täytyy sanoa, että yhtään suomalaista klassikkoa en ole lukenut, en edes niitä, mitä koulussa pakotettiin... :D Itse aloittelen juuri Pete Suhosen Valkoista joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna H., klassikot tuntuvatkin jakavan mielipiteitä edelleen melko mustavalkoisesti, joko niitä lukee tai ei lue. Suosittelen kuitenkin joskus kokeilemaan, jos siltä tuntuu! Minun koulussani ei pakotettu klassikoiden pariin kuin vasta lukiossa, ja olen välillä ajatellut, että se oli tosi hyvä: sitten ei ollut enää vastahankainen niitä kohtaan eikä saanut niistä tympeää ensivaikutelmaa.

      Poista
  4. Taas tuli vastaan Huojuva talo! Onkohan siihen jo tartuttava?

    Hieno lista! Ihanaa, että listasit Mestaritontun. Pikku Pietarin pihan aloitan juurikin tänään! Se on seuraava klassikkoni, ja oikeastaan jo vähän kesken, koska luin sitä pari sivua, kun nukutin vauvaa.

    Ja olisihan tuossa Kilven Alastalon salissakin hyllyssä odottamassa. Kuinkahan se eroaa Putkinotkosta, joka myös oli yhden päivän romaani? Ilmeisesti se on kerronnaltaan verkkaisempi.

    Klassikoissa on jotain kuolematonta, ei siitä mihinkään pääse. Jään odottamaan, että saat Putkinotkon luettua. Toivottavasti pidät siitä vielä yhtä paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, käsitykseni mukaan Putkinotko on selkeä ja vauhdikas Alastaloon verrattuna! Luin pitkästä aikaa itsekin tuon linkittämäni "lopullisen Alastalo-postauksen" ja olin vähän hämmästynyt, miten olen saanut luettua kirjan. Ja silti muistan sekä kirjan että lukuhetket hyvällä, niissä oli omaa tunnelmaansa.


      Hauska sattuma, että aloitit juuri Pikku Pietarin pihan. Se on niin kiva ja silti tärkeää asiaakin sisältävä!

      Miellän Putkinotkon kesäkirjaksi, mutta kai sitä voisi yrittää syksyllä tai talvellakin... En lupaa kuitenkaan ihan varmasti. :)

      Poista
  5. Kaikkein vaikuttavin suomalainen kirja, jonka olen lukenut on ehdottomasti Täällä Pohjantähden alla, koko trilogia. Linnan henkilöhahmotkin ovat uskomattoman eläviä. Täytyisikin taas ottaa uusintakierros, edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, upeaa! On aina ilahduttavaa kuulla, että joku kirja on vaikuttanut lukijaan noin paljon.Olet ilmeisesti lukenut kirjan useita kertoja, kenties jopa vuosittain? Minä olen sen verran laiska lukija, että vuotuislistalleni tai ylipäätään usein luettavien kirjojen listalleni pääsee vain ohuita kirjoja, kuten Janssonin Kesäkirja. ;)

      Poista
  6. Ooh, ehdottomasti kannattaa hehkuttaa sitä, että olet saanut Alastalon salissa luettua loppuun. Huh, tiedän että tämä etappi jää minulta todennäköisesti ikuisesti suorittamatta! :) Hieno lista sinulla, paljon kirjoja joita en ole lukenut, mutta Pikku Pietarin pihasta pidin kovasti, ihanan herttainen kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, olen samaa mieltä, ja ehdottomasti aion hehkuttaa Alastalon lukemista aina kun voin! ;) Pikku Pietarin piha on tosiaan herttainen, vaikkei mikään lässy tai ylionnellinen kirja olekaan, ollenkaan. Pieni aarre!

      Poista
  7. Oi oi, niin vaikea on nimetä vain muutamia suosikkeja, mutta Aleksis Kiven lisäksi tietysti on vaikka ketä. Minullakin Mukka, Canth, Linna. Sitten tietysti Waltari, Vartio, Märta Tikkanen jne. jne.

    Putkinotko on ihana, jos sitä ihanaksi voi kutsua. Alastalon salia en koskaan saanut alkua pidemmälle...joten hattua nostan sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, mm. Vartio ja Meriluoto olivat ensin listallani, mutta sitten aloin miettiä, etten ole edes juurikaan lukenut heitä. Jotkut kirjat ja kirjailijat ovat kuitenkin tärkeitä ihan sen perusteella, mitä heistä tietää ja millaisen mielikuvan on heistä/niistä muodostanut.

      Käsitykseni mukaan Putkinotkoa voi sanoa ihanaksi(kin). Toivottavasti saan joskus tutkittua kunnolla, millainen se todella on!

      Ilmeisesti Alastalo ei ollut mullekaan ihan kevyt lukupala, sillä lukemisesta on nyt jo muutama vuosi, enkä ole sittemmin lukenut Kilveltä mitään muuta. Ehkä taas joskus uskallan...

      Poista
  8. Minä olen lukenut hävettävän vähän suomalaisia klassikoita, mutta sentään muutamia. Sekä Linnan Tuntematon sotilas että Kiven Seitsemän veljestä olivat hienoja lukukokemuksia ja pidin kirjoista kovasti. Seitsemää veljestä lukiessa yhdistyi oivallisesti historia ja nykypäivä sillä luin tuota vanhaa klassikkoa puhelimen näytöltä :D Rakastan myös Janssonin Muumikirjoja, erityisesti Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu ovat upeita ja minusta klassikoita.

    Aion toki lukea lisää klassikoita, mm. Linnan Täällä Pohjantähden alla -sarja sekä mm. Kalle Päätalon, Mika Waltarin ja Juhani Ahon tuotanto kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä klassikkoihin tutustumiseen! Minuakin kiinnostaisi tutustua Juhani Ahoon yhä paremmin... ja juuri tänään ajattelin, että pian on taas Muumilaakson marraskuun aika, ihanaa. Viime marraskuussa luin Mestaritontun seikkailut ja seikkailin sitten itse metsässä: se viikonloppu on jäänyt kiehtovana mieleen.

      Poista