maanantai 22. kesäkuuta 2009

Doris Lessing: Kissoista

Onneksi brittiläinen Doris Lessing sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007! Lessing oli tuolloin minulle aivan uusi tuttavuus – eipä häntä ollut silloin juuri suomennettukaan – nyt olen lukenut useita Lessingejä. Kaikki teokset ovat olleet erilaisia, mutta niitä kaikkia on yhdistänyt se, että ne on taitavasti ja elämää ja ihmiä ymmärtävästi kirjoitettu. Itse Lessing vaikuttaa lehtihaastattelujen sekä näkemäni tv-dokumentin perusteella itsevarmalta, ironiselta ja vähän pirulliselta naiselta, ei miltään kiltiltä mummelilta. Vähän erikoinen kai pitää ollakin, jos kirjoittaa sekä omaelämäkerrallisia ja yhteiskunnallis-feministisiä että scifikirjoja.

Ja sitten vielä kotieläimistäkin. Luin juuri Doris Lessingin Kissoista, ja tämä oli jotain aivan muuta kuin aiemmat Lessing-kokemukseni. Teos oli kaunis, hauska, hienovireinen, koskettava ja paikoin julma, vähän kuin kissatkin.

Lessing aloittaa kertomalla afrikkalaisesta lapsuudestaan keskellä koti- ja villikissoja; kissoja joudutaan tuon tuosta lopettamaan ja muutenkin eläimenpito on hyvin erilaista kuin nykyisillä lellikkilemmikkikissoilla. Afrikan jälkeen päästään Englantiin ja Lontoon piskuisiin puutarhoihin. Lessing keskittyy muutamaan kissaan ja tulee kertoneeksi paitsi niistä myös omasta elämästään. Pääpaino on kuitenkin kissoilla, alati kuningattaren paikasta kisailevilla mustalla ja harmaalla naaraalla ja loppukirjasta parilla itsetietoisella kollilla. Huomaa, että Lessing tuntee kissat ja ne ovat hänelle paljon enemmän kuin kotieläimiä: kissat, joista hän kertoo, ovat kunnioitettavia persoonia.

Kirja on kaunista ja sujuvaa kieltä, ja Kissoista on hyvin viimeistelty ja valmis, viehättävä teos. Itse luin sen hetkessä. Nautin erilaisista kissatarinoista ja ihmettelin, millaista esim. kissojen terveydenhoito on ennen ollut. En kuitenkaan suosittelisi juuri tätä kirjaa sille, joka haluaa tutustua Lessingiin. Lessingin teokseksi tämä oli nimittäin kovin kevyt, kesy ja miellyttävä. Ihana lahjakirja kissojen ja hyvän tekstin ystäville, mutta ei mikään ajattelemaan pistävä suuri kannanottokirja, kuten vaikkapa Lessingin Viides lapsi (epämiellyttävyydessään todella mieleenjäävä teos) tai kuuluisa feministinen teos Kultainen muistikirja.

Tekstinäyte:
Sen suloisin temppu, jota se käytti useimmiten saadakseen seuraa, oli se kun se makasi selällään sohvan alla ja veti itseään eteenpäin kynsillään tiukoin terävin vedoin ja pysähtyi sitten, käänsi elegantin pikku päänsä kallelleen ja odotti keltaiset silmät sirrillä suosionosoituksia: ”Voi miten kaunis pentu! Hurmaava otus! Sievä kissa!” Sitten se siirtyi seuraavaan ohjelmanumeroon.

Doris Lessing: Kissoista. Otava, 2009.

Doris Lessing Wikipediassa.

6 kommenttia:

  1. Tämän haluan lukea! Ehkä Lessing kirjoittaa kissoista toisella tavalla kuin mistään muusta. Shikastassakin on hurmaava kissatarina, joka poikkeaa teoksen muusta tyylistä.

    VastaaPoista
  2. Ainakin niiden Lessingien perusteella, joita olen itse lukenut, tämä on erilaista tekstiä kuin muualla; onhan aihekin varsin erilainen. Oletko siis lukenut scifi-Lessingiä, Shikasta on vissiin scifiä? Millaista se on?

    VastaaPoista
  3. Shikasta on ensimmäinen Lessingin scifi-romaanisarjasta Canopus in Argo: archives. Shikasta ja Avioliitot vyöhykkeiden välillä muuttivat maailmankuvani ja antoivat ajatelun välineiksi uusia käsitteitä.

    Aina kun minulta kysytään, minkä kirjan ottaisin autiolle saarelle, vastaan Shikasta. Toinen onkin sitten Homeroksen Odysseia Saarikosken käännöksenä.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista! Olen kyllä ajatellut tutustua myös scifi-Lessingiin, mutta en arvannut, että se voi olla näin vaikuttavaa. Haluatko valottaa enemmän, miksi teokset olivat sinulle niin käänteentekeviä? Ei ole tietenkään pakko, lukeminen on hyvin henkilökohtainen asia, vaikka kirjoista onkin ihana keskustella.

    Homeroksen Odysseia olisi kyllä hyvä valinta autiosaarelle - tai vaikka autiolle kesämökille näin alkuun. Haaveilen joskus erakoituvani mökille vähintään viikoiksi ja vain lukevani. Mitäköhän sitä oikeasti lukisi tuollaisessa tilanteessa...

    VastaaPoista
  5. Tämä täytyy lukea! Sain juuri loppuun "Viidennen lapsen" ja se oli sen verran vaikuttava, että taisin ihastua Lessingiin oikein kunnolla. Ja joku vähän keveämpi Lessing sopisi hyvin seuraavaksi, joten kissarakkaana taidan tarttua sitten tähän.

    VastaaPoista
  6. Reeta Karoliina, minulle kävi samoin. "Viides lapsi" oli ensimmäinen Lessing, jonka luin - ja luin yhdeltä istumalta. Vaikka tarina oli kaamea, minäkin ihastuin Lessingiin sen perusteella ja halusin lukea yhä lisää. Onneksi Lessingillä on teoksia, mitä lukea. Uskomattoman tuottelias ja monipuolinen kirjailija, ihailtavaa! Aloitin juuri Lessingin omaelämäkerran, sekin vaikuttaa superhyvältä ja -mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista