torstai 19. toukokuuta 2011

Hei hei, kirjastolakko!

Kirjojenhaalija was here.

Siitä ei ole kuukauttakaan, kun kerroin kirjankeskeyttämiskeskustelussa, että olen julistanut itseni kirjastolakkoon. Nyt voin kertoa, etten olekaan enää kirjastolakossa. Varmaan todella yllättävä tieto.

Kaikki alkoi siitä, että minun piti saada käsiini livelukupiirimme seuraava kirja, Ali Smithin Satunnainen. Kun nyt joka tapauksessa olin menossa kirjastoon, päätin tilata sinne kolme muutakin kiinnostavaa kirjaa. Kaksi niistä liittyy Tove Janssoniin ja yksi hevosiin, Karoliina Ojasen mielenkiintoiselta vaikuttava, hevostallien tyttökulttuurista kertova väitöskirja.

Ennen kun pääsin pois kirjastosta, jouduin puhuttelemaan itseäni tiukasti useita kertoja. En kestä kirjastojen bestseller-hyllyjä! Niiden pitäisi olla viimeisessä nurkassa, eikä heti kirjaston sisäänkäynnin yhteydessä... Oli nimittäin aivan kestämätöntä, kun huomasin haalineeni bestseller- eli pikalainaushyllystä toiset neljä kirjaa. Katja oli juuri kertonut, että Essi Tammimaan Paljain käsin -kirjassa on jotain samaa kuin äskettäin lukemassani Pulkkisen Totta-teoksessa. Uusin Hämeen-Anttilakin oli siellä tyrkyllä - kai se pitäisi lukea ennen kuin Virpiltä tulee taas syksyllä uusi kirja... Ja runojakin siellä oli. Ja ties mitä, en enää edes muista, mitä kaikkea hipelöin ja venkslasin ees taas, sylin ja hyllyn väliä. Onneksi en lopulta lainannut yhtään bestselleriä, koska jo normaalien neljän viikon lainojen kanssa minulle käy lähes aina niin, että uusin lainat ainakin kerran.

Argh! Vain hullu kirja-addikti voi kokea ongelmana sen, että kirjastossa on niin paljon hyviä kirjoja. Tarvitaan aikamoista kirjallista sekoamista, että joutuu taistelemaan lainakirjoja vastaan kuin näpistelijä karkkihyllyllä.

Mutta lakko on siis ohi. Yritän kuitenkin lukea noiden kirjastonkirjojen lisäksi lähiaikoina muutakin, koska se Sudentaljakin olisi kiva vihdoin aloittaa. Paitsi että nyt olen lukenut täällä kirjapinojeni keskellä parina päivänä vain aikakauslehtiä. Niistäkin sain pari näytenumeroa pyytämättä ja yllättäen - eikö kukaan tiedä, että tekstiholistille ei saa tarjota liikaa tekstejä?

Ajattelen usein, että haluaisin olla kirjastossa töissä. Luulen kuitenkin, että se olisi minulle liian vaarallinen työpaikka.

28 kommenttia:

  1. Toinen kirjahullu täällä moi ;D

    Se on ihan kauhea tunne, kun juuri kun on julistanut olevansa lainaamatta tovin kirjoja, niin eikö juuri sitten ole älytön kasa niitä kirjoja hyllyssä, joita on ajatellut lukevansa...

    VastaaPoista
  2. Heipähei. Vertaistukea. :D Miten niin ihana asia kuin kirjat ja niin tärkeä harrastus (tai elämäntapa) kuin lukeminen voi aiheuttaa kaikenlaisia kauheuksia? Välillä on kauheasti kirjastonkirjoja, sitten iskee kauhea ostomania ja toisinaan, vaikka kotona on reilusti yli tuhat kirjaa ja niitä kirjastonkirjojakin, ei ole MITÄÄN lukemista.

    Onkohan kukaan terapeutti erikoistunut kirjahulluuteen?

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän sinua niin hyvin, Jenni! *huokailee kaatuilevien kirjaspinojen keskellä*

    VastaaPoista
  4. Paitsi sitä en ymmärrä, miten kykenit jättämään ne kaikki bestsellerit hyllyyn! :D

    VastaaPoista
  5. Ei se helppo ollutkaan, siirtelin niitä ees taas ja kiertelin bestseller-hyllyä hullun kiilto silmissä ja luultavasti jupisin itsekseni. Sitten melkein juoksin pois bestsellereiden luota. :D Melkein repsahdin, mutta sain juuri ja juuri koottua itseni!

    VastaaPoista
  6. Hihhih... Onneksi ei ole kyse lainkaan vaarallisesta taudista! Tiedän nimittäin tunteesi liian hyvin.

    Minä olen myös kirjaston suurkuluttaja, mutta juuri tänään pääsin onnittelemaan itseäni, kun en lainannut itselleni lisää uusia kirjoja. Lapsille sitten lähtikin taas niin paljon, että kirjastokassin saumat irvistelivät.

    Ja miten tässä onnistuin? Kävelin suoraan lastenosastolle, sieltä lainausautomaatille ja ulos :D... Kantakirjastoni erittäin vaarallisesti sijoitetussa täkynäyttelyssäkin oli vain Maalaa talo perinteisesti -tyyppisiä opuksia, jotka eivät juuri tällä hetkellä innosta ollenkaan!

    VastaaPoista
  7. Melkein kuukausi - sehän on loistosuoritus! Meikäläisen kirjastolakko hajosi (täysin itsestäni riippumattomista syistä tietenkin) muutamassa päivässä... Onkohan tässä takana joku lapsuuden nälkätrauma vai mikä kumma, kun pitää ahnehtia niitä kirjoja ihan tolkuttomasti? Kun hyllyt notkuvat turvallista runsautta - ei ole pelkoa että jää ilman sielun ravintoa. :-)

    VastaaPoista
  8. Minulla ei ole edes lapsia, joita voisin käyttää kirjastossakäynti- ja kirjojenlainausalibina. Voisin kuvitella, että vähän helpottaisi omaa lainaushimoa, kun voisi sentään lainata muille. ;) (Joskus ostan kirjoja mies-alibilla, mutta mies ei kyllä aina ilahdu erityisemmin niistä kirjoista, joita hänelle raahaan...)

    Ainoa tapa onnistua kirjastokäynnissä on tuollainen suoraviivainen eteneminen. Kirjastoon pitää asennoitua kuin maito- eikä karkkikauppaan: hakee vain äkkiä tarvitsemansa ja poistuu välittömästi. Edes talonmaalausopppaita ei saa ottaa mukaan herätelainauksina.

    VastaaPoista
  9. Booksy, joku lapsuudentrauma tässä varmaan on. ;) Minulla on tosin ollut aina kirjoja ylenpalttisesti - mutta ehkä niitä onkin ollut liikaa, en tunne kohtuutta niiden kanssa?

    VastaaPoista
  10. Jos joku onnistuu alkaa tekemään väikkäriä kirjahulluuden syvemmestä olemuksesta, I'm in ;D

    VastaaPoista
  11. Täälläkin yksi kirja- ja kirjastohullu ilmoittautuu! :D Vähän liian usein käy niin että menen muina miehinä ihan viattomasti palauttamaan kolmea, neljää kirjaa, ja kun poistun kirjastosta, kassissa onkin kymmenen uutta tilalla. Joskus tuntuu että sitä menee kirjastossa johonkin ihmeelliseen transsiin tai psykoosiin, haluaisi lainata suurinpiirtein kaiken mitä näkee, järki pakenee päästä ihan täysin.

    Ja uutuuksien kanssa olen välillä ihan purjeissa, kun mieli tekee kaikkea kivaa, tulee tehtyä roppakaupalla varauksia, ja minun tuurillani saan ne kaikki aina saman parin viikon sisällä. :D Sitten luen niitä hiki päässä koko ajan takaraivossa tykyttäen että seuraavalla on tästä varaus, pitää olla nopea. :D

    Miten näin ihanan asian voi tehdä näinkin vaikeaksi?! :D

    VastaaPoista
  12. Valitettavan tuttu on tuo "lainausaputoimisto" aviomiehellekin... huoh... joskin lasten tullessa kirjaikään (siis onko edes olemassa ns. kirjatonta ikää?) mies on saanut "nauttia" enää vain hyvin harvoin toimistoni palveluista. Harmi, etteivät kissat lue ;-D!

    VastaaPoista
  13. Voi, mä en kykenisi kirjastolakkoon, tulisi pahoja vieroitusoireita...

    Tiedän tunteen Bestseller-hyllyn kanssa... Sitä vain käy läpi ja keräilee ja kohta on syli täynnä ja laina-aikaa on vain päivä mutta yhtään kirjaahan en voi takaisin hyllyyn laittaa. Melkein kuin olisin Taru Sormusten herrasta -kirjan Klonkku joka rutistaa kirjakasaa rintaa vasten ja höpisee aarteestaan... :D

    VastaaPoista
  14. Täälläkin yksi kirja-/kirjastohullu ilmoittautuu. Koskaan en ole tohtinut mennä niin pitkälle, että olisin mennyt kirjastolakkoon, mutta ennen näitä nykyisiä uusimissysteemejä yritin kyllä hillitä itseäni (eli lainasin uutta vasta kun olin lukenut ja palauttanut entiset). Nyt sekään ei onnistu, kun kirjoja voi uusia niin kätevästi netissä ja ihan viisi kertaa.

    Wannabee-kirjastotätinä ja kirjastossa työskennelleenä voin sanoa, että kirjahullut ovat kirjaston ihanneasiakkaita. Kunhan se hulluus ei mene niin pitkälle, että kirjoja alkaisi hamstrata ja pimittää tai jättäisi maksamatta myöhästymismaksuja.

    Viime aikoina olen ostanut tosi vähän kirjoja itselle (rahat vähissä) ja lainaan ja varaan ihan surutta paljon kirjoja (toki mulla on siihen virallinenkin syy, kun vedän nyt kirjastomme lukupiiriä). Kirjastossa työskennellessä kiusaus lainata kaikkea mahdollista on tosi suuri, mutta ihmeen järkevänä maltoin olla lainaamisten kanssa syksyllä, kun viimeksi olin kirjastotyössä.

    Lainasitko siis jo sen Karoliina Ojasen kirjan? Hän on kollegoitani, mutta toki eri yliopistosta. Hänen väitöskirjansa on saanut ihan mukavasti julkisuutta.

    Oletteko muuten lukeneet Carlos María Dominguezin kirjaa Paperitalo? Se kyllä käsittelee kirjojen omistamista, yhtä kirjahulluuden muotoa siis.

    VastaaPoista
  15. Kirjahullu tekstiholisti - voisikohan sen saada viralliseen tautiluokitukseen, jolloin Kelalta voisi saada tukea kirjaostoihin ja maksulappuja kirjastosakkojen kuittaamista varten? Olisi käyttöä kyllä... Kirjamaniaan ei taida olla hoitoa ;)

    VastaaPoista
  16. Kirjahulluus on kyllä aika hauska oireyhtymä. Ainakin minua hihitytti kauheasti, kun luin teidän muiden hullujen tunnustuksia kännykän kautta aamubussissa. Ajattelin, että jos joku kiinnittää huomiota heikkopäiseen virnuiluuni, kerron, että olen vain kirjahullu tekstiholisti. :D

    Lisää tunnustuksia: muistin aamulla, että yksi melkein bestseller-osastolta mukaan tarttunut kirja oli sellainen, joka minulla on jo ystävältä lainassa, mutta en ole saanut luettua. Ajattelin, että jos lainaan kirjaston kirjan, voin palauttaa ystävän kirjan ja sitten vielä pikaisen laina-ajan takia ko. kirja tulee oikeasti luettua. Sentään tajusin itsekin, että alkaa mennä aika mahdottomaksi kaikki lainaus- ja kirjanhaalimiskuviot.

    VastaaPoista
  17. Ai niin, Anna Elina, Ojasen väitöskirjan tosiaan sai jo kirjastosta. Olin yllättynyt - mutta positiivisesti, sillä olisin muuten ostanut kirjan. En tiedä itse hevosista melkein mitään, mutta tunnen aikuisiakin hevostyttöjä, joten aihe kiinnostaa, kuten kultttuurintutkimus yleensäkin. Ja olen ennenkin tunnustanut blogissani olevani sen verran outo, että luen välillä väitöskirjojakin. :)

    Ja Paperitalo on tuttu. Pitäisi lukea se joskus uudestaan ja kertoa, mihin kirjahulluus voi johtaa!

    VastaaPoista
  18. Minäkin suunnittelin kirjastolakkoa, mutta kuinkas sitten kävikään: lainoja on enemmän kuin ehkä koskaan! Menin lasten kanssa sinne muka lukemaan, huomasin kantavani kotiin kassillisen kirjoja, suurin osa minulle :)

    Kirjastontäti on ollut yksi haaveammateistani. Ehkä ei onnistuisi, ei taidettaisi hyvällä katsoa kun istuisin kirjastonnurkassa kirja kädessä ;D

    Liityin lukijaksi. Ja kiva kun löysit blogini.

    VastaaPoista
  19. Hihii! Ihania tunnustuksia, tunnistan kirjastopsykoosin sekä Klonkku-ilmiön :D Olen huomannut, että jos menee kassin kanssa kirjastoon, tulee sieltä haalittua valtavasti kirjoja. Ilman kassia ei niin paljon, koska on vaikea kantaa. :D

    Kirjahulluus on kyllä vaikea ja lähdes mahdoton hoidettava. Juuri aamulla ostin nettikaupasta neljän kirjan boksin enkunkielisiä kirjoja, vaikka mulla on ne samat suomeksikin itsellä. Mutta oli niin nätti laatikko... ja voin joskus haluta lukea ne enkuksi... Nämä selittelythän kuuuvat pahaan addiktioon, eikö?

    VastaaPoista
  20. Villasukka kirjahyllyssä, tervetuloa! :) Ehkä kirjastolakko on vähän kuin laihdustuskuuri: silloin ajattelee koko ajan ruokaa, kirjastolakkolaista taas vaanii kirjarepsahdus?

    Marjis, kirjastopsykoosi ja Klonkku-ilmlö ovat tosiaan tuttuakin tutumpia aika monille, veikkaan. Seuraavan kerran, kun menen kirjastoon - ja menenhän minä, (muka vain) palauttamaan nuo tämänviikkoiset lainat - aion katsella, näyttääkö kukaan asiakas olevan siellä kirjastopsykoosissa tai My precious -tilassa. :D

    VastaaPoista
  21. Itse olen vähän erilaisessa kirjastokiellossa, ollut jo monta vuotta. Leikkasin meinaan kirjastokorttini kahtia!
    Syy oli tosin se etten meinaa muistaa palauttaa kirjoja ja se on superepäreilua muille sekä aika kallista minulle.

    Ja kirjastoaddiktio on muuten ihan ok, itse meinaan olen pysynyt saman hulluuden tasolla mutta OSTAN olemattomilla rahoillani kaikki kirjat...

    VastaaPoista
  22. Aika radikaalia, että joutuu leikkaamaan kirjastokortin kahtia kuin luottokortin konsanaan. :D Voi meitä lukutoukkia. Veikkaan, että esim. tämä keskustelu saattaisi vaikuttaa melkoisen oudolta jonkun ei-kirjahullun mielestä. Jotkut ehkä luulevat, että kirjojen lukeminen on vain lukemista, eikä että siihen liittyy ties millaista päänviirausta ja monenlaisia lieveilmiöitä. ;)

    VastaaPoista
  23. En aio hiiskua täällä ollenkaan siitä, että eilesestä urotyöstäni huolimatta tänään tieni vei taas kirjastoon, ja nyt mukaan lähti yksi kirja... voi minua poloista ;-)!

    No, kirja on tulevaa Mauri Kunnas -postausta varten ja liittyy myös Kirjallista elämää -haasteeseen, joten en jaksa soimata itseäni. :-D

    VastaaPoista
  24. Hei hauskaa oli lukea teidän kaikkien kommentteja! Hyvä, että purit Jenni kirjastolakkosi. Kasvatat taas lainaustilastoja ja niillä on suuri merkitys kirjastojen elintoimintojen kannalta. Minä kävin tänään parissa kirjastossa, mutta lainaan nykyään kohtuullisia määriä, kun ne kirjat sitten lojuvat ties missä ja kuinka kauan. Minulla on taas joku kirjamania päällä. Olen sortunut ostamaan vähän kalliimpia kirjoja, mutta en ole voinut vastustaa niitä... odotan vain kuin pääsisi lukemaan :)

    VastaaPoista
  25. Sara, kiitos kommentista! On se lakon purkaminen ainakin kirjaston kannalta hyvä, mutta entä minun itseni? ;) Nauratti tuo sinunkin kommenttisi: kirjastoasiat on sentään hallitussa tilassa, mutta sitten vaivaakin ostomania. Kirjahulluus taitaa oireilla itse kullakin aina jollakin tavalla. :)

    Toivottavasti kerrot blogissasi, millaisia kirjaostoksia olet tehnyt!

    VastaaPoista
  26. Ai niin, Paula, tietenkään kukaan ei hiisku. Sitä paitsi se oli vain yksi kirja ja blogia varten, siis pakollinen laina!

    VastaaPoista
  27. Mulla on nyt kirjastosta vain KAKSI kirjaa, joista toinen luettu ja toinen paksu Ekmanin Herran armo! Mutta ensi viikolla olen menossa taas kirjastoon, joten tämä epänormaali tilanne jää lyhytaikaiseksi. :D

    VastaaPoista
  28. Heidi, vain kaksi kirjaa, omituista. ;) Mutta sentään Ekmania! Olisi kiva sitten kuulla, mitä pidät siitä. Aion itsekin nyt vihdoin aloittaa Ekmanin lukemisen alkavalla viikolla.

    VastaaPoista