tiistai 1. lokakuuta 2013

Ei tullut runosunnuntaita, tuli runoseinä



Aion kyllä jatkaa hyvin alkanutta (lue: kahden viikon ajan jatkunutta) runosunnuntaiperinnettä, mutta viime sunnuntainakin kävi niin, että muut kotona suoritettavat tehtävät kiilasivat nojatuoliin kirja kädessä käpertymisen edelle.*

Vaan runoihin liittyivät nekin! Saimme vihdoin makuuhuoneen seinälle runollisen vuodenaikataulusarjan, joka suunnittelin itse kuvaamistani valokuvista ja niihin sopivista teksteistä ja tilasin Ifolorilta. Kuva ei tee oikeutta etenkään seinän värille, mutta taulujen idea tullee selväksi.

Myönnän huijauksen. Yhdessä taulussa ei ole runoa, vaan usein lainaamani ote Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttärestä: "Kevät on uusi, mutta kaltaisensa."

Muut tekstit kuuluvat (taulut ylhäältä alas, kevättaulu on toiseksi alin):


- Punaisen auringon / sininen metsä / lintu sukelluksissa / lumessa. (Risto Rasa)
- Kun syksyllä / on oikein hiljaa metsässä / voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan. (Eeva Kilpi)
- Varjot hiekkatiellä, tuulessa (Caj Westerberg)


Parissa taulussa kirjoittajan nimi on lipsahtanut liian lähelle taulun reunaa. Mutta se on pientä siihen nähden, miten suurta on, että saa katsella runoseinää ja nukkua runojen lähellä.

Myös mieheni taitaa olla tyytyväinen. Hän totesi lyyrisestä kirjataiteestani proosallisesti: "Näitähän voisi vaikka myydä muillekin!"

Päätän kissanhäntäisen, kirjablogiin (taas) eksyneen sisustusbloggaukseni tähän. :)







*En osaa lukea runoja iltaisin sängyssä vaan ne vaativat rauhallisen päivähetken! En tiedä, mistä tämä johtuu.

19 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos! Olen samaa mieltä. :)

      Poista
  2. Mahtava idea ja upeita tauluja! Laitan mietintään, tohtisikohan tuollaisia tehdä omista runoiluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, täysin omat runotaulut olisivat hieno idea nekin! Minä olen tohtinut tehdä ottamistani kuvista + kirjoittamistani haiku- ja tankarunoista vain yhden valokuvakirjan, annoin sen vanhemmilleni joululahjaksi.

      Näistä runoseinän teksteistä ja kuvista kerroin juuri blogini FB-sivun puolella näin: Kaikki kirjailijat ja tekstit ovat minulle tärkeitä, samoin kuvat. Valmiina olisi löytynyt varmasti hienompia kuvia, mutta halusin nimenomaan itse ottamiani ja sellaisia, joiden ottamispaikan tiedän tarkasti, muistan ottamishetkenkin. Talvikuva on vanhempieni mökiltä eli sukuni mailta, muut oman kotimme lähimailta.

      Poista
  3. Ihania. Kertakaikkisen ihania. <3
    (Jos alatte myydä noita, ostan! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos - ja otan yhteyttä, kun nettikauppa on pystyssä! ;)

      Poista
  4. Vau. Tosi hieno runoseinä. Hyvä idea!

    VastaaPoista
  5. Upeat taulut, vau! Olen itse muutamia vuosia sitten askarrellut itse isosta kartongista "runotaulun", jossa on monia lempirunojani kokonaan ja kaikenlaisia kiemura koristeita, joita olen siihen askarrellut. Se ei ole tietenkään yhtä tyylikäs kuin tuo, mutta hauska sekin! Siitä on joskus kiva lausua runoja ääneen. (Runojen ääneen lausuminen iltaisin on muuten hyvä rentoutimiskeino itselleni, jota joskus harjoitan valmistautuessani yöpuulle :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos kommentista ja sorry myöhäinen reagointini siihen! Runotaulusi kuulostaa kyllä todella mukavalta ja tietyllä tavalla tarpeelliseltakin - ja sellaiselta aarteelta ja muistolta, joka sinun kannattaa säilyttää aina.

      Minun ei tule lausuttua runoja ikinä, ellen sitten lue jotain lorua, mutta aina lausuntaa kuulleessani ajattelen, että runon ääneen lukeminen ja kuunteleminen ovat parhaita runon nauttimisen muotoja. Joskus kuuntelen äänikirjoina Aleksis Kiven ja Eino Leinon runoja.

      Poista
  6. Vau, noi on tosi hienoja! Oon itekin ajatellut, että olisi kiva teettää omista kuvista tuollaisia tauluja joskus, mutta tekstin yhdistäminen ei ollut käynyt edes mielessä.

    Mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna K! Idean saa vapaasti ottaa käyttöön, jos löydät kuviisi sopivia tekstejä.

      Samoin, mukavia - ja kuvauksellisia - syyspäiviä!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kyllä samaa mieltä itsekin. :)

      Poista
  8. Kivoja kuvia ja hyvä ajatus tehdä niistä taulu! Runot luovat oman lisänsä.

    Runojen lukemisajankohdasta haluaisin esittää sen mitä olen kuullut, että runoja pitäisi lukea aamuisin. Koska mitään sääntöä asiasta ei ole järkevää esittää, haluankin tuoda tämän tiedoksesi vain vinkkinä, jonka olen muilta kuullut. Nämä pimenevät aamut ovat tietysti vähän hankalia lukemisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, minusta ainakin kesäaamut sopivat erinomaisesti runoihin ja muuhunkin lukemiseen (muina aamuina en ainakaan arkena herää tarpeeksi aikaisin). Vaikka mitään sääntöjä ei tosiaan voi esittää, on aina mielenkiintoista kuulla, miten eri ihmisillä - tai ainakin joillakin, ja lukeudun heihin itsekin - on selviä käsityksiä, miten erilaiset tekstit sopivat parhaiten tai vain jopa ainoastaan tiettyyn vuorokaudenaikaan, vuodenaikaan tai elämäntilanteeseen.

      Poista
  9. Mahtavat! Mä olen tehnyt kuvasarjan terapiakortteja ihan työkäyttööni. Ajattelin niistä tehdä koosteen työhuoneen seinälle, mutta ehkäpä liitän niihin vielä runoja tai ajatelmia. Olisi vielä kivemmat :)
    Mä tykkään lukea runoja nimenomaan iltaisin, hassua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos! Jonkinlainen terapiasarja tuokin kai on, ainakin toimii hyvin sekä rauhoittaja että ilostuttajana, kun olen tyytyväinen kokonaisuuteen.

      Mulla on varmaan iltaisin niin uniset aivot, etteivät ne taivu enää runoihin. Ajatuksena runon ääreen rauhoittuminen on kyllä hyvä, mutta iltaisin minulle sopivat romaanit. (pitäisikin joskus kirjoittaa lukemisen kellonajoista, kiitos ideasta!)

      Poista
  10. Ihania! <3 Ja mun on nyt kyllä PAKKO tehdä joku tollainen runotaulu itsellenikin joululahjaksi!

    VastaaPoista