keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia


Loma on takana ja on aika ryhdistäytyä myös kirjablogin suhteen. Heti alkuun teen tunnustuksen: olen käyttänyt loma-aikaani dekkareihin. Eikä vain yhteen, vaan peräti kolmeen dekkariin. Vaikka en ymmärrä, miksi dekkareita luetaan!


Ennalta arvattavasti minäkin olen lukenut ruotsalaisen, jo edesmenneen Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. Larssonin kirjahan ovat niitä, joita suositellaan sanomalla, että ellet muuten pidä dekkareista, niin nämä kannattaa kuitenkin lukea.


No. En ole huonovointinen enkä aivan nääntynyt, mutta aika uupunut enkä kovin innostunut. Viimeisin trilogian osa on vielä kesken, vaikka olen lukenut sitä sinnikkäästi jo ainakin viikon. Hyvän, paksunkaan kirjan ahmimiseen minulle ei mene yleensä kuin muutama päivä, joten tuo jo kertoo jotain…


Ensiksi kuitenkin ruusuja. Trilogian ensimmäisen osan, Miehet jotka vihaavat naisia, luin muutamassa päivässä. Aluksi kirja ei vaikuttanut lainkaan kiinnostavalta, mutta se parani loppua kohden. Se oli myös hyvin kirjoitettu, teksti oli sujuvaa ja helposti seurattavaa, vähän kuin olisi elokuvaa katsellut. Mistään pelkästä ”joku on kuollut ja sitä ihmetellään” -juonesta ei todellakaan ollut kyse, vaikka murhamysteeriä ratkottiinkin. Päinvastoin, kirjassa oli hurjasti teemoja ja vielä tärkeitä teemoja: murharikollisuuden lisäksi bisnesmaailman julmuutta, insestiä ja sukurutsaa, tietoturva-asioita, epätasa-arvoa, sosiaalihuollon toimintatapojen kyseenalaistamista, ties mitä. Tällaista teosta ei varmasti kirjoiteta hetkessä, vaan kirja on vaatinut runsaasti taustatyötä ja suunnittelua: lopputulos olikin vähän liian pitkä mutta muuten huolellinen. Trilogian muissa osissa mukaan tulee vielä runsaasti muitakin teemoja.


Mutta. Risuja. Muun muassa Larssonin dekkareita on kiitetty siitä, että ne nostavat esiin tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja ja puuttuvat epäkohtiin. Totta, mutta miksi niin monta asiaa pitää tunkea samaan kirjaan? Ja onko dekkari ainoa tapa käsitellä ko. aiheita? Mielestäni tärkeiltä asioilta vei uskottavuutta se, että ne kaikki tungettiin samaan kertomukseen, joka eteni vauhdikkaasti eikä aina niin uskottavasti. Koska inhoan räiskettä ja mässäilyä, huomioni kiinnittyi esim. ällöttäviin murhayksityiskohtiin eikä niihin tärkeisiin teemoihin ja kannanottoihin.


Kaikkein eniten minua häiritsivät kuitenkin kirjan henkilöhahmot. Keskeistä naishahmoa, yhteiskunnasta syrjäytynyttä, lapsen kokoista, huippuälykästä hakkeria Lisbeth Salanderia on nostettu jonkinlaiseksi supersankarittareksi ainakin joissain naistenlehtien kirja-arvioissa. Minusta Salander ei ollut lainkaan kiehtova vaan täysin epäuskottava. Kirjan keskeisin mieshahmo, toimittaja Mikael Blomqvist oli asteen normaalimpi, mutta en ymmärtänyt, miksi kaikki naiset lankesivat häneen. Mitä tämä vastustamattomuus tuo kirjoihin? Miksi kaikkien pitää sekoilla keskenään? Rasittavaa. Onneksi hahmot olivat sentään moniulotteisia eikä mitään Da Vinci -koodi-kamaa.


Myös kirjojen kieli oli sujuvuudestaan huolimatta rasittavaa. Paikoin tunsin lukevani raporttia tai kuuntelevani moraalista puheenvuoroa: näin huonosti asiat ovat, usko se (ks. tekstinäyte 1). Faktaosuudet olisi voinut esim. upottaa dialogiin, niin ne eivät olisi olleet niin silmille hyppiviä. Vaikka kirjat tavallaan olivatkin ihan ok lukemista, niin minulle jäi kaikesta edellä mainituista ristiriitainen ja ärsyyntynyt olo: oliko tarkoitus viihdyttää lukijaa vauhdikkaalla juonella ja oudoilla ihmisillä ja ihmissuhteilla vai kenties pysäyttää hänet ajattelemaan ihmisten ja yhteiskunnan julmuutta?


Olen puhunut! Anteeksi pitkä sepustus, mutta jos ihminen kerran elämässään lukee dekkarin, niin siitä riittää puhistavaa. Olisin kyllä voinut vain linkittää blogini Inan dekkariarvioon, sillä niin samaa mieltä olin.


Joka tapauksessa, olen suoriutunut kolmannen Larssonin viime sivuja lukuun ottamatta dekkari-ihmiskokeesta. Ymmärrän aavistuksen verran paremmin dekkarinlukijoita, mutta en niitä, jotka lukevat vain dekkareita. Itse tuskin luen niitä jatkossakaan.



Tekstinäytteitä kirjasta Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

1, s. 239:

Holhous taas tarkoittaa huomattavasti tiukempaa valvontaa, silloin päämies ei itse saa käyttää omia rahojaan eikä tehdä itsenäisiä päätöksiä tietyissä asioissa. Täsmällisesti ottaen holhooja epää päämieheltä koko oikeustoimikelpoisuuden. Ruotsissa on yli 4000 henkeä, joilla on holhooja.

2, s. 496:

Lisbeth Salanderin silmät leimahtivat yhtäkkiä tukahdetusta vihasta. Mikael jatkoi kiireesti.

”En minä väitä, että ihmiset ovat yksinomaan kasvatuksen tulosta, mutta luulen, että kasvatus näyttelee suurta osaa. Gottfriedin isä hakkasi poikaansa vuosikaudet. Sellainen jättää jälkensä.”

”Paskapuhetta”, Lisbeth toisti. ”Gottfried ei ole ainoa poika, jota on pahoinpidelty. Ei se anna hänelle oikeutta murhata naisia. Sen valinnan hän teki aivan itse. Ja Martin samoin.”


Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia. Wsoy, 2009. Yhdeksästoista painos.

18 kommenttia:

  1. Itse olen lukemassa Larssonin sarjan toista osaa, aivan alussa tosin. Olen lukenut jonkin verran dekkareita, ja siihen nähdenkin täytyy ihmetellä, kuinka nämä ovat saaneet niin suuren suosion. Uskon, että tarina alkaa vetää kyllä tuossa toisessa kirjassa - ehkä hyvinkin - mutta eivät Larssonin kirjat minusta ole sen parempia kuin muutkaan lukemani dekkarit - tai siis olen lukenut parempiakin. Ensimmäisen osan olin tosin nähnyt elokuvana ennen kuin tartuin kirjaan ja elokuva kyllä veti oikein hyvin mukaansa. Ehkä kirjan lukemista häiritsikin se, että tiesin loppuratkaisun. No, lopullisen mielipiteeni kerron vasta, kun olen lukenut trilogian loppuun.

    VastaaPoista
  2. Elokuvana tarina varmasti toimiikin, kirjana oli mielestäni kovin pitkä. Olin jostain käsittänyt, että trilogia paranisi osa osalta, mutta minusta se huononee. ;) Taidan olla nääntynyt dekkarinlukija, ehkei olisi pitänyt yrittääkään lukea kirjoja putkeen...

    Kokemukseni dekkareista on siis hyvin vajavainen, mutta ei minullekaan auennut, miksi JUURI NÄMÄ pitäisi lukea. Kaunokirjallisten ansioiden takia ei ainakaan. Kirjojen lukeminen ei ole tuntunut oikein "lukemiselta" vaan pikemminkin jännitystarinan ja opettavan dokumentin sekoituksen seuraamiselta, kun kieli oli niin neutraalia, kuin lehtijuttua olisi lukenut. Hyviä ideoita, mutta eikö niitä olisi saatu yhtään vähemmän selostavampaan muotoon?

    VastaaPoista
  3. Nämä eivät kuulosta ollenkaan minun kirjoiltani. Noista lukunäytteistä huomaa, että dialogi on ihan sujuvaa, mutta tuo opettavainen pätkä saa minut kyllä ärtymään.

    Onneksi minulle riittää muutakin luettavaa. Dekkariosastolla pysähdyn ehkä kerran kesässä nostalgisen Agatha Christien kohdalla. :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on tämän kesän nostalginen Agatha-kokeilu vielä tekemättä ja vaikka se on aivan erilaista lukemista kuin tämä trilogia, en ehkä halua lukea yhtään murhamysteeriä vähään aikaan.

    Jonkun kanssa juttelin dekkarinvastaisuudestani vähän aikaa sitten. Epäilen että kartan lajityyppiä jo siksi, että inhoan kaikkia toiminta- tai jännityselokuviakin, kauhusta puhumattakaan. Ei vaan oo mun juttu, vaikka muuten rankat aiheet eivät esim. juuri kirjallisuudessa pelotakaan.

    VastaaPoista
  5. Usko tai älä Jenni, meinasin just linkittää omaan blogiin tän sun arvion (ja linkitänkin ;) - taistelen sivulla 300 ja allekirjoitan kaiken jo tähän mennessä... Ihan ok kirja ja paikoitellen vetävääkin, mutta miksi sen täytyy olla niin PITKÄ??

    VastaaPoista
  6. Ina, linkitä vaan! Sitten ihmiset voivat poukkoilla meidän identtisten kirjapurnausten välillä ja ihmetellä, miksi dekkarinvihaajat ryhtyvät lukemaan dekkaria ja purkavat sitten kiukkuaan blogissa. :)

    Ei vaan, hyvä että muutkin ovat samaa mieltä. Näitä kun tosiaan on niin kehuttu, niin ajattelin, että eivät ne ainakaan pitkäveteisiä voi olla. Silti olen ihan puutunut, ajoittain kirjat OVAT pitkäveteisiä.

    Jotenkaan en enää edes hahmota elämää dekkarien jälkeen: yleensä suunnittelen lukiessani jo seuraavia lukukokemuksiani mutta nyt pääni on aivan tyhjä. Tsehovin novellikokoelmaa yritin kyllä selailla aamujunassa. Luen julkisella paikalla mieluummin sitä kuin Larssonia. Sivistynyt imago ennen kaikkea, tiedättehän...

    VastaaPoista
  7. Pieni päivitys: muutin strategiaa ja kelpuutin Larssonin sittenkin työmatkakaveriksi. Pakkohan se on saada luettua, toivon mukaan viikonloppuun mennessä. Sitä paitsi tällä hetkellä olen vauhdikkaassa kohdassa, toivoa trilogian vikankin osan lopettamisesta siis on.

    Ofelia, jos vielä luet tätä, niin mikä/mitkä on ollut sinun mielestäsi hyviä dekkareita? Sanoit että olet lukenut Larssonin parempiakin. En ryhdy heti lukemaan mitään dekkaria, mutta olisi kiva tietää, mistä sinä olet pitänyt.

    VastaaPoista
  8. Arvioisi perusteella en edes aloita Larssonin trilogiaa, monista kuulemistani kehuista huolimatta.

    Viittauksesi Da Vinci koodiin huvitti. Kuka muistaa kirjan henkilöhahmojen nimet?

    VastaaPoista
  9. Minä en muista Da Vinci -koodista kuin graalin ja kirjan aiheuttaman pöyristyksen: TÄSTÄKÖ kohutaan? Siis olihan se(kin) kirja aiheeltaan mielenkiintoinen ja nopealukuinen, mutta toteutukseltaan hyvin heppoinen. Ihan raivostutti se hahmojen ohuus ja juonen kökköys ja jotenkin aivan lukijan aliarviointi: tässä on nopeasti kyhätty kirja, joka myy aiheensa takia varmasti miljoonia. Koodiin nähden Millennium-trilogia on huippuhyvä, vaikken näe siinäkään juuri kaunokirjallisia ansioita. Millenniumin henkilöt sentään jäävät mieleen!

    Tarkoitukseni ei ole estää Larssoneiden lukemista. :) Jos kuitenkin kaipaa kirjalta muutakin kuin mekaanista, dokumenttimaista selostusta, niin suosittelen välttämään Larssoneita. Toisaalta nekin alkavat kuulua sarjaan "yksi pitää lukea, jotta tietää, mistä puhutaan".

    VastaaPoista
  10. Jätän vain yhden eriävän mielipiteen:

    Faktatietoja EI saa, herrajjumala, upottaa dialogiin. Siitä on pelkästään huonoja kokemuksia. Dan Brown on siinä oikein ekspertti.

    "Meillä on viisi minuuttia aikaa rientää Rooman toiselle laidalle, joten kerronpa sinulle, mistä päättelin, että tämä Berninin veistos on juuri se, jota etsimme. Kas, kun paavi Pius LDXVIII tilasi..."

    Myös eräs muutaman vuoden takainen dekkariuutuus, Steven Saylorin "Murha Via Appialla", kaatui täsmälleen ja vain siihen, että hahmot puhuivat keskenään tähän tapaan: "Tiedäthän, että meidän poliittinen järjestelmämme perustuu yleensä siihen, että..."

    VastaaPoista
  11. Okei, ymmärrän. Ja olen samaa mieltä, tuolla tavalla faktoja EI saa upottaa dialogiin! :)
    Dekkari on vissiin hankala laji, kirjoittajalle ja lukijalle.

    VastaaPoista
  12. Todetaan nyt vielä sekin, että eräs dekkareita ja rikoskirjallisuutta yleensä harrastava ystävättäreni tuomitsi Larssonin aika joutavanpäiväiseksi. Siis siinä, missä toinen ystävätär, dekkari-inhoaja, hullaantui aivan täysin.

    (Facebook-updatet kavaltavat, että Larsson-fanien ja -inhoajien kisa menee suunnilleen lukemissa 8 - 2.)

    Oma julkinen salainen paheeni on Reijo Mäki. Jotkut asiat vain toimivat, vaikka ei millään muotoa pitäisi.

    VastaaPoista
  13. Larsson siis herättää tunteita, sekä puolesta että vastaan ja jopa yllättäviä tunteita. Monelle voi tulla negatiivisia tunteita jo siksi, että kun kerran tarttuu vouhotettuun kirjaan, niin siltä odottaa aika paljon. Itse odotin, että kirjat olisivat vaikka kuinka kökköjä mutta ainakin mukaansa tempaavia, kuten monet jännärit kuitenkin ovat. Olin jopa yllättynyt, kun ensimmäisessä kirjassa tarina ei tuntunut pääsevän ollenkaan vauhtiin ja sitten kaikkia kirjoja vaivaa se, että kirjat ovat kauhean pitkiä ja tarinan keskelle on tungettu paljon tuota "opettavaista faktajaarittelua".

    VastaaPoista
  14. Minulta kysyttiin suosikkidekkareitani. Agatha Christie on parhaimmillaan loistava (esim. Eikä yksikään pelastunut) klassikko. Uudemmista voisin mainita Karin Fossumin, joka on minusta todella hyvä henkilökuvaaja. Pidän myös mm. Donna Leonin Guido Brunetti -kirjoista, koska ne sijoittuvat Venetsiaan ja koska niiden päähenkilö on niin sympaattinen. Fossum on näistä kirjallisesti parasta minusta. Dekkari saa minusta olla vaikka sellainen kolmen tähden kirja ja silti se voi olla oikein toimivaa viihdettä. Mutta sen tarinan pitää kuitenkin toimia.

    Suomalaisista dekkaristeista voisin mainita vielä Matti Yrjänä Joensuun, jonka kirjoja on mielenkiitoista lukea siksi, että hän on ammatiltaan poliisi ja siitä syystä hänen näkökulmansa poliisista kirjoittamiseen on eri kuin "harrastelijoilla".

    VastaaPoista
  15. Kiitos Ofelia! Pidän nämä mielessä, jos vielä joskus teen dekkarikokeen. :) Sympaattinen päähahmo kuulostaa hyvältä - Larssoneissa ei mielestäni ollut mitään sympaattista.

    VastaaPoista
  16. Itse en ole lukenut kirjoja enkä nähnyt elokuvaa, juoni kuitenkin kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta teidän kommenttien jälkeen taidan tyytyä helpompaan ja katsoa elokuvan.

    Itse suosittelen teille dekkareista pitämättömille Patricia Cornwellin Kay Scarpetta -sarjaa, se vie mukanaan kuolinsyytutkijan jännittävään maailmaan. Suomalaisista taas suosittelen Mikko Karpin Väinämöisen vyö -kirjaa. Siinä on yhdistetty dekkaria, fantasiaa ja suomen kansalliseeposta todella hyvin, mielestäni ilman turhaa jaarittelua.

    Hyviä lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  17. Anonyymi, elokuva voi olla hyvä vaihtoehto! Tai sitten kannattaa ottaa kirjat siltä kannalta, että katsoo, mitä niissä tapahtuu, mutta ei odota sen suurempia kirjallisia elämyksiä.

    Väinämöisen vyö kyllä kiinnostaisi, siitä näkee aina välillä vaikutteita ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, etenkin Kalevala-kytköksen takia. Laitankin sen nyt ihan ylös, ettei taas unohdu. Kiitos lukuvinkistä! :)

    VastaaPoista
  18. KAMI SEKELUARGA MENGUCAPKAN BANYAK TERIMA KASIH ATAS BANTUANNYA MBAH , NOMOR YANG MBAH BERIKAN/ 4D SGP& HK SAYA DAPAT (350) JUTA ALHAMDULILLAH TEMBUS, SELURUH HUTANG2 SAYA SUDAH SAYA LUNAS DAN KAMI BISAH USAHA LAGI. JIKA ANDA INGIN SEPERTI SAYA HUB MBAH_PURO _085_342_734_904_ terima kasih.الالله صلى الله عليه وسلموعليكوتهله صلى الل

    KAMI SEKELUARGA MENGUCAPKAN BANYAK TERIMA KASIH ATAS BANTUANNYA MBAH , NOMOR YANG MBAH BERIKAN/ 4D SGP& HK SAYA DAPAT (350) JUTA ALHAMDULILLAH TEMBUS, SELURUH HUTANG2 SAYA SUDAH SAYA LUNAS DAN KAMI BISAH USAHA LAGI. JIKA ANDA INGIN SEPERTI SAYA HUB MBAH_PURO _085_342_734_904_ terima kasih.الالله صلى الله عليه وسلموعليكوتهله صلى الل


    KAMI SEKELUARGA MENGUCAPKAN BANYAK TERIMA KASIH ATAS BANTUANNYA MBAH , NOMOR YANG MBAH BERIKAN/ 4D SGP& HK SAYA DAPAT (350) JUTA ALHAMDULILLAH TEMBUS, SELURUH HUTANG2 SAYA SUDAH SAYA LUNAS DAN KAMI BISAH USAHA LAGI. JIKA ANDA INGIN SEPERTI SAYA HUB MBAH_PURO _085_342_734_904_ terima kasih.الالله صلى الله عليه وسلموعليكوتهله صلى الل

    VastaaPoista