sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kissakirjoja!

Ennen kuin viime viikolla Antikvaarista tilaamani uusi lasti kissakaunokirjallisuutta saapuu luokseni, pitää vihdoin esitellä nykyinen kokoelma. Pahoittelen pientä viivästystä - kirjoitin kai syyskuussa, että esittelen tämän ihan pian. ;)



Tässä kuva kirjahyllystä ja kirjojen esittelyt oikealta vasemmalle. Kaikkia en ole vielä lukenutkaan.

Kaarina Helakisan hienosta, lumoavasta saturomaanista Ainakin miljoona sinistä kissaa olen kirjoittanut jo aiemmin.

Petit Dico du Chat eli ranskankielinen kissasanakirja tarttui mukaan toissavuonna Nizzasta. Myönnän, etten ole lukenut sitä. Kirja on kuitenkin kaunis ja aihe mukava, kirjalla on esinearvoa.

Seppo Lehdon Hyvään kotiin on kotimainen, tositapahtumiin perustuva romaani lapsiperheen kahdesta kissasta pentuineen. Joissain kohdin kummastelin kissanpitoa esim. kissojen vapaan ulkoilun suhteen, eikä kirjan kieliasukaan aina ihan vakuuttanut, mutta yhdestä asiasta olin varma: tämä kirja on todellakin kirjoitettu rakkaudesta kissoihin. Kirjasta löytyy enemmän tietoa kirjoittajan kotisivuilta. Tämä on muuten ainoa kissakirjani, jossa on omistuskirjoitus. Ystävä oli ostanut kirjan minulle taiteilijalta itseltään!

Top Cats on siskolta saatu tuliainen. Valokuvateoksen alaotsikko kertoo kaiken olennaisen: The Life and Times of the New York Public Library Lions. Niitä leijonia ei kuulemma voinut ohittaa meidän Cisua ja Totoa ajattelematta.

Willian S. Burroughsin Kissa sisälläni sisältää lyhyitä, osin kummallisia ja rujojakin kissatarinoita ja -ajatuksia. Groteskiuden läpikin paistaa, että myös tämän kirjan kirjoittaja todella välittää kissoista. Ja vaikka olisi kuinka uraa uurtava kirjailija ja suuri ajattelija, ei ihminen ole mitään kissaan verrattuna: "Suhteeni kissoihin on pelastanut minut kuolettavalta, läpitunkevalta tietämättömyydeltä."

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta. Mukava lapsuudenkirja ja vielä uusvanhana painoksena, hauskana pikkukirjana. En muista lapsena olleeni mitenkään ylenpalttisen ihastunut Pekka Töpöhäntiin, mutta kummasti kaikki Monnit, Pillit ja Pullat tuntuivat aivan kuin vanhoilta ystäviltä. Seuraavaksi aion hankkia kokoelmiini Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkäkoira -romaanin samasta viehättävästä kirjasarjasta.

Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira kuuluu tietenkin kissakirjojen keräilijän lukemistoon. En muistanut, että tätä olisi luettu minulle pienenä. Äiti kertoi, että kyllä on, mutta aika vieraalta tarina silti vaikutti; toki varmasti kaikki tietävät tästä jotain, koska kirja on niin kuuluisa. Luin tämän hetkessä, mutta eläinasioiden sijasta huomion vei Fedja-poika. Lapsena olisin kadehtinut häntä, kun hän sai jo pienenä lapsena asua yksin eläinten kanssa, mutta aikuisena ihmettelin, kuinka sokeat ja välinpitämättömät vanhemmat Fedjalla oli! Hämmästelystä huolimatta hauska ja kiinnostava lukukokemus.

Doris Lessingin kauniskantisesta Kissoista-kirjasta kirjoitin blogin alkuaikoina jatkuvasti! Juttua on ainakin täällä. Olen maininnut monille, että tässäkin kirjassa kissoja rakastetaan ja myös kunnioitetaan omina kissamaisina persooninaan, hyvässä ja pahassa.

Vicky Myron Kirjastokissa on samaa kategoriaa äskettäin esittelemäni Homerin kanssa: tositarina orvosta amerikkalaispennusta, jonka onni kääntyy viime hetkellä. Spencer-pentu löytyy iowalaisen kirjaston kirjojenpalautusluukusta kohmettuneena, mutta se saadaan pelastettua ja se elää pitkän ja rakkaudentäyteiden elämän kirjastokissana. Kirjastokissa oli minulle aivan uusi asia, mutta Amerikassa ilmeisesti todellakin on kissoja, joiden koti on kirjasto. Tiedän kyllä, minne keskittäisin kirjalainat, jos Suomessa olisi sellainen! Ensin surkuttelin, että joutuupa kirjastokissa olemaan paljon yksin - mutta se on yöt yksin, kun taas kotikissat ovat usein päivät. Olen kuullut monien kyynelehtineen tämän kirjan ääressä ja oli se minustakin kiinnostava ja koskettava, mutta ei itkettävä kuitenkaan. Lisäksi ei-kissa-asiaa oli aika paljon, onneksi sentään lähinnä kirjastoaiheesta. Homer oli kuitenkin paljon liikuttavampi kuin Spencer!

Aapelin pakinakokoelmaa Kissa kissa kissa en ole vielä avannut.

Myös Agapetuksen Musta kissa - Pieni tragikomedia eräästä kohtalon heitosta on avaamatta, enkä edes tiedä, kertooko se oikeasti kissasta. Olen nyt oppinut, ettei kannata tilata antikasta mitä vain hullun kiilto silmissä vain siksi, että kirjan nimessä mainitaan kissa. Esimerkiksi eräs Saapasjalkakissa, jonka tilasin, olikin dekkari!

Jos kaipaat lisää kissakirjavinkkejä, kurkkaa ensimmäiseen kissakirjajuttuuni ja tuohon Ainakin miljoona sinistä kissaa -kirjoitukseeni: keskusteluissa on mainittu muitakin kissakirjoja. Ja jos jokin oleellinen kissateos puuttuu mielestäsi listalta, kerro toki! Viime viikolla taisin tilata "vain" kuusi kissakirjaa kerralla, joten hylly ei ole vielä ihan ratkeamaisillaan kattikirjallisuudesta...

17 kommenttia:

  1. Onkohan tätä jo ehdotettu: Mika Waltarin Kiinalainen kissa! Aivan lumoava satukokoelma, nimisatu kertoo kiinalaisesta seikkailijakissasta.

    VastaaPoista
  2. Ääk, ei! Ja se vielä löytyy multa itseltäni. Se on nyt vain kadonnut joko Waltari- tai lastenkirjapuolelle kotikirjastoa, pitää siirtää se lajitovereiden joukkoon. Kiitos muistutuksesta!

    Muistan muuten, etten lapsena tykännyt Kiinalaisesta kissasta, mutta voi olla, että yritin vain lukea sitä(kin) liian varhain. Pitääpä yrittää nyt aikuisena uudelleen, tuskin voin olla pitämättä lumoavasta sadusta, jossa on vielä kissa!

    VastaaPoista
  3. Olipas paljon kissamaisia kirjoja! Täytyypä muistaa tämä postaus, sillä en ole noista lukenut muuta kuin Lessingin kirjan :)

    VastaaPoista
  4. Ja lähiaikoina tulee vielä lisää kissakirjavinkkejä, kun kerron uusimmat hankinnat. Mulla alkaa nyt olla huomattavasti enemmän kissakaunokirjallisuutta kuin -tietokirjoja. :)

    VastaaPoista
  5. Olipa paljon itselleni täysin uusia kirjoja!! En keksinyt muuta kuin kissamaisia sarjakuvia lisäksi. :D

    VastaaPoista
  6. Mijau..
    Onko Eeva-Liisa Mannerin Kamala kissa runokirja tuttu?
    Siinä on Frans Toikkasen kissa-aiheisia Mezzotintotekniikalla tehtyjä kuvia kissoista kuvituksena.
    Noin 50 sivua kissarunoja.
    Kikka

    VastaaPoista
  7. Hanna, kissasarjakuvia on kyllä ilahduttavan paljon, netissäkin! Tai netistä minäö niitä lähinnä luenkin, hihittelen sitten itsekseni töissä koneen ääressä.

    Kikka, Eeva-Liisa Mannerin teos oli minulle aivan tuntematon vielä viime viikolla, mutta sitten löysin sen sattumalta netistä. Oi, toivonpa että minun tilaamani painos sisältää myös Frans Toikkasen kissakuvia. Sitten se on kyllä jo melkein liian hyvä kirja ollakseen totta. ;)

    VastaaPoista
  8. Oletko lukenut Helen Brownin Cleo -nimisen kirjan? Se on todella koskettava kirja kissasta, joka auttaa kovia kokeneen perheen jäseniä. Sain sen itse lahjaksi ystävältä, joka tiesi, että pidän kissoista. Oli valinnut kirjan vain sen kansikuvan perusteella. Ihana kissanpentu kuvassa olikin <3

    VastaaPoista
  9. Kiva kissakirjasto(n alku)! Tämä nyt on ihan epärelevanttia, mutta minua ärsyttää kun ranskalaiset (tai me muut) laittavat tekstin kirjan selkään eri päin kuin muualla. Sitten kun kallistaa päätä katsoakseen kirjojen selkämykset, niin noiden kohdalla pitää niksauttaa niska toisin päin. No, pieniä ovat elämän suuret vaikeudet minulla ilmeisesti ;-)
    Tuossa oli monta lukuvinkkiä, kiitos!

    VastaaPoista
  10. Kiva, kiva kissakirjapostaus! Minulla ei ole nyt oikein erityistä kommentoitavaa (varmaan olen suositellut jo aiemmin Doreen Toveyn Pienet siniset kissantassut -kirjaa, mutta se ei edes välttämättä huvita muita kuin siamilaisihmisiä ja lisäksi se voi olla tosi kökkö, koska ihastuin siihen vastaanottavaisessa teini-iässä), mutta halusin vain ilmaista kannatukseni kissoille ja kissakirjoille. :) Mullakin on niitä tosi paljon, mutta eniten tietokirjoja, huumoria ja lastenkirjoja.

    VastaaPoista
  11. Catti, en ole lukenut Cleo-kirjaa. Kiitos vinkistä, laitetaan muistiin, kun taas innostun metsästämään kissakirjoja nettiantikoista. Kuulostaa hyvältä kirjalta!

    Saila, muakin ärsyttää sama asia! Kirjastosta tulee kauhean sekavan näköinen, kun ranskalaiset (ja saksalaiset?) eivät osaa sommitella kirjankansia oikein. Mihin voi valittaa?

    Karoliina, kiva että kissakirjapostaus on saanut näinkin suuren suosion! Pienet siniset kissantassut on iiiiihanan kuuloinen kirja, kun kotona vilistää sinitassuja, joskaan ei siamilaisia. Luulen, ettei mikään kissakirja voi olla ihan kökkö, koska aihe on niin epäkökkö!

    VastaaPoista
  12. Metsästettäväksesi:

    Sainio, Venla: Kesäkissa
    Manner, Eeva-Liisa: Kamala kissa ja katinperän lorut (varmasti tuo sama mistä Kikkakin vinkkasi)
    Gonzales Philip & Fleischer: Ginny suurkaupungin enkeli (Tämä tosin on kirja koirasta, mutta se pelastaa kissoja <3)
    Capuzzo, Michael & Banik Capuzzu, Teresa: Sydämeni kissa
    Amory, Cleveland: Kissa joka tuli jouluksi kotiin
    Kallioniemi, Tuula: Kidnapattu kissa
    Surman, Richard: The times book of Church Cats
    Grabianski, Janusz: Kissat, kauneimmat eläinkirjat 1 (runoja)
    Ivory, Lesley Anne: Aurinkokissat (lasten)

    Ja sitten joku päivä voisi tosissaan blogata kaikista kissakirjoista!

    VastaaPoista
  13. Naukulan Mamma, voihkin ihastuksesta ja kauhistuksesta. NÄIN monta kissakirjavinkkiä. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  14. Hieno kokoelma, Doris Lessingin kirja minulla onkin.

    VastaaPoista
  15. Hannele, Doris Lessingin kirja on minusta hieno, kun se on niin realistinen. Paikoin (etenkin alussa) se on tosi hurja, mutta huomaa todella, että Lessing tuntee kissat. Olen kuullut ei-kissaihmistenkin kehuvan Lessingin kissakirjaa!

    VastaaPoista
  16. S. F. Saidin Varjak Käpälä on kaksi kirjallista jännittävää satua ja seikkailua, joka kelpaa tällaiselle kissahurahtaneelle keski-äkäisellekin.

    http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=281&component=/PublishDB/Kirjailijat_kirjailijaesittely.asp&recID=607

    VastaaPoista
  17. Kummitus, kiitos, taas tuli ihan uudenlainen kirjavinkki! Mihin vielä joudunkaan tämän keräilyharrastuksen kanssa... :)

    VastaaPoista