sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle. Runoja.






Seuraavan luvun nimi: ennen kuin unohdamme
Seuraavan luvun nimi: pimeys
sade ystävällisyys
On jo lokakuu ja tuulee kovaa
Minun täytyy ajaa puita kotiin
Minun täytyy kiertää avainta lukossa
Ja sitten kuulen taas tuon äänen, 
salaperäisen ja kirkkaan
Sinähän olet vanha nyt lapsi pieni 
älä pelkää pikku jänis



Tua Forsströmin runoteoksen Lokakuun iltaa soudin järvelle viimeinen runo - yllä - kiteyttää hienosti sen, mistä tässä ohuessa ja pienikokoisessa mutta merkitykseltään suuressa kirjassa on kyse. Forsströmm kertoo muistamisesta ja unohduksesta, lapsuudesta ja vanhenemisesta, ystävyydestä, luonnosta, elämästä ja kuolemasta tässä ja nyt sekä suuressa, vertauskuvallisessa mittakaavassa. Forsström soutaa järvelle, kyllä, mutta yhtä hyvin hän käy lääkärissä ja liikkuu Helsingissä, esimerkiksi Meilahdessa. Luulen, että mitä enemmän näitä runoja luen, sen enemmän löydän niistä suoria ja epäsuoria tarinoita ja merkityksiä. Sikäli kirja muistuttaa edellistä runosunnuntaikirjaani, Hannu Mäkelän Musta on meri -teosta.

Ja kuitenkin Forsströmin tapa käyttää kieltä ja rakentaa jotenkin salakavalasti mieleen ja sydämeen käyviä runokuvia, pieniä tunnelmapaloja ja elämänväläyksiä, tuntuu hyvin ainutkertaiselta. En ollut lukenut Forsströmiä aiemmin, vaikka tiedän hänen olevan tunnettu ja arvostettu - nyt tiedän, miksi. Vaikka en osaa ruotsia etenkään niin, että voisin lukea sillä runoutta, olisi hienoa päästä näiden tekstien alkulähteille; ehkä silloin tuntisi olevansa jossain runouden ytimessä ja osaisi sanoa jotain täsmällisempää tästä viisaankauniista kirjasta.

Nyt sanon, että lukekaa Sinisen linnan Marian kirjoitus. Löysin Forsstömin kirjan alun perin juuri Marian blogin kautta. Maria tiivistää oleellisen: "Tiiviissä, vain nelisenkymmentä sivua käsittävässä kokoelmassa ollaan ikään kuin risteyskohdassa, jossa tarkastellaan suhdetta elämään ja läheisiin. Samaan aikaan sävy on kuitenkin seesteinen kuin järven pinta utuisena syysiltana."

Maria: kiitos erinomaisesta kirjavinkistä. Tua Forsström: kiitos hyvää tekevästä kirjasta.




Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle (En kväll i oktober rodde jag ut på sjön). Siltala, 2013. Suom. Caj Westerberg. Kansikuva Per Mäkitalo/Johnér/Fennopress, päällys Anders Carpelan.
Kustantajan kirjaesittely
(Kirja on oma ostos Akateemisesta kirjakaupasta.)

9 kommenttia:

  1. Olin eilen kirjamessuilla kuuntelemassa Tua Forsströmiä, ja hän luki juuri tuon lainaamasi runon.
    Itse luen parhaillaan toista Forsströmin kokoelmaa. Sekin on hieno, mutta ei jostain syystä avaudu minulle yhtä helposti kuin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, hauska kuulla, että runoilija on itse valinnut juuri saman runon esiintymiseensä! Pidin erityisesti teoksen alun ja lopun runoista, niissä oli sellainen tunnelma, että näin ja tunsin heti runon tapahtumat,

      Mitä Forsströmin teosta olet lukemassa?

      Poista
  2. Vau mitä kuvia! Minulle Forsströmin edellinen kokoelma oli ensimmäinen mitä häneltä luen, tämä uusikin houkuttaisi. Tosiaan sellaisia runoja, joissa tuntuu olevan näkymättömiä kerroksia odottamassa tulkitsijaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, kuvat viettivät juuri vuosipäivää: olen ottanut ne 7.10. kotimme lähellä olevassa metsikössä, entisessa talon pihapiirissä. Tänä vuonna puissa on paljon enemmän lehtiä lokakuun alussa!

      Luulen, että sain vasta aavistuksen näistä(kin) runoista, eli palaan vielä monesti tutkimaan, mitä ne oikein kätkevätkään sisälleen. Juuri tuo "salaperäisyys" on runojen kiehtovimpia puolia, mutta hankaloittaa kyllä niistä kertomista ainakin näin amatöörin näkökulmasta!

      Poista
  3. Minulla on tämä kirjastosta lainassa, mutta tämä on jotenkin niin kaunis pieni kirja että tekisi mieli ostaa omakin kappale. Forsströmin runot koskettavat. Pidän, paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minusta runokirjat kannattaa usein hankkia omaksi, koska ne kestävät ja tarvitsevatkin lukemiskertoja. Minusta tämä teos on niin kaunis esineenäkin - eli kyllä koskettaa ja minäkin pidän, paljon. :)

      Poista
  4. Ihanat kuvat ja ihanan kuuloinen kirja! Runosunnuntait - hieno ajatus. Jos edes muutaman saisi aina luettua sunnuntaisin. Tekisi ihmiselle hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Ja aivan laittamattomasti sanottu: runon lukeminen tekee kyllä ihmiselle hyvää - tuntuu tekevän etenkin rauhallisen raukeana syyssunnuntaina. Itse asiassa nyt syksyllä pitäisi musta olla pakollinen lukemis-kynttilänpoltto-sateenropinankuunteluviikko. Ainakin minulle se tekisi todella hyvää!

      Poista
  5. En ole ehtinyt tänne blogiisi pitkään aikaan. Onneksi vihdoin! Ihana runo. <3

    VastaaPoista