sunnuntai 11. elokuuta 2013

Lukujumituksen poistoa, eli paluu lukemiseen ja Bloggeriin




Hei pitkästä aikaa tästä osoitteesta! Lopetin Lilyssä bloggaamisen, ilmoitin kirjablogitauosta ja lopetin lukemisen.

Muu oli harkittua, mutta lukemista en ollut ollut aikonut lopettaa. Olen järjestellyt kirjahyllyjämme koko kesän ajatuksenani, että kun ne ovat vihdoin kurissa ja ojennuksessa ja kirjat kaikin puolin mallikkaasti riveissä ja vain lempikirjat jäljellä, antaudun omille suosikkikirjoilleni ja niille lukuisille teoksille, jotka vielä odottavat mahdollisuutta näyttää, onko niistä suosikeiksi...

Ennen tätä viikonloppua en kuitenkaan lukenut pariin viikkoon käytännössä mitään, eikä heinäkuun kirjapinokaan ollut kovin korkea.

Kun arki alkoi, ostin "kaikkien" jo lukeman kirjan eli Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-teoksen työmatkakirjaksi, vieläpä trendikkäästi pienenä mikikirjana. Pidän mikistä formaattina, mutta vain työmatkoilla. Jostain syystä miellän mikin niin voimakkaasti matkakirjaksi, etten ole ottanut kirjaa kertaakaan esille kotona. Taistelu ei ole edennyt muutenkaan juuri alkua pidemmälle. Vika ei ole kirjassa. Se on sujuva, tarkka, hieman röyhkeä, skandinaavinen, juuri sellainen elämäkertaromaani, joista pidän. Olen kyllä kieltämättä pohtinut, olenko todella utelias ja suorastaan tirkistelynhaluinen, kun aina innostun tällaisesta kerronnasta. Törmäsin tänään lenkillä ystävääni ja hän kertoi myös aloittaneensa Taisteluni, muttei kuulemma saa siitä otetta.

Ei se ole siis minuakaan pitänyt otteessaan kuin toisinaan työmatkoilla. Kun en lue kirjaa, luen arvatenkin blogeja ja Facebook-päivityksiä, satunnaisesti uutisartikkeleitakin. Hankin jokin kuukausi sitten älypuhelimen, koska ajattelin, että se on hyvä työväline. Toistaiseksi se on vähentänyt työmatkakirjallisuuden lukemista, enkä voi kehua käyttäväni puhelinta aina erityisen älykkäästi.

Yöpöydältäni on löytynyt viime viikkoina lähinnä aikakauslehtiä ja useita heti ensisivuilla hylättyjä romaaneja.

Loppuviikosta aloin jo hermostua: haluan vielä lukea kokonaisen kirjan. Mietin, millä lukujumitus on yleensä lähtenyt. Aloin pohtia, mikä kirja olisi sujuva, mukava, helppo, kiinnostava, koukuttava, nostalginen ja lukemisen ilon nostattava. Kokemuksesta tiesin, että lukujumituksen purkamiseen tarvitaan erityisen sympaattinen ja tarpeeksi helppo teos.

L. M. Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny löytyi omasta hyllystä ja osoittautui täsmäkirjaksi lukuhalun herättelyyn. Hieman hassussa romaanissa ei ole niin paljon huumoria kuin joissakin muissa Montgomeryn teoksissa, mutta muuten kaikki oli paikallaan. Kirja kertoo rikkaan liikemiehen mallikelpoisesta pojasta, joka pestautuu syrjäseudulle opettajan sijaiseksi ja löytää ihanasta hedelmätarhasta kuvankauniin orpotytön, Kilmenyn. Kilmenyn täydellisyydessä on yksi suuri särö: hän on mykkä. Romanttisessa tarinassa on rakkautta, väärinkäsityksiä, murhanhimoa, juoruja ja kyläyhteisön moraalin ja tapojen analysointia, ystävyyttä, luonnon ihastelua, psykologista sanomaa ja tietenkin onnellinen loppu. Oikein montgomeriläinen paketti. Suosittelen tyttökirjanostalgianälkään. Varoitan kirjan aiheuttamasta matkakuumeesta. Jos ei minun, niin edes jonkun tuttuni on joskus päästävä Montgomeryn maisemiin!

Juuri kun olin lopettelemassa Montgomeryä, kuulin ystävän jo saaneen hyppysiinsä Kaari Utrion uusimman romaanin. Olen seurannut tuon kirjan valmistumista kiinnostuneena Utrion Facebook-sivun kautta, mutten ollut ymmärtänyt, että kirja on jo kaupoissa. Voi että, haluan lukea sen mahdollisimman pian!

Kilmenyn herättämä romantiikan nälkä ja Utrion kirjan nostattama toive historiallisesta romaanista saivat muistamaan, että minullahan on Kristiina Vuoren Siipirikko. En ole lukenut Vuoren esikoista, mutta Siipirikkoa hotkaisin eilen kertaheitolla lähes sata sivua. 1300-luvun Karjalaan sijoittuva orpotytön tarina vaikuttaa täysveriseltä historialliselta romaanilta. Siinä on julmuutta ja seikkailua, paljon kiinnostavia ja uskottavan tuntuisia yksityiskohtia, takakansi lupaa romantiikkaakin. Palaan asiaan, kun olen saanut luettua koko kirjan - ehkä ensi viikolla, seuraavalla viimeistään. Oikeasti minua ei lievästä hermostumisesta huolimatta huolestuta, jos välillä tulee luettua hieman tavanomaista vähemmän.

Se taas huolestuttaa, ettei kesäisiä iltoja ole tänäkään vuonna loputtomasti. Lähdenkin nyt kameran kanssa lähipelloille seuraamaan, miten uuttukyyhkyt kokoontuvat jo hieman syysmuuttajien oloisina.

Niin ja minun syysmuuttoni Bloggeriin on nyt sitten tehty. Toivottavasti täällä on vielä lukijoita vastassa!

Kysynkin uusilta ja vanhoilta lukijoilta, mitä kuuluu. Mitä luet nyt? Entä millainen kirja poistaa sinun lukujumituksesi?

34 kommenttia:

  1. Kaksi takuuvarmaa keinoa poistaa lukujumi: 1) lukea joku vanha lemppari, jota ei ole lukenut vuosiin tai 2) kirjaseikkailla kirjastossa parisen tuntia vain hypistellen ja makustellen kaikkia tuntemattomia kirjoja. Yleensä sitä jossain vaiheessa huomaa lukeneensa puolet jostain nevörhöördistä ja voi sitten samantien lainata sen kotiin. :-D

    Pitääkin päivittää tää uusi osoite lukijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, hyviä keinoja! Etenkin vanha lempparikirja toimii yleensä varmasti, mutta ainakaan tällä kertaa kodin kirjavarastoista valittu tuntematon kirja ei, vaikka kokeilin viime viikkoina monia. Mutta nyt siis taas sujuu, onneksi. Eilen olin illalla aivan puhki remonttipäivän jälkeen ja vielä yksin kotona. En jaksanut tehdä mitään, joten olin tyytyväinen, että lukeminen taas maittoi, kun esim. telkkarin katselusta en oikein piittaa ja ajatus siitä, että käytän harvinaisen vapaaillan netissä roikkumalla, ei houkutellut sekään. Siispä hyvää ruokaa ja juomaa, kirja, kissat kainaloon = hyvä ilta. :)

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin tälle puolelle! Minulla lukeminen menee kausittain. Joskus on viikkoja, jolloin ei lukemiseen vain kykene keskittymään, usein silloin kirjoitan itse hyvin aktiivisesti. En yleensä stressaa siitä, odotan vain, että vaihe menee ohi, ja niinhän se aina menee. Jos haluaisin erityisesti lukujumin pois, niin kyllä silloin joku mukaansatempaava trilleri yleensä tepsii, mitään hidasrytmistä en pääse eteenpäin missään nimessä, en, vaikka kyseessä olisi joku yleensä rakastamani kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vera! Silloin kun opiskelin kirjoittamista pari vuotta sitten, en kyennyt aluksi lukemaan ollenkaan, joten ymmärrän hyvin fiiliksesi (tai siis en ymmärrä, miten kirjailijat voivat lainkaan lukea :)). Kyllähän se lukemattomuusvaihe aina menee ohi, mutta joskus olo tuntuu kärsimättömältä, kun jo haluaisi lukea, vaan mikään kirja ei kelpaa. Jos en olisi lukenut jo sinun uusintasi heinäkuussa, olisin voinut kokeilla lukujumituksen poistoa silläkin. :)

      Poista
  3. Tervetuloa bloggeriin.

    Lukujumiin Taikan keino on tepsivä, ja jotain joka on hieman jumituksen aiheuttanutta kevyempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Olen samaa mieltä, että lukujumituksen poistajan pitää olla kevyttä, mutta ei kuitenkaan liian kevyttä. Liian kevyestä tai hölmöstä kirjasta tulee sellainen olo, että luen mieluummin lehtiä ja blogeja, eikähän niidenkään lukemisessa mitään vikaa ole. Ainakin iltaisin olisi kuitenkin hauskempi nukahtaa kirjan kuin aikakauslehden kanssa.

      Poista
  4. Tervetuloa taas Bloggerin puolelle :) Lukujumi on tuttu juttu. Minulla siihen auttaa lähinnä vain aika eli lukuinnostuksen paluun rauhallinen odottelu. Nyt taas tekisi mieli lukea jatkuvasti, mutta on niin paljon muuta tekemistä, että en oikein ehdi. Harmittaa, sillä olisi paljon kaikkia mielenkiintoisia kirjoja jotka haluaisin aloittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! Noin käy usein, monen muunkin asian kanssa. Miten aina se, joka ei ole juuri sillä hetkellä mahdollista, onkin niin houkuttelevaa tekemistä. Toivottavasti löydät pian lukurauhan ja pääset odottamisi kirjojen pariin!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Salla. Kivaa, että täältä löytyi heti virtuaalinen vastaanottokomitea. :)

      Poista
  6. Tervetuloa takaisin! Lily on kiva, mutta tänne on helpompi kommentoida :)

    Minä en tee lukujumeille mitään, häipyvät sitten aikanaan itsestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, luulenpa että tuo on juuri oikea tapa suhtautua lukujumeihin!:)

      Poista
  7. Ihanaa Jenni kuulla sinusta jälleen ♥ Lilyssä on nyt niin hiljaista kirjapuolella... pidän silti Lily-formaatista kun seurailen muunkin aihepiirin blogeja siellä joten suomi-blogini saa olla siellä :) Aloitin viime kuussa englanninkielisenkin blogin johon blogailen suomiblogissa olleet käännöskirjat (jos sitä kautta saisi enemmän ikkunaa auki ulkomaisiinkin kirjablogeihin :) ) ja siirsin tuon blogin tänne bloggeriin kun blog.comissa on ollut jo monta päivää kuvat poissa näkyvistä :/ Minä luen tällä hetkellä ihanan piristävää Tuija Lehtisen Rebekka ja talven taikaa. Lukujumitukseen otan runo/mietelausekirjan tai selailen jotain elämäntapatietokirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsimaarit, kiitos kommentista ja hmmm, vastasin sinulle jo aiemmin, mutta nyt huomaan, ettei kommentti olekaan tallentunut. :)

      Kuitenkin: onhan Lilyssä onneksi nykyisin aiempaa enemmän myös kirjoista kirjoittajia ja ainakin kirjoista kiinnostuneita ihmisiä, mutta toki niitä varsinaisia kirjablogeja sopisi mukaan entistä enemmän niin Lilyyn kuin kaikkialle muuallekin. Mielenkiintoinen tuo englanninkielinen projektisi. Käyn kurkkaamassa... Ja hienoa, jos saat luotoa kontakteja ulkomaillekin. Minä luen (satunnaisesti) ulkomaisia kirjablogeja ja erityisesti yleisempiä kirjallisuussivustoja, mutten koskaan kommentoi niihin. Ehkä pitäisi.

      Poista
  8. Tervetuloa takaisin kotiin :) Huomasin itsessäni suunnattoman laiskuuden kommentoida Lillyyn, tänne on niin paljon helpompi. Taisteluni on luettu, tykkäsin.
    Mun lukujumi katoo välittömästi, kun käsissä on odotettu uutuus joltakin lempikirjailijalta ja kynnystä alentaa entuudestaan jos on helppo kirja, esim dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Kyllähän se on helpompaa, kun voi toimia yksillä tunnuksilla, vaikka onneksi Lilyn kommentointi noin yleisesti ottaen on todella helppo.

      Minäkin tykkään alun perusteella Taistelustani niin paljon, että tulen varmaankin lukemaan ajan myötä koko kirjasarjan. Ja lempikirjailijoista puheen ollen, sen uuden Utrion haluan kyllä lukea pikaisesti! En ole lukenut kovinkaan montaa Utrion teosta, mutta olen aina ihaillut häntä - ja viihtynyt hyvin kaikkien Utriolta lukemieni kirjojen kanssa.

      Poista
  9. Tervetuloa takaisin kotiin <3 Olen erittäin iloinen paluustasi :) Nyt kommentointikin sujuu vanhaan malliin (hih, olisin näemmä voinut vain kopioida pirkon kommentin alun tähän :D).

    Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu :) Lukujumi lähtee esim Blytonin Viisikoilla, Harrisin Sookie -sarjalla tai Stephen Kingillä. Niin ja kesken on pari tietokirjaa, vampyyriromaani ja äänikirjana Jouni Hynystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, kiitos ja hauskaa, että muistutit Viisikosta! Ties minkä takia ajattelin aamulla, että pitäisi vihdoin etsiä käsiin joku Viisikko. En ole lukenut niitä kuin lapsena, ja silloin lukujumia ei todellakaan ollut. Kenties opin lukemaan nopeasti juuri siksi, että viestin lapsena kesän lukemalla Viisikkoja kilpaa naapurinpojan kanssa. ;)

      Poista
  10. Tervetuloa takaisin bloggeriin! Täällä onkin helpompi (eli siis vaivattomampaa haha) kommentoida :)

    Lukujumista en ole ite toviin kärsinyt. Olen vain lukenut. Viimeksi luin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja seuraavaksi Riikka Pelon uusinta.

    Mutta onneksi lukujumi aina aukeaa, enemmin tai myöhemmin, ja sitten pääsee taas kiinni lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Katri! Pitänee joskus ainakin selailla noita mainitsemiasi kirjoja, kun ne tulevat nykyisin jatkuvasti vastaan. Ja juu, enpä ole kuuullut kirjatoukasta, jonka lukujumitus oli jäänyt päälle!:D

      Poista
  11. Itselläni on bloggausjumi. Tai ehkä jumi johtuu vain siitä, että mitään bloggaamisen "arvoista" ei juurikaan ole tapahtunut ja olo on vähän plääh.

    Itse luen tällä hetkellä Gretchen Rubinin The Happiness Project -kirjaa. Tosi mielenkiintoinen! Itselläni jo kädet syyhyävät aloittaa omaa onnellisuusprojektia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Kahvittelija, kiva että löysit tänne! :) Tiedän hyvin tuon bloggaustunteen. Joskus elämä ruokkii blogia, toisinaan ei taas ollenkaan. Onneksi sekin jumitus menee ohi.

      Äh, mua ei aluksi kiinnostanut tuo The Happiness Project ollenkaan, mutta nyt kun siihen on alkanut törmätä tuon tuosta, alan olla enemmän ja enemmän kiinnostunut. Tulen ainakin seuraamaan sinun onnellisuusprojektiasi, jos bloggailet siitä!

      Poista
  12. Tervetuloa takaisin Bloggeriin! :) Kiva kuulla, että Vuoren Siipirikko on hyvä, minulla on sekä se että Näkijän tytär yöpöydällä mutta kirjaston kirjoja on nyt ihan liikaa lainassa. Minulla on vihdoin kesken "kaikkien lukema" Ne jotka jäävät, sen jälkeen aloitan sen Niffeneggerin uusimman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Siipirikko ei ole edistynyt nyt alkuviikosta juurikaan, mutta vaikuttaa hyvältä edelleen. Odotan erittäin kiinnostuneena vaikutelmiasi Niffeneggerin uutuudesta!

      Poista
  13. Tervetuloa!
    Luen P. G. Wodehousen tarinoita Kiitos, Jeeves (suom. loistava Kaisa Sivenius, jonka suomennoksessa on tismalleen sama henki kuin alkuperäisteoksissa!). Sain kirjan äidiltäni muutama vuosi sitten joululahjaksi, meillä on aina luettu näitä suvussa, kun äitini isä keräili Wodehousea ja hörähteli lukiessaan oikein kovaäänisesti osoittaakseen, miten hauskoja kirjat ovat. Näihin ei koskaan kyllästy, aina parin vuoden päästä voi lukea jutut uudestaan. Onneksi minulla on näitä jo pieni sarja, mukana myös yksi isoisäni vanha kappale, se on aarre. Riittävän kepeää, poistaa jumin kuin jumin. Myös päänsäryn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Voi että, niin moni - etkä sinä vähiten - on kehunut noita Jeeves-kirjoja, että kyllä minunkin pitää lukea niitä joskus. Ihana sukuhistoria Jeeves-kirjoilla teidän perheessä! Tuollaisia todellisia luottokirjoja tarvitaan.

      Poista
  14. Tervetuloa takaisin tänne :) Minä lopetin juuri eilen Vera Valan dekkarin ja nyt on pakko etsiä jotain "uutta" luettavaa kirjahyllystä ennen kuin voi mennä nukkumaan! Lukujumiin luen yleensä jotain jonka olen lukenut jo aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, kiva kuulla, Vera Valan dekkarit ovat mukavia! Luitko ensimmäisen vai toisen dekkarin? Minä olen nyt siirtynyt lukemaan ihan oikeaa kirjaa iltaisin niiden aikakauslehtien sijasta (tuota Kristiina Vuoren teosta), Taisteluni-kirjasta on pian puolet luettu. Olen myös tilannut muutaman kirjan nettiantikvariaatista. Eli lukuhalu on löytymässä toden teolla, mikä johtanee bloggaushaluunkin!

      Poista
    2. Luin kirjan Kuolema sypressin varjossa, joka lienee ensimmäinen. Minulle suositeltiin Taisteluni-kirjaa, mutta vielä en ole siihen ryhtynyt.

      Poista
    3. Olen nyt noin puolivälissä Taisteluni-kirjaa ja suosittelen teosta. Kirjaa samaan aikaan lukevalle ystävälle sen lukeminen taas tuntuu olevan taistelua... En ole vielä päässyt juttelemaan tarkemmin, miksi näin, mutta ainakin kirjassa on melko vähän dialogia, sen olen huomannut itsekin.

      Poista
  15. Minulla lukujumin lopettaa usein joku vetävä dekkari, jonka saa hotkaistua parissa päivässä. :-) Sitten on helpompi siirtyä takasiin vaativampiinkin kirjoihin.

    Pitääkin muistaa muuttaa tämä uusi vanha osoitteesi linkkilistaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja aatteita lukujumituksen poistamisesta siis. Kiva nähdä sinut täällä (taas), Reeta, ja oli myös kiva huomata, että pystyn nyt kommentoimaan sinun blogiasi. Luin eilen uusinta norjankielistä kirjoitustasi ja ainakin kuvittelin ymmärtäväni jotain!

      Poista
  16. Tervetuloa takaisin Bloggeriin, Jenni!

    Hyvää kuuluu, sellaista elokuista arkeenpaluu- ja uusia juttuja –fiilistä. Luen tällä hetkellä rinnakkain kahta kirjaa, loppusuoralla olevaa Vanessaa&Virginiaa sekä hitaasti mutta varmasti etenevää Linnuntietä-tiiliskiveä.

    Lukujumiin minulla auttaa yleensä vain aika, joskus on hyväkin olla muutama päivä "lukematta mitään" (=lukien vain lehtiä/blogeja ja ehkä muutaman sivun kirjaakin kenties hyppelehtien teoksesta toiseen). Taikan mainitsema kirjastohaahuilu auttaa myös, etenkin jos edellisestä kirjastokäynnistä on jo aikaa.

    Hyviä ja vetäviä kirjoja sinulla jo onkin yöpöydällä ja käsilaukussa! En yleensä lue historiallista viihdettä, mutta Siipirikosta tykkäsin. Kilmeny on tosiaan vähän hassu, ei voi verratakaan muihin Montgomeryn romaaneihin, mutta on kuitenkin Maudin kynästä lähtöisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, minullakin on lukulistalla Vanessa ja Virginie, se kiehtoo aiheeltaan kovasti. Itse asiassa olen jo pari kertaa aloittanutkin sitä, mutta aika ei ollut sille vielä oikea. Jos joskus saan käsiini Linnuntietä, en tiedä, uskallanko lukea! Olisi hämmentävää olla pitämättä siitä, kun se on saanut kaikilta lukijoiltaan niin paljon kehuja.

      Minäkin tykkäsin Siipirikosta, ja Kilmenyn arvo nousee mielessäni koko ajan. Nyt muistan vain lukufiiliksen, montgomeryläisyyden, en kirjan "hassuuksia".

      Arkitohinoita täälläkin, töitä, remonttia, yksi uusi harrastus, syyskesän kummastelua.

      Poista