maanantai 13. kesäkuuta 2011

Aino Kallas, kesäyön kirjailija



Eilen illalla yhdeksän maissa terassillamme näytti tältä. Olin tuonut pihapöydälle kirjoja, tietokoneen, kameran, puhelimen ja kiikarit. Olin aikeissa bloggailla parista kirjasta ja sitten keskittyä lukemaan ja tekemään luontohavaintoja koko yöksi.

Aika pian kävi ilmi, että tietokoneen näytön valossa ei kauheasti bloggailla iltahämärissä. Otsalampun kanssa lukeminenkaan ei ole miellyttävää, lisäksi lamppu houkuttelee hyttysiä ja muita lentäjiä lukijan kimppuun. Niin että romanttinen haaveeni viettää kesäyö ulkona lukien jäi aika vähälukuiseksi. Luontohavaintoja sentään tein jonkin verran, vaikka siirryinkin kahdelta olohuoneen puolelle valvomaan - tai en edes valvomaan, koska nukahdin välillä tunniksi. Luontoraportti löytyy täältä.

Kesäyön kirjailijaksi olin valinnut Aino Kallaksen: hän on kiehtova kirjailija ja kotimaiset klassikot sopivat suviyöhön.

Aloitin novellikokoelmasta Lähtevien laivojen kaupunki (SKS 1995; alkuperäinen teos vuodelta 1913). Huomasin pian, että yöllä olisi pitänyt lukea jotain kepeämpää, se olisi sopinut paremmin tunnelmaan. Lähtevien laivojen kaupunkia luonnehditaan sen takakannessa moniaineksiseksi ja täytyy sanoa, että realismi ja symbolismi, jylhä veistoksellisuus ja herkkäpiirteinen impressionismi, psykologisointi ja maalauksellisuus - edelleen lainauksia takakannesta - olivat väsymyksen ja silmien siristelyn tilassa vähän liikaa. En saanut oikein otetta kuin yhdestä novellista. Vanhan Orgin kuolema oli väkevä ja vaikuttava kuvaus virolaisen paimenen inhimillisestä yrityksestä pelastaa suuri hätää kärsivä lehmikarja, kun köyhät kyläläiset ovat päättäneet hävittää karjan navetan, sillä heistä lehmiä kohdellaan paremmin kuin ihmisiä. Luen tämän koskettavan  ja kantaaottavan novellin varmasti vielä joskus ihan ajatuksen kanssa ja suosittelen siihen tutustumista muillekin. Novellikokoelman lopussa oli aikalaisarviota, ja vuonna 1913 Helsingin Sanomien toimittaja oli arvioinut, että Vanhan Orgin kuolema oli "kaikkein parasta mitä tämä lahjakas kirjailija milloinkaan aikaisemmin oli luonut".

Novellikokoelman tarinat sijoittuvat lähinnä Viroon, ja kiinnitin lukiessani huomiota siihen, että Viro-yhteydet näkyivät myös kielenkäytössä. Kirjassa armastetaan (rakastetaan) ja sanajärjestys on usein erikoinen; toki se saattaa johtua siitäkin, että kyseessä on lähes satavuotias teksti.

Lähtevien laivojen kaupungin kieli ei kuitenkaan ole ollenkaan poikkeuksellista verrattuna Kallaksen Sudenmorsiameen (Otava, 1928), jonka olin ajatellut varsinaiseksi kesäyön kirjakseni. Nyt sen lukeminen jäi kuitenkin aamuyöhön ja aamuun, mutta luettua tuli. Kyseinen romaani on hyvin lyhyt, joten sen lukee hetkessä - mutta mieleen se jääkin sitten pitkäksi aikaa. Sudenmorsian on tietääkseni Kallaksen tunnetuin teos, eikä ihme. Minuun vetoavat siinä erityisesti sen kansantarumainen luonne ja vanhanaikainen kielenkäyttö, maaginen tunnelmakin. Kirjaa on myös mielenkiintoista tarkastella opinkappaleena, mitä se kertoo hyvästä ja pahasta, uskosta ja pakanuudesta, ihmisluonnosta. Esimerkki s. 23:

Mutta niinkuin vuorokaudessakin on kaksi puolta, yksi päivänpuoli ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin vuorokaudessakin yö sekä päivä. Ja kaikki tämä tutaan aikanansa, koska koettelemus sen ilmisaattaa.

Kirjan päähenkilöitä ovat hiidenmaalainen metsävahti Priidik sekä hänen vaimonsa Aalo, kolmansien edustaja ja Sudenmorsian eli ihmissusi. Erikoinen ja hurja tarina on kiehtova sinänsäkin, mutta on myös kiinnostavaa pohtia, mitä Kallas on halunnut kertoa esimerkiksi ihmisten aistillisuudesta tai intohimoisuudesta, entä taikauskosta ja ryhmäpaineesta, rakkaudestakin.  Aalo saa ensin juosta kesäyöt sutena, tekeepä niin pari muutakin kyläläistä. Sitten Priidikin ja kyläläisten epäilykset heräävät. Sudet ja varsinkin ihmissudet on tietysti kirottava ja tuhottava, mutta mitä jos ihmissusi onkin oma rakastettu ja oman lapsen äiti? Kirjaa on luettu myös vapauden kuvauksena sekä feministisenä pohdintana.

Sudenmorsiamesta ja muista Aino Kallaksen teoksista sekä hänen elämästään saa helposti tietoa Avaimen julkaisemasta artikkelikokoelmasta Aino Kallas, tulkintoja elämästä ja tuotannosta (2010). Luin ko. kirjan, kun se ilmestyi vuosi sitten, mutta jostain syystä en ole esittellyt sitä sen enempää. Eri Kallas-asiantuntijoiden teksteistä koostuva teos on kuitenkin mielenkiintoista ja monipuolista luettavaa, joskin eri kirjoittajien teksteissä on hieman päällekkäisyyttä. Kirjan lopusta löytyy kiinnostava vinkki: Aino Kallas Seuran kotisivuilta voi tilata PDF:n, jossa on kooste on kirjailijanimikkoseuran keräämistä Kallas-lukumuistoista. Seuran kotisivuilla on esitelty myös tätä Kallas-elämäkertaa.

Ja nyt tämä kesälomalainen kirjabloggari menee tavoistaan poiketen päiväunille! (Vastailen blogikommentteihin myöhemmin päivällä.)

14 kommenttia:

  1. Toivottavasti oli hyvät päiväunet lukuisan yön jälkeen. :)

    Aino Kallaksen Sudenmorsian on ihana ja tosiaankin mieleenpainuva kirja. Se on ainoa lukemani Kallaksen kirja, mutta sen myötä olen ollut kiinnostunut lukemaan muutakin. Myös tuo mainitsemasi Avaimen julkaisema artikkelikokoelma sekä Kai Laitisen vanha väitöskirja ovat sellaisia, joita ainakin jossain välissä haluaisin vilkaista.

    Minäkin luin viikonloppuna kesäyöhön sopivan kirjan. Omalla tavallaan se (Helvi Hämäläisen Kylänruusut) pitää sisällään samaa tunnelmaa - ainakin saman perusmotiivin - kuin Sudenmorsian.

    VastaaPoista
  2. Onpa sinulla ollut ihanat yöpuuhat (vaikka suviyö ei välttämättä ole lopulta kovon romanttinen kuten kerroit!). Olisi ihanaa valvoa koko yö ja lukea vaikka Valtosta, mutta nykyään saan valvoa ihan riittävästi muutenkin...no, ehkä sitten joskus taas:)

    VastaaPoista
  3. Ihana tapa viettää yö! :)

    Aina Kallas on minulle tuttu Sudenmorsiamen verran. Tosin haaveissa on ollut lukea häneltä jotain muutakin.

    Minun kirjablogiini tulleiden kävijöiden yksi suosituin hakusana on ollut "aina kallas sudenmorsian esitelmä". Että varo vaan! Nyt kun kirjoitit tästä niin voi tulla sinunkin blogiisi ryntäys ;D

    VastaaPoista
  4. Katja, kiitos, mutta päiväunet jäivät kuitenkin nukkumatta, ne eivät ole mun juttu... Päivä on mennyt aikamoisessa koomapöpperössä, mutta oli se sen arvoista, ja onneksi ehdin toteuttaa ulkoiluyön ennen tämän päivän sateita.

    Asiaan: minäkään en ole lukenut kauheasti Kallasta tai Kallaksesta, mutta olen todella kiinnostunut hänestä. Ja tuo Kylänruusut kuulostaa ihan mahtavalta kesäyökirjalta sekin! (Kävin katsomassa blogissasi, mutta en ehtinyt kommentoida, koetan virota ja lähteä juuri lastenvahdiksi.) En ollut kuullut koko Kylänruusuista aiemmin, mutta haluaisin kyllä lukea sen - tai ainakin vihdoin jotain Hämäläistä.

    Hannele, kiitos. Tosiaan kivaa oli. Aika helpolla tavalla saa itselleen suuren elämyksen!

    Amma, no nyt on kuitenkin selvillä, onko romanttista valvoa yksin vällyihin kääriytyneenä hyttysten keskellä yössä vai ei. ;) Etköhän sinäkin löydä joskus sopivan yölukemishetken taas. :)

    Naakku, hahaa, lukijaryntäystä odotellessa siis. Mielenkiintoinen tieto, että Aino Kallas ja Sudenmorsian ovat noin suosittuja hakua. Myös ilahduttava tieto, kotimaisia klassikoista luetaan yhä, ainakin pakolla koulussa tuosta esitelmä-hakuehdosta päätellen!

    VastaaPoista
  5. Vietin muutama vuosi sitten kesän laiturilla lukien kaikki Aino Kallaksen (Kallaan?) päiväkirjat. Se oli unenomainen kokemus, voimakas tunne-elämys.

    VastaaPoista
  6. Hauskaa, täälläkin on Aino Kallas tapetilla. Itse olen lukenut hänen tuotantoaan melko paljon, mutta novellikokoelmat ovat jääneet välistä, esimerkiksi juuri Lähtevien laivojen kaupunki. Jossain välissä haluan nekin lukea.
    Postasin muuten itse juuri kirjekokoelmasta Kolme naista, kolme kohtaloa, joissa yhtenä oli mukana Aino Kallas. Pistin loppuun myös listan muistamistani Aino Kallakseen liittyvistä tutkimuksista ja kirjekokoelmista.

    VastaaPoista
  7. Hei Jenni

    Sinullahan on ollut kiva yö ja luin luontoraporttisi. Voisin kyllä joskus itsekin kokeilla samaa. Valvon kyllä kesäöinä, mutta yleensä tietokoneen ääressä tai voin lukea kirjaa, mutta tuo sinun observointisi kuulostaa hyvältä ja joskus voisi tosiaan pysähtyä ja katsoa ympärilleen :) Sudenmorsian sopisi niin hyvin tunnelmaan ja Katjan mainitsema kirjakin on kiinnostava.

    VastaaPoista
  8. Aino Kallas on kovasti esillä blogeissa nyt. Kiintoisaa. Jokin ajassa liikuttaa useita. :-)

    VastaaPoista
  9. Hauska yökertomus! :D

    Minäkin olen lukenut vain Sudenmorsiamen, joka oli selvästi Tärkeä teos, muttei noussut minulla miksikään huippusuosikiksi. Sen sijaan ostin yhden niteen verran Kallaksen päiväkirjoja juuri äskettäin, huimaan hintaan 50 senttiä. Pidän toimitetuista päiväkirjoista ja Kallas kyllä kiinnostaa henkilönä.

    VastaaPoista
  10. Miten ihanalta kuulostava yö?! Minäkin haluan! Ja täytyypi yhtyä kaikkeen: Sudenmorsian on sellainen kirja, joka teki muhun vaikutuksen jo 15-vuotiaana lukijana. Ihana, kaunis, komea teos! Hyviä kesäöitä sinulle :)

    VastaaPoista
  11. SusuPetal, kuulostaa ihanalta ja tosiaan aivan unenomaiselta kesältä. Mäkin haluan Kallas-kesän! Ja minunkin mielestäni nimi taipuisi kauniimmin Kallaan, mutta kaikissa Kallas-teksteissä se on ollut Kallaksen, niin taivutin sitten niin. :)

    Jaana, tulen heti katsomaan postauksesi. Olen lukenut nyt lomalla vähän laiskemmin muiden blogeja ja kiitos kotikoneen selaimen, en ole myöskään saanut aina kommentoitua lukemaani... Mutta hauskaa, että kirjoitit samaan aikaan Kallaksesta!

    Sara, huomasin, että ainakin tietokoneen ääressä on vaikea valvoa niin että samalla huomaisi jotain muutakin. Suosittelen siis korkeintaan kirjavalvojaisia! :)

    Paula, ahaa, kivaa,en ole huomannutkaan. Mutta kuten Jaanalle sanoin, en ole nyt lukenut oikein kunnolla toisten blogeja. Pitää lähteä Kallas-kierrokselle. Ehkä se on tämä alkukesä? Minulla on etenkin kesällä usein klassikko-olo, luinkin yhden klassikon jo viime viikolla, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä.

    Karoliina, oho, aikamoinen löytö nuo päiväkirjat! Toivottavasti luet ne pian ja kirjoitat niistä!

    Helmi-Maaria, kiitos - ja siitä vaan lukemaan ja valvomaan sitten! Minä luin Sudenmorsiamen vasta aikuisena.Sittemmin olen huomannut,että siihen viitataan usein, eli on hyvin tunnettu ja monen mieleen jäänyt teos.

    VastaaPoista
  12. Ihana, ihana yö sinulla! Piti käydä kommentoimassa Sudenmorsianta, josta olen tehnyt graduni. Se on hieno, unenomainen ja erikoinen kirja - ja niin rakas. Olen lukenut Aino Kallaksen lähes koko tuotannon. Novelleissakin on helmiä, pienoisromaanit ovat hyviä ja päiväkirjat aivan parasta ajankuvaa ja erikoisen elämäntarinan kuvausta. Upea kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, voi että, olen nk. positiivisesti kade tuollaisesta Kallas-tietämyksestä! Haluaisin joskus lukea Kallasta ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa - ja eräs haaveeni on päästä Hiidenmaalle katsomaan Kallaksen kesämökkiä.

      Pidin viime kesänäkin ulkonalukemisyön, ja ihana oli sekin. Itse asiassa nämä pari yölukemisrupeamaa ovat olleet niin ihastuttavia pieniä suuria kokemuksia, että olen alkanut miettiä, josko pitäisin lukuyön lähiaikoina. Ulkona ei toki tarkenisi kuin korkeintaan piipahtaa, mutta voisin lukea väillä ja välillä taas tarkkailla pimeää pihaa ikkunasta. Meillä on nykyisin yökiikarit, joilla on tarkoitus vakoilla metsän eläimiä ainakin sitten hieman lämpimämpien öiden tullen!

      Poista