maanantai 7. syyskuuta 2009

Vieraalla kielellä lukemisesta

Kuten olen maininnutkin, en lue yleensä vieraskielisiä kirjoja kuin matkoilla. Tänä kesänä olen tehnyt poikkeuksen. Matkalla luin suomenkielisiä kirjoja ja kotona olen yrittänyt madaltaa lahjaksi saatujen englanninkielisten pokkareiden pinoa.


Tänään alkoi kolmas pokkari, Diane Athillin Somewhere Towards The End. Se kertoo vanhenemisesta ja kuoleman läheisyydestä, siitä, millaista on olla niin vanha nainen, että on nähnyt ystävien jo lähtevän eikä itse voi enää ottaa koiranpentua, koska ei jaksaisi ulkoiluttaa sitä eikä näkisi sen kasvavan. En usko, että olisin tarttunut kirjaan, ellei sitä olisi lähettänyt minulle ei niin kovin vanha, mutta vakavasti sairas nainen. Kirjan, jo fyysisen esineenkin, tarina puhuttelee minua.


Muuten vieraankieliset kirjat eivät yleensä kosketa. Tätä ennen luin Carol Shieldsin Small Ceremonies enkä saanut siitä oikein mitään irti. En, vaikka Shields on minusta mukavan leppoisaa ja ihmisläheistä lukemista ja vaikka kirjan aihe kiehtoi. Kirjassa kirjailijanainen varastaa kertomuksen idean harrastelijakirjoittajalta – vain huomatakseen, että se varastetaan edelleen häneltä. Itsekin jonkinlaisena kirjoittajana (entisenä toimittajana, nykyisenä copywriterina) minua kiinnosti se, että kaikki on jo keksitty. Vaikka oma teksti tuntuisi kuinka tärkeältä, joku voi viedä sen, tai vain keksiä saman asiaan samaan aikaan.


Tuota teemaa lukuun ottamatta tarinasta ei jäänyt mieleeni mitään. Kielitaitoni ei ole niin hyvä, että osaisin uppoutua vieraskieliseen tekstiin samalla tavalla kuin suomenkieliseen. Ajatukseni alkaa harhailla, tai sitten takerrun liikaakin yksittäisiin sanoihin, joita en tunne. Lyhyesti, muulla kuin suomen kielellä lukeminen ei ole minulle nautinto. (Vieraskielisten kirjojen ostaminen ja omistaminen on kuitenkin nautinto: muuten en kai ostaisi kirjoja aina matkustaessani.)


Suomenkielisessä tekstissä minua kiehtoo paitsi se, että ymmärrän kaiken lukemani, myös se, että voin tunnustella ja tutkia sanoja ja lauserakenteita. Olen huomannut, että jos en pidä kirjan kielestä, täytyy itse tarinan olla todella hyvä, että kehuisin kirjaa. Siksi kai dekkarien lukeminenkin oli minusta niin puuduttavaa, kun niiden kielessä ei ollut mitään, mihin tarttua, ei mielenkiintoisia sanavalintoja, ei nyansseja, ei mitään erityistä.


Kirjallisuustieteen kursseilla on aina kehotettu lukemaan teokset alkuperäiskielellä, jotta lukukokemus olisi mahdollisimman autenttinen. Minä en lue, ellei ole pakko. Minä tavoitan autenttisen lukemisen nautinnon vain äidinkielelläni olevista kirjoista.

8 kommenttia:

  1. Minä luen paljon englanniksi. Ehkä siinä kiehtoo se kasvanut etäisyys itseni ja kirjan välillä - en tiedä. Joskus on vain mukavampi ottaa hiljaista etäisyyttä ja tarkastella tarkasteltavaa kauempaa. Ehkä silloin yksityiskohdat, joita ei välttämättä edes ymmärrä tuolla kielellä, näkyvät omien päättelyiden kautta paremmin.

    VastaaPoista
  2. Minulla on Jennin tavoin tarve saada lukea kirjat suomeksi käännettyinä. Uskon ymmärtäväni ne paremmin.

    En ole paljoa lukenut muilla kielillä. Aikoinaan jouduin kääntämään samalla kun luin ääneen tyttärelleni muutaman Harry Potterin. Se ei ollut miellyttävä kokemus, koska Rowlingin kieli oli niin englantilaista (esim. koko ajan piti hokea toisen nimeä) ja koukeroista. Jaana Kapari teki Harry Pottereista huomattavasti nautittavampia kirjoja.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kommentti, Tuure. OIkein mietin asiaa, eikä minulla kyllä ole tarvetta ottaa etäisyyttä tekstiin, korkeintaan johonkin tietokirjaan tai vieraskieliseen hämppään, jota lukee (matkalla) lähinnä itse lukemisen ja kieliharjoittelun takia. Toisella lukukerralla etäisyys voisi olla hyvästäkin. Koska ahmin hyvän kirjan aina nopeasti, niin kuvittelen usein lukevani sen analyyttisemmin, tutkivammin toiseen kertaan. Nykyisin ei vain tule kauheasti luettua kirjoja kahteen kertaan, maailmassa kun on niin paljon lukemista!

    Päivin Harry Potter -kokemus kuulostaa todella haastavalta. Minulla jäi aikoinaan eka Potter kesken juuri siksi,että se oli englanniksi, eikä huispaus-tyyppinen sanasto auennut. Sitten näin ekan osan leffana ja se oli niin lapsellinen (räps räps, kiiltokuvalapset räpyttelevät kauniita silmiään hurjista tapahtumista vaikuttuneina), että siihen jäi potterointi osaltani. Ehkä yritän vielä joskus, vaikka kirjojen paksuus ja sarjan pituus eivät siihen kokeiluun kannusta.

    VastaaPoista
  4. Minäkään en aikaisemmin lukenut kuin suomeksi. Juuri samoista syistä kuin sinäkin. Nyt kuitenkin tilanteen pakottamana (en siis asu Suomessa) olen alkanut lukemaan yhä enemmän ja enemmän englanniksi ja se sujuu jo vallan hyvin. Tietyissä kirjoissa pääsn rytmiin kiinni ihan yhtä hyvin kuin suomeksikin luettaessa. Eli kyse on vain harjoittamisesta; kun on pakko niin vieraallakin kielellä lukeminenkin alkaa sujua. Toivon kovasti, että jossain vaiheessa pystyn lukemaan kirjoja norjaksikin yhtä sujuvasti, mutta siihen voi vielä mennä aikaa.

    Se tosin häiritsee, että suomeksi luen tuhat kertaa nopeammin kuin englanniksi. Eli jos saan valita otan minäkin edelleen mielummin suomennoksen.

    Toisaalta nykyisin huomaan suomennoksia lukiessani miettiväni usein, että mitenkähän tämä asia on selitetty siinä alkuperäisessä kirjassa...

    VastaaPoista
  5. Minun tulee luettua englanniksi lähinnä sellaisia kirjoja, joista ei ole suomennosta (vielä tai ollenkaan) saatavilla. Pitäisi lukea enemmän, sillä alkuun pääseminen tuntuu aina vähän hankalalle. Tahkosin läpi Berlin noir- trilogian viimeksi ja ainakin siinä pääsin mukaan kirjaan oikein hyvin.
    Tykkään kyllä lukea englanniksi etenkin silloin kun se on teoksen alkuperäiskieli, koska eri kielissä on aina niin paljon ilmaisuja, joita ei välttämättä muissa kielissä aivan samalla tavalla ole.
    Mutta koska kielitaitoni on rajoittunut, en oikein pysty lukemaan muita kuin suomen ja englanninkielisä alkuperäiskielellä. Pidän monista espanjankielisitä kirjailijoista, mutta kielestä en osaa kuin alkeet, joten suomennokseen on tyydyttävä.
    Tosin, nyt odottaa pöydällä Gaudi Key, joka on käänetty espanjasta englantiin..

    VastaaPoista
  6. Minäkin lukisin varmasti sujuvasti vieraalla kielellä, jos asuisin ulkomailla: ilman lukemista en voisi kuitenkaaan olla ja arvatenkin ainakin kohdemaan kirjallisuuteen pitäisi perehtyä (englanniksi tai jotenkuten ranskaksi, olisipa alkukieli mikä vain). Silti mikään ei korvaa äidinkieltä eikä sillä lukemista. Tai ei ainakaan silloin korvannut, kun asuin lukioikäisenä vuoden ulkomailla.

    Minäkin harkitsen joskus suomentamattomien kirjojen lukemista englanniksi. Jään kuitenkin aina odottamaan suomennosta, koska ei niin tärkeän kirjan suhteen en jaksa vaivautua vieraskieliseen lukemiseen ja tärkeän taas haluan lukea suomeksi, että varmasti ymmärrän ja nautin...

    VastaaPoista
  7. Itselläni on toki käynyt pari kertaa niin, että olen englanninkielisen pokkarin hankkinut ja lukeminen on kuitenkin jäänyt hamaa tulevaisuuteen. Suomennos on sitten ehtinyt ilmestyä ennen kuin olen saanut mitään aikaan :) silloin tuntuu olo vähän tyhmältä ...

    VastaaPoista
  8. Teresita, tutun kuuloista :) Minulla on muutamastakin kirjasta sekä englannin- että suomenkielinen versio, ja pahimmassa tapauksessa en ole lukenut kumpaakaan.

    VastaaPoista