maanantai 7. maaliskuuta 2011

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Tärkeää ei ole syöminen eikä eläminen, vaan se että tietää miksi söi ja eli.

Tässäpä kirjanen minun makuuni, ja vielä lähes uunituoreena suomennoksena. Ranskalaisen Muriel Barberyn esikoisromaani Kulinaristin kuolema on herkullinen sekoitus suolaista ja makeaa, elämän kaikkia aromeja. Tarjottimelta löytyy niin sashimia, papulihaa ja kaalipataa kuin vasikanmaitopaistia, merikrotinsiivuja hummerinpyrstössä, salottisipulihilloketta ja haudutettua meriahventa sinisimpukoilla.

Elämänsä viimeisiä hetkiä elävän ruokakriitikon elämästä kertovat tarinat on kuorrutettu monilla ihmissuhteilla ja parilla eläinystävällä, höystetty ihmiskohtaloilla ja maustettu ripauksella tyylikästä kepeyttä ja hivenen ironialtakin tuoksahtavaa huumoria. Ajoittain lukija aistii kertomuksessa myös karvautta, etenkin päähenkilön sukulaissuhteista puhuttaessa. Teosta ei kuitenkaan voi moittia pohjaanpalaneeksi missään kohdin, vaan se on tasapainoinen sekoitus makeaa ja kirpeää.

Tämä kirja on kirjoitettu alkupalaksi Siilin eleganssille, mutta sen voi nauttia myös yksinään. Sellaisenaan se sopii pieniksi välipaloiksi - kehotan maistelemaan yksittäisiä sanavalintoja - tai myös pitkän kaavan mukaan nautittavaksi. Sivuja on niin vähän, että kirja menee yhdellä ahmimisella. Teoksen jälkimaku on pirskahtelevan piristävä ja myös aavistuksen viipyilevä. Kirja voi aiheuttaa lukijassa nälän tunteita, ruoanlaittohalua sekä Siilin eleganssin muistelua. Barberyyn nokkeluuteen tottumattomat saattavat saada hieman närästystä, mutta todennäköisempi seuraus pn tavanomaisten ruokailutottumustensa kyseenalaistaminen ja sitä seuraava halu päästä Ranskaan hyvän ruoan ääreen.


Tekstinäyte sivulta 108. Bon appetit! Ruokajuomaksi suositellaan lasillista jääkylmää, hienostuneen hedelmäistä kuivaa valkoviiniä:

Muutama suloisen pehmeä, paksu, vihreä parsa. "Jotta jaksatte vartoa, kun ruoka lämpiää", kiirehtii nuori nainen selittämään, koska kaiketi luulee, että ihmettelen niukkaa pääruokaa. "Voi, nämä ovat herkullisia", minä sanon. "Hieno säväys, viljava ja niityn raikas." Nainen punastuu, nauraa ja livahtaa pois.

Selkeäsanaisemmin tästä kirjasta ovat kertoneet esim. Joana, Katja / Lumiomena ja Amma.

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. (Une gourmandise). Gummerus, 2011. Suom. Lotta Toivanen

5 kommenttia:

  1. Hih, kiitos linkistä!

    Minusta tämä oli hyvin selkeää tekstiä ja taatusti teemaan soveltuvaa:) Hyvä Jenni!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, puhdaspiirteinen Barbery, runsas, herkulliset tanniinit ja runsaat hapot, klassinen bordeaux, huikeaa hedelmää ja samettinen jälkimaku. Ikä ei tuo lisäarvoa, mutta tuote säilyy nautittavana vielä vuosia.

    Hintaansa arvokkaampi, ehdottomasti! ; )

    VastaaPoista
  3. Nautin arviosi lukemisesta. Se on juuri kuin Barberyn kirja: hedelmäinen, maukas, jälkimaultaan pitkä eikä ollenkaan kuiva (vaikka kuiva viini kyllä tämän kanssa sopisi)!

    Kiitos linkityksestä. :)

    P.S. Hyvä tuo huomiosi siitä, että tämä kirja saa aikaan haluun matkustaa Ranskaan hyvän ruoan ääreen. En ole koskaan käynyt Pariisissa, mutta nyt matkakuumeeni on alkanut suuntautua sinne suuntaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista! :) Niistäkin jää hyvä, pehmeä jälkimaku - viipyilevä ja ilahtunut. Ainakin kirjan lukeneet siis ymmärsivät, miksi Kulinaristista piti kirjoittaa niin kuin piti. :)

    Rupesin muuten miettimään, kuinka usein olen huomannut omalla tai muiden kohdalla, että kirja vaikuttaa suoraan blogikirjoituksen tyyliin. Itselleni ei ole ennen käynyt näin, mutta soisin käyvän useamminkin. Tai ainakin muille voisi käydä - ilahduin suuresti, kun huomasin Joanan hienon Perunankuoripaistos-kirjeen. Mielensäpahoittaja-kirjasta kukaan bloggari ole kai kirjoittanut edes hieman kirjan tyyliä matkimatta, mutta muita esimerkkejä ei tullut mieleen.

    VastaaPoista