perjantai 23. huhtikuuta 2010

Iloisia sanoja viikonvaihteeksi

Tutustuin erästä lehtikirjoitusta varten pariin niin hauskaan lastenkirjaan, että haluan kertoa niistä blogissakin. Näissä kirjoissa on hauskojen kuvien lisäksi kivoja ja nasevia juttuja, joten näitä lukee aikuinenkin mielellään.

Luulin, että Hannele Huovin ja Kristiina Louhen Karvakorvan runopurkki (Tammi, 2008) sisältäisi vain koirarunoja, mutta oli siellä muitakin eläinloruja ja jonkin verran myös ihan muista aiheista kertovaa lastenlyriikkaa.Heti kirjan alussa oli kertomus runoja syövästä mäyräkoirasta. Se oli mäyräkoiratietämykseni mukaan melko osuva: Luulen, / sanoi mäyräkoira, / joka mielellään söi runoja, että / runo on maukkaampaa kuin luu. / Niin minä luulen luista, / runoista ja muista. // Sitten se repi runokirjan / ja kaikki runot nieli, / latki kupillisen vettä / sillä runoista kuivuu kieli.
Jotkut runot olisivat voineet (ilman kuvaa?) aikuistenkin runokirjassa. Runossa Kuikka on hiljaista viisautta ja kaihoa: Kuikka huutaa nimeään / sukeltaa kai etsimään, / katoaa, / kuin kuiskaamatta jäänyt / hellä sana rintaan. // Ja jossain kaukana, / niin ettei edes nää / linnun pää nousee pintaan.
Tittamari Marttisen ja Virpi Pennan Pastapolkka ja Mangotango (Kirjapaja, 2009) sisältää vain ruokarunoja - ja millaisia: jos näiden avulla ei ruoka maistu, ei maistu millään! Monet hulvattomista loruista sopisivat myös ruokakestien kutsukorttiin.
Tiedän ainakin yhden pienen pojan, jonka mielestä Lihapullajuttu on enemmän kuin oikeassa todetessaan, että Jos nouset sängystä väärällä jalalla, / syö monta pullaa aamupalalla. Lihapullat auttavat ihan kaikkeen, kuten runokin todistaa.

Lihapullien ja muiden kunnon ruokien lisäksi kirjasta löytyy paljon herkkuja. Koira syö bostonkakkua ja kissa tiramisua.
Oma suosikkini, ihan visuaalisista syistä, oli runoaukema Särkeä, sorvaa ja muuta särvintä.
Sylissä tuore ja viileä nieriä
tekisi mieli jo ilosta kieriä.

Todellisia hyvän mielen kirjoja! Näistä ja monista muista lastenkirjoista on ollut juttua myös Lastenkirjahylly-blogissa.

3 kommenttia:

  1. Oi, olipas kaunis tuo Kuikka-runo! Todellakin sopisi ihan varttuneempienkin runokirjaan.

    VastaaPoista
  2. Niin ja kuikka on kanssa kaunis lintu, kaunis on kuvakin siitä.

    VastaaPoista
  3. Muutkin ovat siis vaikuttuneet kuikasta. Onneksi sentään sain kuvan kuikkasivusta ja -runosta, kun kirja on kirjaston omaisuutta. Tekisi mieli hankkia omaksi, jo ihan tuon kuikan takia.

    Hienoin lastenkirjallisuus ja kirjallisuus yleensä onkin mielestäni tuollaista, että siinä on jotain niin yleisesti tai toisaalta monella tasolla koskettavaa, että se sopii kaikinikäisille.

    VastaaPoista