sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ainakin miljoona kissakirjaa - eli kirjojen keräilystä

Kirjahyllyyn on yhtäkkiä ilmestynyt uuden kirjakokoelman alku. Syytän kanssabloggaajia! Ensin Aava sai ajattelemaan, että Kirjastokissa on luettava. Sitten Kirjasieppo meni ja kirjoitti kissakirjoista. Arvatenkin sain lisää lukuvinkkejä. Oikein ihmettelin, että miten minulla, kissanomistaja-kirjahullulla ei vielä ole kissakirjojen kokoelmaa.

Onneksi on netti ja nettiantikat: kokoelman alku oli nopeasti hankittu, ja Doris Lessingin Kissoista minulta jo löytyikin. Viime viikolla ostin vielä pari kissakirjaa Turusta (eivät ole kuvassa) ja jossain vaiheessa teen yhteispostauksen kaikista kokoelman kirjoista; en ole vielä lukenut kaikkia enkä toisaalta myöskään usko muidenkin kuin itseni ilahtuvan, jos kirjoitan kymmenen erillistä kissakirjajuttua.

Lasten kissakirjat ovat ihanan näköisiä. Kokoelman helmi on ainakin toistaiseksi tämä:

Kieltämättä tämäkin uusi kirjakeräilyharrastus on saanut minut pohtimaan, pitääkö ihmisellä oikeasti olla ellei miljoona, niin ainakin yli tuhat kirjaa. Olen mielestäni oppinut hieman rajoittamaan kirjojen ostoa - en osta useinkaan ihan hömppää ja lainaan kirjoja kirjastosta, maltan jopa joskus odottaa uutuuksia - mutta huomaan, että tietyillä genreillä on sellainen vaikutus, että kun näen sen edustajan joko kaupassa tai netissä, minun on saatava se.

Erityisen hyvin pystyn perustelemaan itselleni vanhojen lasten- ja nuortenkirjojen hankkimista (nostalgiaa!), kieli- ja kirjallisuustieteellisiä opuksia (viisautta, oman alan kannatusta!) ja suomalaisia klassikkoja (lisää viisautta!). Ylipäätään tietokirjoille on helppo keksiä ostamaan pakottavia perusteluja, ja toisaalta se, jos minulla on jo useita tietyn kirjailijan kirjoja, näyttää toimivan siten, että niitä tulee aina vain lisää. Etenkin Tove Janssonin kirjoja käyn kurkkimassa välillä nettiantikoista vain siksi, että haluaisin lukemisen lisäksi myös omistaa niitä lisää.

Tarkoitukseni oli pohtia kirjojen keräilyä enemmänkin, mutta en osaa järkeistää tai avata asiaa sen enempää. Tiedän vain, että kirjojen suhteen olen täysi materialisti: rakastan kirjoja myös esineinä eikä koti ilman kirjahylly(j)ä ole koti ollenkaan. Olen joskus kuullut lukutoukista, jotka lukevat vain lainattuja kirjoja. Jos joku sellainen sattuu lukemaan tämän, olisi kiva kuulla, miten voi pitää kirjoista haluamatta niitä omakseen.

Entä voiko todellinen kirjojen ystävä ja keräilijä ostaa lähes kaikki kirjansa netistä? Onko se liian helppoa - eikö pitäisi koluta kirpputoreja ja antikvariaatteja? Toisaalta nettiostajalle jää enemmän lukuaikaa.

Ja vielä, silläkin uhalla että saan taas uusia kirjakokoelmaideoita: mitä genrejä keräilet ja miksi?

14 kommenttia:

  1. Itselle tärkeintä koko ostamisessa on se hipelöinti ja kiertely. Netistä en osta, ellei ole joku tietty kirja mielessä, mikä on pakko saada, eikä ehdi kaupoille sitä hakemaan/kaupoissa sitä ei yksinkertaisesti ole. Monesti ostopäätös kaatuu ihan siihen, että kirjaa selatessa teksti ei vaan "iske".

    Olen samaa mieltä siitä, että kirjat on myös esineinä ihania! Kirjahyllyssäni on Lontoosta löytynyt postikortti jossa lukee: A home without books is a body without soul. En luopuisi omista (rakkaimmista) kirjoistani kyllä mistään hinnasta.

    Itse keräilen lähinnä klassikoita. Ja Kathy Reichsin kirjoja. Niitä vain alkoi kertymään ulkomailta ja yleensä aina reissulla ostan uuden Reichsin. Koska ne suomennokset vaan on jotenkin tosi huonoja...

    Koetan aina luettuani ostamani kirjan pohtia, että tulenko lukemaan sen enää toiste, tai tulenko edes palaamaan siihen missään yhteydessä. Jos vastaan että en, laitan kirjan heti erilliseen pinoon ja niitä sitten tyrkytän aina mm. äidilleni. Mitä siellä turhaan hyllyntäytteenä pitämään sellaista kirjaa, johon ei toiste koske.

    Kissakirjapostausta innolla odotellen!

    VastaaPoista
  2. Minussa on aina yhdistynyt kaksi rakkautta: rakkaus lukemiseen ja rakkaus matkustamiseen. Ja ainakin tähän asti tuo matkustaminen on rajoittanut kirjojen hamstraamista. Kun on vähän väliä muuttamassa tai vuokraamassa asuntoaan eteenpäin ei jaksa sitä loputonta kirjakasojen raahausta. Jos ostaisin kaiken minkä luen en uskaltaisi enää ikinä elämässäni muuttaa.

    Nyt elämäntilanteeni näyttää kuitenkin vahvasti vakiintuvan, joten olen uskaltanut hamstraamaan kirjojakin taas vähän. Samalla olen kuitenkin hyvin tietoinen siitä, että vaikka olen asunut Norjassa kohta kolme vuotta on minulla vieläkin Suomessa siskon luon melkoisen kattava kirjakokoelma... Niiden kirjojen muuttaminen tänne Norjaan olisi yksi askel sitä kohti, että olen jäämässä tänne pysyvästi. Niin kauan kuin osa kirjoistani asuu Suomessa asun minäkin siellä vielä vähän, eikö niin?

    VastaaPoista
  3. Kissakirjojen keräily on kannatettavaa. Suosittelen yhtä ihastuttavaa kissasatua, nimittäin Jorge Amadon Kirjava Kissa ja Tytti Pääskynen.

    Minäkin ostan kirjat, mutta harvemmin uusina. Kierrän kirppareita ja antikvariaatteja ja käyn Kierrätyskeskuksessa. Monet vuodet vain lainasin lukemani kirjat, mutta nykyään ostan kirjat.

    Äitini on koko elämänsä ajan lukenut etupäässä kirjaston kirjoja. Jostain hänenkin kotiinsa on kertynyt kirjoja useita kirjahyllyllisiä. Kirjojen omistamiselta ei voine välttyä.

    VastaaPoista
  4. Kaivoin hyllystäni vielä yhden kissakirjan. Jos siihen törmäät, niin suosittelen lämpimästi sen sotamista. Gustav Sandgrenin Viisaat viiksiniekat julkaistiin vuonna 1957. Tämä riemastuttava lastenkirja kertoo kahdesta kissasta Jaumista ja Maxista.

    Hieman innostuin aiheesta kissakirjat!

    ps. onko sulla Pekka Töpöhännät?

    VastaaPoista
  5. Olen myös kirjamaterialisti. Usein saatan vain istahtaa katselemaan hyllyjäni hetkeksi ja ehkä ottaa jonkin kirjan käteen ja selailla vähän. :)

    Haluan siis kirjojen olevan siinä käden ulottuvilla, mutta uskon kyllä että kirjahulluutta on mahdollista toteuttaa kirjastoakin käyttäen. Kaikilla ei vain ole samanlaista omistamisen tarvetta. Viime vuonna, kun yritin siirtyä ostelijasta lainaajan suuntaan (yritykseksi siis jäi) ja kävin pitkästä aikaa kirjastossa, ihastuin kuin muistin kuinka helppoa sen käyttö onkaan. Tuossahan on tuo ja tuo ja tuo jotka olen kauan halunnut lukea, ja voin vain napata ne kyytiin ja viedä kotiin luettavakseni! Mutta kyllä se jäi sitten kaihertamaan kun ne piti viedä takaisin... :)

    En keräile mitään erityistä - eli käytännössä vähän kaikkea! :)

    VastaaPoista
  6. Iik, kissakirjavinkkejä, kiitos Päivi! Heti nettiantikoita tonkimaan... Ja juu, yksi Pekka Töpöhäntä löytyy, sellainen ihana uusvanha painos.

    Ja ihania kommentteja, kiitos kaikille! Onneksi kirjanystäviltä saa aina tukea: muillekin kirjat merkitsevät muutakin kuin lukemista, ne ovat tärkeitä esineitäkin. Ja kyllä, minäkin katselen kirjahyllyjäni ja ajattelen ja välillä koskettelen ja selailen kirjojani ihan vain siksi, että pidän niistä paljon.

    Ja juuri tuon hipelöinnin ja aarteenlöytämismahdollisuuden vuoksi minäkin tietenkin rakastan kirjakauppoja. Usein ostan kuitenkin netistä, koska joko tiedän mitä haluan ja saan sen halvemmalla netistä tai sitten en saa kirjaa muualta (nettiantikat ovat lisänneet kirjan ostamistani suuresti). Kaupasta ostamisessa on kyllä tosin se hyvä puoli että tosiaan joku kirja saattaa jäädä ostamattakin (vaikka sitten etsin kyllä korvaavan tuotteen).

    Pyrin ostamaan kirjoja, jotka haluan oikeasti omistaa eli jotka luen useaan kertaan tai ainakin lainaan jollekulle. Joskus taas ostan kirjan ajatuksella, että annan sen sitten eteenpäin lahjaksi. Onneksi näin aika usein tapahtuukin, mutta kyllä meilläkin silti on aika paljon kirjoja, joista voisin luopua, vaikka kuinka kirjoista pidän. Kun olin joskus muutamaan otteeseen antikvariaatissa auttamassa, aloin ajatella kirjoistani uudella tavalla: aika harva on sellainen, josta en ikinä luopuisi.

    Reeta Karoliina, ymmärrän täysin ajatuksesi, että kirjat pitävät sinut vielä osin Suomessa. :)

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen kirjamaterialisti, mutta elän nyt uutta kirjastorenessanssia. Opiskelun myötä kirjastossa tulee pistäydyttyä niin usein, että samalla tulee noukittua mukaan myös "viihde"kirjat. Ja kuten Sadullekin kävi, minäkin yllätyin monen vuoden jälkeen siitä, kuinka kätevää se onkaan!

    Nyt en olekaan useaan kuukauteen (!) ostanut kirjoja kotiin, mutta enköhän jossakin vaiheessa taas lipsu... itse pidän kriteerinä sitä, että kirjan pitää tuoda jotakin lisäarvoa kirjastooni: eli sen täytyy olla joko todella hyvä, tai sitten sellainen klassikko, mikä mielestäni jokaisella tulisi olla:)

    VastaaPoista
  8. Minä olen todellinen lukutoukka, joka lukee lähinnä kirjaston kirjoja! Ihana mennä kirjastoon ja tulla sieltä kassi täynnä itselle uusia kirjoja tai sitten etukäteen varattuja.

    Vähintäänkin haluaisin testilukea kirjan ennen kuin hankkisin sen omaksi ja toki minäkin pidän kirjoista esineenä ja kodista, jossa on kirjahylly, mutta kun ei ole vielä vakiintunut paikoilleen ja tilaa on vähän, kirjasto on enemmän kuin hyvä ratkaisu - ja voi olla, että myöhemminkin hankin itselleni vain niitä todellisia helmiä - omasta mielestäni, sillä useat klassikot ovat olleet minulle sellaisia pettymyksiä, etten niitä edes halua omistaa ;). Olen kyllä muutenkin aika antimaterialisti, joten se voi osaltaa selittää tätä asiaa.

    VastaaPoista
  9. Minä en lainaa kirjastosta oikein muita kirjoja kuin niitä, jotka olen etukäteen varannut. Jos en ole suunnitelmallinen, menen sekaisin ja lainaan kerralla niin monta kirjaa, etten saa ikinä luettua niitä laina-ajan puitteissa. Pitäisi kyllä lainata vielä enemmän kirjastosta.

    Minullakin on usein niin, että ostan kirjan, jonka olen jo lukenut, koska tiedän haluavani omistaa sen ja siit tulee hyvä osa kirjakokoelmaan... Toisaalta en sitten aikeistani huolimatta usein lue tällaisia kirjoja kuitenkaan uudestaan, joten yhtä hyvin ne voisi jättää ostamatta.

    Mutta - kirjamaterialisti mikä kirjamaterialisti.

    VastaaPoista
  10. Ainakin miljoona sinistä kissaa on käytännössä aina kuulunut kirjastooni. Sain sen 1-vuotiaana lahjaksi kummeiltani, joten koin heti kannen nähdessäni nostalgian aallon. Se on yksi niistä, jonka olen lapsuuden kirjoista ottanut mukaani.

    En erityisesti kerää mitään kirjoja, mutta kirjahyllyä tarkastellessa historiakirjojen yleisyys kyllä pomppaa silmään. Oman alan kirjallisuutta siis. Lisäksi sekalaisia runokirjoja ja romaaneja, jotka olen esim. saanut lahjaksi.

    Kirjastot ovat aina olleet minulle tärkeitä, ja nykyisen asuinpaikkakunnan kirjasto on helmi. Se on pieni, mutta ehkäpä juuri siitä syystä hyllystä usein löytyvät uutuudet, joita isommissa kaupungeissa saa jonottaa kymmenien muiden lukijoiden kanssa. Lapsuuden kirjasto oli iso ja hieno, Alvar Aallon suunnittelema. Siinä on aivan oma tunnelmansa.

    VastaaPoista
  11. Divareissa ja kirjakaupoissa on se mukava hiplailufiilis, mutta varmaan netistä himokerääjä löytää helpommin tahtomansa.

    Olen perannut kirjahyllyä pariin otteeseen kevään aikana ja vienyt paljon kirjoja divareihin, jäljelle on jääneet ne joista todella pidän. Kirjastosta lainaan eniten sellaista mitä en ostaisi, kuten askartelukirjoja. Olen kerännyt ahkerasti sarjakuvia, mutta se on hiipunut, nyt yritän etsiä Maj Karman kuvituksia ja muita kauniita kirjoja.

    VastaaPoista
  12. Onna, ihania kirjastomuistoja! Ja Sininen kissa -muistoja, nyt kirja houkuttelee vielä enemmän (aion kyllä lukeakin kissakirjoja, vaikken ole vielä lukenut kuin pari...).

    Ja S, juuri noin kirjahyllyä pitäisikin putsata. Olen kyllä putsannutkin, mutta poistokirjat jäivät sitten varastonnurkkaan. Hassua, minä taas ostan hyvinkin juuri askartelukirjoja, niin onpahan ohjeet aina saatavilla - ihan kuin ei nettiä olisi ja ihan kuin edes ikinä askartelisin. ;) Maj Karma -kirjat on kyllä hieno keräilykohde!

    VastaaPoista
  13. Kirjaston kirjoja voi netissä varata muistaakseni 3 kertaa. ;) Minusta on välillä kiva sokkona lainata jotain ja nykyään, jos löydös osoittautuu huonoksi, jätän suosiolla kesken - joskus nuorena koin velvollisuudeksi lukea huonotkin kirjat loppuun!

    Se puolestaan on vähän harmillista, että joskus huono kirja voi myöhemmin olla hyvä ja pitäisi vain uskaltaa lukea uudestaan jotain inhokkia (jos on aikaa, itsellä on niin paljon kirjoja, jotka haluan lukea...).

    Vieraissa kodeissa kirjahyllyt ovat tosi kiinnostavia, joten onneksi kaikki eivät turvaudu pelkästään kirjastoihin!

    VastaaPoista
  14. Joo, ainakin kolme kertaa voi lainata, usein lainaan ja lainaan samaa kirjaa ja sitten palautan kirjan, joskus en ole edes aloittanut sitä... Olen kirjastojen ehdoton kannattaja ja viihdyn ihan vain aikaa viettämässäkin kirjastoissa, mutta joskus olen aika huono kirjastonkirjojen lukija.

    Pitäisi tosiaan useammin antaa mahdollisuus muka huonolle kirjalle,koska usein syynä onkin vain se, että on yrittänyt lukea sitä väärään aikaan ja väärällä fiiliksellä!

    VastaaPoista