tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kalle Björklid: PMMP Vaahtopäät


Naistenpäivän kunniaksi aimo annos naisenergiaa! Valokuvaaja Kalle Björklidin valokuvateos PMMP Vaahtopäät kertoo vastaanpanemattomasti, miksi PMMP-yhtyeen keikat myydään aina pikavauhtia loppuun. Bändin maine superenergisenä lavaesiintyjänä ei ole tämän teoksen perusteella todellakaan liioiteltu. PPMP:n biisit alkoivat soida päässä ja veri tuntui kiertävän kovempaa jo kuvia katsoessa.

Kalle Björklid otti minuun yhteyttä ja tarjosi kirjaansa arvosteltavaksi. Hän vaikuttaa oma-aloitteiselta tyypiltä muutenkin. Vaahtopäistä ilmenee, että Björklid oli ehdottanut PMMP:n Paula Vesalalle ja Mira Luodille valokuvakirjan tekemistä vain 15 minuutin tuttavuuden perusteella. Onneksi naiset suostuivat, sillä kirjan parisataasivuinen kuvaosuus on hengästyttävän hienoa katseltavaa. Hengästyttävää siksi, että kuvista huomaa keikkaelämän olevan rankkaa - ja siitä huolimatta tai juuri siksi Vesala ja Luoti laittavat itsensä täysillä likoon. Hengästys johtui myös kuvien hienoudesta. Tupakkatauostakin saa otettua taidekuvan, kun osaa. Kun mainitsin kirjasta valokuvaajaystävälle, hän sanoi selanneensa kirjaa usein ihan vain kuvien visuaalisuuden takia. Tämä sopii siis muillekin kuin PMMP-faneille. Näissä kuvissa on vimmaa ja intohimoa - ja myös hiljaista kauneutta.

En oikein osaa analysoida valokuvia sen enempää, mutta kuten huomaatte, olen vaikuttunut. Kehun kirjaa ihan vapaaehtoisesti enkä siksi, että satuin nyt sen saamaan - onneksi sain, koska kirjan kuvat kiinnostivat ja ilahduttivat minua. Ilahduin myös siitä, että kirjassa oli Vesalan ja Luodin kirjoittama esipuhe,joka valottaa erityyppisten kuvien taustoja. Pidin myös Paulan ja Miran tavasta kirjoittaa, mielelläni olisin lukenut heidän tekstiään enemmänkin. On helppo uskoa, että he puhuvat totta:

Keikkaelämä on kuin merillä olemista. Molemmista tulee mieleen toisaalta vapaus ja toisaalta ne, jotka odottavat kotona. Molemmissa on oma kipeytensä: samalla kun veri vetää yhä uusiin satamiin, kaipaa kotiin, ja kotona taas kaipaa kiertolaiselämää. - - Välillä mietimme, että olemme hulluja, kun olemme valinneet tällaisen elämäntavan. Keikalla muistamme, että meidän on pakko tehdä tätä. Että muuten kuolemme.

PMMP tunnetaan yhteistyöprojekteistaan Amnestyn kanssa. Myös Kalle Björklid tekee Amnestyn kanssa yhteistyötä. Suomen Amnesty Storessa on myynnissä häneltä rajoitettu erä PMMP-kuvia, joiden tuotto menee kokonaisuudessaan Amnestyn hyväksi. Käy katsomassa, taidokkaita kuvia! Lisää Björklidin ottamia PMMP-kuvia löytyy esim. Hesarin artikkelista sekä Björklidin nettisivuilta.

Kalle Björklid: PMMP Vaahtopäät. Like, 2010.

8 kommenttia:

  1. Olipa kyllä tosi hienoja kuvia. Muistan tuon Hesarin artikkelin kuvan. Se on tosi pysäyttävä. Kirja on varmaan hieno. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkeistä ja vinkeistä. Kävin katsomassa noita kuvia. Todella upeita!

    VastaaPoista
  3. Kirja on kyllä hieno, tosi kiinnostava monellakin tavalla. Olen tyytyväinen, että se tuli vähän sattumalta vastaani, en olisi sitä ehkä itse hankkinut!

    VastaaPoista
  4. Ollapa olohuone, sohva ja sohvapöytä, jolle kerätä kiinnostavia kuvakirjoja. Tää vois olla yksi niistä.

    VastaaPoista
  5. S, myös yöpöytä on hyvä kirjojenkeräyspaikka. Siellä ne eivät ole samalla lailla esillä, mutta on turvallista nukkua, kun on kirjoja ulottuvilla. :) Entä onko sulla ikkunalautaa, sekin kävisi coffeetablebooksien esittelyyn!

    VastaaPoista
  6. PMMP on hieno yhtye. En jostakin syystä omista muita heidän levyjään kuin "Puuhevonen"-lastenlaulualbumin, mutta aiemmalla iPodillani oli ladattuna heidän kappaleitaan, jotka olivat aina niin voimaannuttavia tai saivat muuten tunteelliseksi. Pitääkin heti mennä kuuntelemaan YouTubesta jotakin heiltä.

    Ilosaarirockissa PMMP:n keikat on olleet aina upeita.

    Kiitos postauksesta ja linkistä!

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia arviosta/blogauksesta. Syy miksi olen nyt kahteen blogin kaltaiseen (Kirjavinkit.fi:n ollessa toinen) tarjonnut kirjaa on se, että blogeista saan omasta mielestäni aidointa palautetta. Kirjan tekemisen yksi parhaista puolista on kuulla jos/kun teos on jonkunlaisen vaikutuksen tehnyt.

    Kuvat olen kuvannut tavoitellen "dokumentaarista taideteosta", en fanikirjaa. Jos onnistuin tekemään hyvää dokumentaarista taidetta, on melko varmaa että myös fanit tykkäävät. Suuri osa kirjan yleisöstä ei varmastikaan "osaa analysoida" kuvia (mikä taitaa tarkoittaa suurelta osin sitä, että ei osaa verbalisoida tuntemuksiaan), mutta mielestäni tätä ei tarvitse ottaa huomioon ainakaan niin, että valitsisi mukaan erityisesti "helppoja" kuvia. Pikemminkin päin vastoin: toivon, että kirjaan voisi palata uudelleen ja että siitä löytäisi uusia asioita.

    Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa se, että kuvassa, tai esimerkiksi kuvaparissa (aukeama kirjassa) on minulle jokin idea, että kuva ei olisi kuvattavissa vain listalla substantiiveja. Idea saattaa kummuta vertailusta, vastakkainasettelusta tai pyrkimyksestä välittää jokin tunnelma/tunnetila. Se, välittyykö idea sellaisenaan lukijalle on toisarvoista, mutta haluan, että itse pidän kuvaa moniulotteisena, sisältörikkaana.

    Nämä "ideat" saattavat kyllä olla melkoisen epämääräisiä (eli en osaisi sanallisesti kertoa mikä se asia oli minkä halusin juuri jossain tietyssä kuvassa välittää) tai hyvin yksinkertaisia. Tai sellaisia, että olen lähes varma, että kenellekään muulle ei tule sama asia mieleen kuin itselle. Esimerkiksi kirjan ensimmäisessä kuvassa on Mira Ilosaarirockin lavalla ja paljon valokuvaajia erilaisissa asennoissa, ja sen ajatus oli itseironisesti todeta, että tuota tässä nyt tullaan tekemään yhden kirjan verran.

    Tällaisen valokuvakirjan tekemisen eräs kiehtovimmista aspekteista on se, että ei ole - teoriassa - kattoa sille, kuinka paljon tällaista sisällöllistä syvyyttä kirjaan voi saada (käytännössä katto tietysti muodostuu tekijän kykyjen mukaan). Aika monta iltaa ja viikonloppua kului pelkästään siihen, että yritin löytää sellaisia aukeamia joissa kuvat muodostaisivat keskenäänkin jonkun jutun tai jujun (tämä oli hieman hankalaa, koska järjestys on kronologinen, eli mitä tahansa kahta kuvaa en päässyt valitsemaan samalle aukeamalle).

    Toivottavasti joku sai jotakin irti tästä tajunnanvirrasta jonka tähän pyytämättä (ja valkuvaus-luomishalujen paisuessa seuraavaa pidempää rupeamaa pitkään odotelleena) kirjoittelin :)

    Lämpimin terveisin,
    Kalle Björklid

    VastaaPoista
  8. Hei Kalle ja kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista! Hienoa, että kirjailija ("kuvailija"?) kommentoi ja kertoo teoksen taustoista noin perusteellisesti. Mielestäni kuvista välittyi se, että niissä oli ideaa, mutta kuvasivat silti aitoja tilanteita, tarkoitus ei siis ollut vain esitellä hienoja kuvia. Tosi hienoja ne kyllä olivat! Minua alkoi harmittaa entistä enemmän, etten koskaan ole ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä, jotta olisin saanut liput PMMP:n keikalle. Ehkä vielä joskus.... Ja ainakin on tuo hieno kirja, tulen varmasti katselemaan sitä moneen kertaan! Kiitos, että otit yhteyttä. :)

    VastaaPoista