sunnuntai 25. syyskuuta 2011

ITE-taidetta kirjoista


Huh! Pää on täynnä lukukokemuksia ja kirjoittamisen opiskeluun liittyviä ajatuksia, mutta en millään kykene purkamaan niitä nyt blogiin. Olen heilunut aamusta asti lapion kanssa savisella pihamaallamme ja olen ihan poikki. Ajattelin siis kirjojen sijasta esitellä kirjallista taidetta. Vähän kyllä mietin ensin, voiko tätä sanoa taiteeksi, mutta menköön: kyllä minä olen ajatellut nämä printit ihan taiteeksi ja aion kehystääkin ne.

Kirjat, tekstit ja kuvankäsittelyohjelma innostivat minua leikkimään, ja perjantaina sain Smartfotolta A4-kokoiset, kiiltäväpintaiselle valokuvapaperille tulostetut kirjataulut, varsinaista ITE-taidetta tai taidetta toisten taiteesta. Tässä vielä toinen kuva:



Vasemmalla ylänurkassa on apilavalokuva, jonka olen itse kuvannut pihallamme (ja itse kylvänyt ne apilatkin, heh). Heti kun näin tuon kuvan, mieleeni tuli Eeva Kilven Mustat perhoset -runo - tai toisin päin, en nyt muista varmasti, mutta joka tapauksessa idea tästä taulusta syntyi jo kesällä.


Mustat perhoset 
polulla apilankukissa
- niitten värit saat kuitenkin 
valita vapaasti.


Toisessa ylänurkassa on Ronja, ryövärintytär kirjankannesta skannattuna. Tekstipätkissä sanotaan:

Niin tuli ilta. Aurinko painui mailleen, hämärä laskeutui,
kevätillan hämärä, joka oli vain ihmeellistä hämyä puiden
välissä eikä koskaan muuttunut pimeäksi eikä yöksi.
Metsä hiljeni. Mustarastasta tai käkeä ei kuulunut enää.
Kaikki ketunpennut ryömivät luoliinsa, kaikki
oravan- ja jäniksenpoikaset pesiinsä, kyykäärmenaaras
kivensä alle. Enää ei kuulunut kuin kyyhkysen synkkä kujerrus
jostain kaukaa, ja pian sekin vaikeni.


Oli kuin koko metsä nukkuisi.
Mutta nyt se alkoi herätä
hämäräeloonsa.
Kaikki siellä asuvat
hämäränolennot
alkoivat liikkua.
Sammalikossa rapistiin ja hiivittiin
ja ryömittiin.

Halusin valita sellaiset kohdat, joissa on kevättä, luontoa ja satuolentoja; ne tulevat minulle Ronjasta ensimmäisenä mieleen.


Kissakuvainen printti on Yrjö Kokon Pessistä ja Illusiasta, erään sivun alanurkka skannattuna. Kuvitus on A. Lindbergin. Olen kirjoittanut ko. kirjasta ja ihastellut kuvitusta aivan blogini alkuaikoina. Tuolloin minulla oli kaikki K-asiat samassa blogissa, joten Pessi ja Illusia -juttu löytyy kissablogin puolelta.

Teksti:

Tällä kertaa perhosprinssin rakastuminen on vakavaa
laatua. Se meni naimisiin ruiskaunokin kanssa. Ruis-
kaunokista tuli prinsessa ja se sai uuden hieno aatelis-
nimen Centaurea.
- Se oli kaunis satu, sanoi Illusia, kun Pessi lopetti
kertomuksensa. - Se teki sinutkin jälleen kauniin hy-
myileväksi, hän jatkoi katsellen Pessiä.
- Äiti sanoi, että ajattelemalla kaunista tulemme it-
sekin kauniiksi.
- Sinulla oli hyvä ja viisas äiti, virkkoi Illusia har-
taasti.
- Minä luulen, että hän uskoi itsekin nokkosperhos-
sadun, sillä kerran hän sanoi minulle, että jokaisessa po-
jassa on osaksi prinssiä, virkkoi Pessi.
     Mutta tuskin Pessi huomasi, että hän oli alkanut oppia
tuntemaan itseään vasta sitten, kun hän oli nähnyt kuvansa
synkän ja syvän suvannon pinnassa.


Viimeisen taulun kuvana on postikortti, jonka olen ostanut Osmo Rauhalan kirjan Luonnon aika (toim. Inkamaija Iitiä) innoittamana. Runo on Aulikki Oksasen Villit peurat ja löysin sen taannoin Katjan Lumiomena-blogista, kiitos vain hienon ja inspiroivan runon esittelystä!

Villit peurat eivät viihdy sylissä.
Villit peurat eivät vastaa komentoihin.
Villit peurat vilahtavat puitten välissä.
Villit peurat pakenevat metsän pimentoihin.

Vaan joskus, kun yö on lumottu,
voin löytää ne edestäni.
Ja äkkiä olen siunattu,
ja ne syövät kädestäni.

Ja ne heristävät herkkiä korviaan
sille äänelle, jolla puhun.
Ja ne pudottavat kultaisia sarviaan

sille niitylle, jolla nukun.



Näitä tauluja oli todella hauska suunnitella ja tehdä ja olen jo miettinyt, tekisinkö lisää kirjatauluja, tai ainakin tällaisia kirjallisia kuvia omaksi ilokseni. Voisihan niillä vaikka kuvittaa blogijuttuja, jos ei muuta käyttöä olisi. :) Nämä neljä ensimmäistä kuvaa syntyivät jotenkin ihan automaattisesti, yhtäkkiä vain kuvat ja tekstit alkoivat yhdistyä päässäni ja tiesin, että haluan tehdä tällaisen kirjallisen kuvasarjan. Seuraavistakin kuvista minulla on jonkinlaisia ideoita, mutta ei näin selkeitä, pitää siis vielä vähän mietiskellä.


Tässä vielä kuva lähtötilanteesta eli taulujen materiaalina toimineet teokset:



9 kommenttia:

  1. Todella kivat taulut! :)

    Pitääkin alkaa katsella omaan kotiin sopivia kuvia ja tekstejä ja varastaa ideasi (et varmaan pane pahaksesi!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! En pane pahakseni, päinvastoin.:)

    VastaaPoista
  3. Ihania! Tuo kissa on aivan mainio. Tekisi mieli omaankin kotiin jotain noin kekseliästä. (Sinun täytyy alkaa tehdä näitä tilaustöinä, olisi ainakin jo yksi asiakas ;))

    VastaaPoista
  4. Loistava idea! Mielettömän kauniit tekstit ja kuvat. Kertakaikkiaan hieno!

    VastaaPoista
  5. Suloisia tauluja ja todella ihana idea! Pitää pistää korvan taakse jos sitä joskus.. sitten omaan taloon. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille! Ideaa saa toki kopioida ja olisikin hauska tietää, millaista kirjataidetta muilta syntyisi. Katri, jos tosissaan haluaisit tuon kuvan, voisin sen ehkä sinulle lähettää (spostini löytyy blogin sivupalkista).

    VastaaPoista
  7. Aivan mahtavia! Seinälle vaan. :) Jotain kirjallista koristusta kotiin olen harkinnut itsekin tekeväni, mutta se suunnitelma ei ole toistaiseksi oikein edistynyt edes suunnittelun asteelle... :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Satu! Meinasin laittaa nämä ensin kirjahyllyn lähelle, mutta nyt mietin makuuhuonetta. Eikö olisi kiva nukkua tärkeiden tekstien kanssa?:)

    Ajattelin, että pitäisi tehdä jonkinlainen visuaalinen kooste ainakin mielessään (lähes) kaikesta lukemastaan, se varmaan auttaisi hahmottamaan kirjoja/muita tekstejä eri tavalla, tai ainakin jäisivät paremmin mieleen.

    VastaaPoista
  9. Pistän harkintaan tarjouksen!

    VastaaPoista