tiistai 8. syyskuuta 2009

Montako, mitä ja missä?

Luetko useaa kirjaa yhtä aikaa? Luetko erilaisia kirjoja eri tilanteissa?


Minä vastaan kyllä kumpaankin kysymykseen. Arkipäiväni alkaa työmatkakirjalla, jonka on oltava joko helppolukuinen tai sellainen, että sitä voi lukea pienissä pätkissä. Kirjan tulee olla pieni ja kevyt; tyypillisesti luen pokkaria, joko romaania tai aika usein tietokirjaakin.


Kotona on oltava aina lukuromaani, se voi mieluusti olla paksu ja sisällöltään työmatkakirjaa vaativampi. Tällä hetkellä luen teosta Kafka rannalla. Välillä lukaisen jonkun ohuen romaanin kesken ”varsinaisen” lukuromaanin tai luen useampaa romaania samanaikaisesti, vuorotellen.


Tällä hetkellä minulla on kaksi keskeneräistä tietokirjaa, Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historia ja iät ja ajat mukana roikkunut Panu Rajalan Mika Waltari -elämäkerta. Välillä plärään muita lukujonossa olevia kirjoja. Erityisesti viikonloppuisin tulee luettua vähän sitä sun tätä.


Tämänhetkinen tilanne on melko tyypillinen, yleensä kirjoja on noin monta ja suunnilleen tuon tyyppisiäkin. Olen huomannut, että saan luettua enemmän, kun en yritäkään lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. Muut kirjat valitsen kiinnostukseni mukaan, mutta työmatkakirjan valinnassa vaikuttavat siis myös kirjan koko ja paino. Se, etten kehtaa lukea dekkaria junassa, oli vitsi, mutta ihan kaikkea en silti työmatkalle kelpuuta sisällönkään puolesta. Annat ja Iris rukat sekä muut lapsellisuudet saavat jäädä kotiin, ne eivät vain sovi aamuruuhkaan.

12 kommenttia:

  1. MInä luen myös tyomatkoilla (eli koulumatkoilla...). Bussissa. Mutta en kevyttä, vaan sitä, mikä sattuu silloin olemaan luettavissa. Kuten Sinuhe ja Tsehovin esseet ovat lukeutuneet bbussissa ja vähän ratikassakin.

    VastaaPoista
  2. Ai niiin! Hauskaa että tulit lukijakseni :) ! Tervetuloa!

    VastaaPoista
  3. Minulla on aina useampi kirja kesken. Eri fiiliksiin pitää saada lukea erilaisia kirjoja. Jako on aika tavalla sama kuin sinulla: jokin vaativahko romaani tai tietokirja, jonka lukemisen aikana luen kiinnostavia "vähemmän vaativia" (ei välttämättä huonompia) kirjoja.

    Matkalle pitää saada mukaan pokkari, joka on helppo työntää laukkuun. Matkakirja ei toisaalta saa olla liian ohut, olisi hirveää istua esim. 6 tunnin junamatkalla, jossa lukeminen loppuisi kolmen tunnin jälkeen! Tämän takia myös kannan toisinaan reissuilla mukana turhan paljon kirjoja ja lehtiä.

    Lisäksi joudun ajamaan säännöllisesti n. 3 tunnin matkaa autolla. Matkan ratoksi olen lainannut kirjastosta äänikirjoja, joita olen siirtänyt iPodille ja kuuntelen niitä sitten autoradiosta tupakansytyttimeen liitettävän härvelin kautta. Sinuhe Egyptiläisestä sain kuunneltua n. 2/3 ennen kuin kirjaston cd-levyt sanoivat sopimuksensa irti (kuka ketale niitä naarmuttaa!) ja kirjan loppu jäi kuuntelematta. Onneksi olen sentään lukenut kirjan aiemmin kahdesti, ettei jäänyt loppu kirjasta ihan hämärän peittoon. Äänikirjojen kuunteleminen autossa on aiheuttanut myös sen, että muistan tietyissä kohdissa reittiä, että tässä kohdassa kuuntelin Sinuhen ja Nefernefernererin ensikohtaamista tai Jari Tervon Myyrän loppuhuipennusta. (En muuten suosittele Myyrää äänikirjana: liikaa henkilöitä, menevät ihan sekaisin päässä. Muutoin kirja kyllä viehättää historiasta kiinnostunutta.)

    VastaaPoista
  4. Edellisten tapaan on monta kirjaa kesken ja luen fiilisten mukaan (siksi kesken on aina useita kirjoja).

    Yliopistolle otan aina kirjan tai kaksi mukaan; yleensä valikoin kirjan sen keskustelua herättävyyden mukaan, en niinkään itsetehostukseksi (vaikka tätäkin on tiedetty tapahtuvan). Lisäksi on yleensä toinen (tai kolmas tai neljäs tai...), muttei välttämättä erillinen iltakirja, jota luen sängyssä.

    Pyrin jakamaan luettavat jotakuinkin tasan, niin että lukisin samaan aikaan tieto- ja kaunokirjallisuutta, suomeksi ja englanniksi/ruotsiksi, ns. korkeakirjallisuutta ja ns. kioskikirjallisuutta. Näiden lisäksi pitää ottaa huomioon editykseni erinnäisissä haasteissa: Nobel-voittajat, sensuurikirjat, maailmankirjallisuus. Sitten on päällä vielä koulua varten luettavat kirjat. Onhan siinä valinnanvaraa. :)

    VastaaPoista
  5. Matkakirjat ovat oma juttunsa. Yleensä niitä pitää olla liikaakin mukana, vähän kuin matkavaatteitakin - koskaan ei tiedä, mitä tarvitsee. ;)

    Minä en ole kuunnellut äänikirjaa kuin kerran. Lähdettiin ajamaan aamulla varhain kohti pohjoista ja ajateltiin, että äänikirja siivittää matkaa hyvin. Ei siivittänyt, meinasi saattaa unten maille, liian tasaista ja miellyttävää lukemista. Mutta olen kuullut, että äänikirjoihin tottuu ja se on hyvä tapa tutustua kirjoihin. Voisin kuvitella itsekin kuuntelevani, jos autoilisin yksin. Hauskaa, että sitten tulee äänikirjamuistoja reitin varrelle. :)

    Eri fiilikset vaativat todellakin omanlaisensa kirjat. Ja jotkut kirjat luetaan kertaheitolla, jotkut taas kestävät ja kestävät, vaikka olisivat kuinka kiinnostavia. Ja vielä: jos lukisin kirjan kerrallaan, en olisi varmaan koskaan saanut luettua Alastaloa tai taistelisin sen kanssa vieläkin. Sitä muuten luin välillä "kepeänä" työmatkakirjanakin, jotta pääsisin edes vähän eteenpäin!

    VastaaPoista
  6. Hreathemus, mielenkiintoista! Millaisia keskustelunherättäjäkirjoja pidät mukanasi, saako udella? Ja tuleeko niistä keskustelua? Blogia lukuun ottamatta minä en ole kai koskaan keskustellut kirjoista vieraiden kanssa (voiko blogituttuja sanoa vieraiksi? ei!). Joidenkin ystävien kanssa kirjoista keskustellaan aina tavatessa. Kun pakolliset kuulumiset on vaihdettu, voi mennä asiaan: "Oletko lukenut mitään kiinnostavaa viime aikoina?"

    Lukutapasi, H, kuulostaa muuten todella systemaattiselta. Itsekin kyllä periaatteessa pyrin siihen, että luettavana olisi aina vähän kaikenlaista, mutta sitten etenkin lomalla tulee aina yksitoikkoisempia ajanjaksoja. Joskus olen suunnitellut, että pakottaisin itseni lukemaan esim. joka viidennen työmatkakirjan jollain vieraalla kielellä, mutta ei se ole onnistunut.

    VastaaPoista
  7. Keskustelunherättäjiä on kolmea lajia: kiinnostava kansi (harmittavan harvinainen attribuutti), kiinnostava kirjailijan nimi (siis sellaiset joista ei näe heti kansallisuutta), mutta ennen kaikkea kirjat joilla on kiinnostava ja/tai provosoiva nimi. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu esimerkiksi Pilluparvi ("mitä sä oikein luet?!") ja Pride & Prejudice & Zombies. On siinä aika raflaava kansikin. ;)

    Joskus syntyy keskustelua, joskus ei. Kohderyhmäni on opettajani ja muut opiskelijat. Koska ollaan Suomessa, täysin vieraat ei koskaan juttele keskenään; se olisi minunkin mielestä epämukavaa. Joudun turvautumaan tähän taktiikkaan, kun ei ole lukutoukkaystäviä.

    Juu, onhan se systemaattista, mutta sitä me OCD-tyypit tuppaamme tekemään. Mitä tulee vieraalla kielellä lukemaan pakottamiseen... Itselläni suomi on äidinkieli, mutta opiskeltuani englantia yliopistossa vuosikausia siitä on kehittynyt melkein toinen äidinkieli. Ruotsi sen sijaan on ontuvaa, joten pyrin lukemaan ruotsiksi kirjoja joiden punaisen langan tiedän nähtyäni vaikkapa siihen perustuvan elokuvan. Wallanderit sopii tähän tehtävään hyvin, koska ne ovat kielellisesti hyvin samantyyppisiä. En usko pakottamisen toimivan kovin hyvin, se kun on määritelmällisestikin jo negatiivista. Mutta kukin tyylillään.

    VastaaPoista
  8. Hmmm. Erikoisen kuuloista. Voin kuvitella hämmästyneet katseet: tollainen kirja! Pitäisiköhän joskus kokeilla itsekin, millaisia reaktioita jollain tavalla erikoinen kirja herättäisi? En vain edes tiedä, missä kokeilisin.

    Ajatuksena enkunkieliseen tekstiin pakottamisesta onkin ollut se, että kun tottuisi lukemaan englanniksi, se sujuisi varmaan pakottamattakin. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tähän ryhtynyt.

    VastaaPoista
  9. Itselläni on aina 5-10 kirjaa kesken. Ja sitten yleensä kuitenkin nappaan käteeni sen yhdennentoista ja lukaisen sen nopeasti ennen kuin palaan keskeneräisten kirjojen kasaani.

    Ehkä siksi luenkin niin paljon, kun aina on valmiina monta erilaista kirjaa eri tilanteisiin ja tunnelmiin. Jos yrittäisin tahkota vain yhden kerrallaan tulisi lukemiseen varmasti pidempiä taukoja, kun eiväthän kaikki kirjat vain millään sovi kaikkiin tilanteisiin.

    VastaaPoista
  10. Juuri noin, Reeta Karoliina. Minulla kirjojen lukeminen lisääntyi huomattavasti, kun lopetin kirja kerrallaan -lukemisen. Ja vaikka olen antanut itselleni luvan jättää kirjoja kesken, useimmat tulevat kuitenkin luettua, kun niitä ei ole "pakko" lukea putkeen. Työmatkoilla ehdin päivittäin lukea niin paljon, että jos matka lyhenisi, lyhenisi myös luettujen kirjojen lista.

    VastaaPoista
  11. Yleensä minulla on useampi kirja kesken yhtäaikaa, mutta vain harvoin kahta tai useampaa romaania. Tietokirjoja taasen lojuu joka pöydän kulmalla Mittaamisen historiasta Pilvibongarin oppaaseen :) Ja kaikenmaailman digikameraoppaita ja käsityökirjoja.. Keittokirjoja ja valokuvateoksia..

    Matkakirjoista olen todennut samaa mitä aiemmatkin kommentoijat; niitä tulee usein raahattua mukana aivan liikaa, koska lukemisen loppuminen olisi verrattavissa suurempaankin katastrofiin. Ja aina on miettittävä kirjan paino ja koko. Ja tietysti sekin, että voiko kirjaan keskittyä pienemmissä pätkissäkin.

    Minulla on ollut pientä henkilökohtaista ongelmaa sen suhteen, etten osaa jättää kirjaa kesken vaikka se olisi täyttä kuraa. Jotenkin se vaan on tahkottava loppuun. Ja sitten se, että vain yksi romaani voi olla kerrallaan luettavana. Taidan olla enemmän tai vähemmän neuroottinen :)

    Tässä olisikin siis harjoittelun paikka.. tälläkin hetkellä lukemattomien pinossa lojuu useampikin kirja, joita himottaisi lukea. Voisin aloittaa niistä muutamaa yhtäaikaa ja kokeilla menenkö täysin sekaisin. Jos valitsee tarpeeksi erilaisia kirjoja ja tarttuu härkää sarvista eikä vain aina suunnittele tarttuvansa, saa ehkä jotain jopa aikaan :)

    VastaaPoista
  12. Minulla on keskeneräisiä ja ylipäätään lukujonossa olevia kirjoja myös pinoissa siellä sun täällä. Jos laitan ne siististi hyllyyn, sinne jäävät, joten "odotuspinoja" pitää olla. Nyt kun myös luetteloin kirjoja, niin meiltä löytyy myös luetteloimista odottavien kirjojen pinoja. ;) Noita käsityö-sisustus-valokuva-ym. fiilistely- ja tietokirjoja muuten varsinkin tuppaa kerääntymään pinoihin, mutta en oikeastaan laske niitä luettaviksi kirjoiksi.

    Minulla on kompromissilukutapa lähes keskeyttämistä vaativien huonojen kirjojen varalle: luen niitä sieltä täältä ja katson, mitä lopuksi tapahtuu. Niin kirjan idea tulee selville, vaikken lukisi kirjaa aivan kokonaan. Joskus kyllä käy niin, että sitten kirja toimiikin jossain satunnaisesti valitussa kohtauksessa ja lopulta luen koko kirjan.

    VastaaPoista