torstai 17. syyskuuta 2009

Haruki Murakami: Kafka rannalla


Japanilaisen Haruki Murakamin teos Kafka rannalla on varsin persoonallinen. Päätasolla on kaksi tarinaa. Ensimmäinen kertoo 15-vuotiaasta Kafka Tamurasta, joka karkaa kotoa etäisen isänsä luota, koska haluaa selvittää, minne jo aiemmin kotoa lähteneet äiti ja sisko ovat menneet. Kafka haluaa myös selvittää, miksi isä on langettanut hänen ylleen ”oidipaalisen ennustuksen”. Toinen tarina liittyy kuusikymppinen Nakata, joka on jäänyt jälkeenjääneeksi sodanaikaisen mystisen onnettomuuden takia. Nakata kommunikoi ihmisten kanssa kuin lapsi, mutta osaa puhua kissojen kieltä.


Kafka ja Nakata osuvat samaan kaupunkiin ja heidän tarinansa alkavat limittyä. Mukaan tulee myös tarinoita sekä muita hahmoja, joista ei oikein tiedä, ovatko he oikeita vai tarinan tasollakin kuvitteellisia. Myös kaikkea omituista alkaa tapahtua. Esimerkiksi taivaalta sataa kaloja.


Kokonaisuutena Kafka rannalla oli hyvin unenomainen ja erikoinen, monimutkainen ja moniteemainen, mutta silti helppolukuinen. Vaikka kirjassa oli joitakin hyvin iljettäviäkin kohtauksia ja teemoja, kertomistyyli oli jotenkin sympaattinen ja mukava. Lukeminen oli nopeaa ja vaivatonta. Kirja kestäisi toisenkin lukukerran ja tarkemman lähiluvun: tarkalla analyysilla siitä paljastuisi varmasti hurjasti vertauskuvallisia ja myyttisiä elementtejä. (Parnasson kesänumerossa tällaista analyysia olikin, mutten löytänyt artikkelia verkosta.)


Murakami oli itselleni uusi tuttavuus, mutta häneltä on suomennettu muitakin teoksia. Kirjailija lienee erikoistunut kummallisiin kirjannimiin: teoksia ovat mm. Sputkik-rakastettuni ja Suuri lammasseikkailu.


Tekstinäyte, s. 72:

”Niinkö?” Nakata sanoi pää kallellaan. ”Nakata on nyt jo paljon päälle kuudenkymmenen. Kun täytin kuusikymmentä, olin jo ehtinyt tottua olemaan tyhmä ja siihen, ettei kukaan halunnut olla tekemisissä minun kanssani. Kyllä ihminen voi elää, vaikka ei matkustaisi junalla. Isä on kuollut, niin että kukaan ei enää lyökään minua. Äitikin on kuollut, niin että hänkään ei itke. Jos sinä nyt sanot, että olen aika älykäs, niin se tuntuu huolestuttavalta. Nimittäin jos minä en olekaan tyhmä, niin kuvernööri ei anna minulle aburahaa enkä saa bussilippua. Jos kuvernööri sanoo: ’Et sinä olekaan tyhmä’, niin Nakata ei tiedä mitä sanoisi. Tyhmänä oleminen sopii minulle oikein hyvin.”


Haruki Murakami: Kafka rannalla. Tammi, 2009.

7 kommenttia:

  1. Odottelee edelleen sängyn laidalla vuoroaan, vaikuttaa tosi kiinnostavalta, mutta tiiliskivenä joutuu odottamaan jotain rauhallista viikkoa.. ;)

    VastaaPoista
  2. Minä pidin tuosta Murakamista kovin paljon, ehkä juuri siksi, että se todella oli erikoinen kirja. Ostinkin sitten pokkarina saman kirjailijan Suuren lammasseikkailun. Saas nähdä, milloin se pääsee luettavaksi.

    VastaaPoista
  3. Minäkin pidin juuri sen erikoisuuden vuoksi, oli ainakin hyvin mieleenjäävä kirja ja kestäisi tosiaan toisenkin lukukerran.Kirja oli mielestäni myös hyvin elokuvamainen: ihan näin tapahtumapaikata ja tilanteet edessäni.

    VastaaPoista
  4. Olen lukemassa ko. kirjaa ja mietin juuri mikähän sen lajityyppi on?! Vai pitääkö kaikkia kirjoja lajitella... jokatapauksessa olen iloinen että tarttui käteeni kirjastossa!

    VastaaPoista
  5. Hyvä kysymys, Iina. En osaisi minäkään sitä luokitella. Kustantamon mukaan kyseessä on "hypnoottinen matka realismin tuolle puolen." Tammen teosesittely löytyy täältä: http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513135195/alue/905/navi/Uutuudet/navi2/9015

    VastaaPoista
  6. Nihkeästi alkava kirja. Nyt on 100 sivua luettuna ja toistaiseksi ei ole tapahtunut muuta kuin teini on karannut kotoa. Toivottavasti se koukku, josta kaikki puhuvat on vielä tulossa.

    VastaaPoista