torstai 15. huhtikuuta 2010

Huhtikuun kirjalista: Lapsuuden tärkeimmät

Aikamatka kesiin, jolloin saattoi lojua ja lukea tunteja, viikkoja ja kuukausia ja lukea saman kirjan vaikka kymmenen kertaa putkeen... Lapsena(kin) luin koko ajan ja kaikenlaista, mutta nämä olivat tai ainakin tuntuvat nyt aikuisena olleen lapsuuden tärkeimpiä kirjamuistoja. Arvioin lukeneeni näitä 10 ikävuoden tienoilla, luultavasti aloitin alle 10-vuotiaana ja lopetin yli 10-vuotiaana (olen lukenut nämä kaikki useaan kertaan).

1. Kerttu Juva: Vuorilinnan Lotta
Maalaistyttö saapuu 1800-luvun puolivälissä helsinkiläiseen hienostotaloon. On ihania vaatteita ja koleran uhkaa. Kirja oli mielestäni lumoava, eikä lumoa vähentänyt se, että kirjan tapahtumapaikka, kaivopuistolainen talo, oli - ja on! - oikea unelma. Yritin pari vuotta sitten lukea tämän uudestaan, mutta en päässyt paria sivua pidemmälle. Ehkä joskus selvitän, mikä tämän salaisuus oli.

2. Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään
Tämän salaisuuden selvitin pari kesää sitten: Astrid Lindgrenin ensimmäinen romaani on oikeasti hauska! Pienen maalaispaikkakunnan teinityttö Riitta-Maija kirjoittaa nasevia kirjeitä kaupunkilaisystävälleen, kuvailee iloisen suurperheensä elämää ja orastavaa ensirakkautta. Olen lukenut tämän ilmeisesti todella monta kertaa, sillä tämä on ainoita kirjoja, joista muistan kohtia ja lauseita ulkoa. Toivottavasti minulle ei käy blogatessa koskaan kuten Riitta-Maijalle, kun hän pyrki konekirjoittajaksi lehteen: tekstin puhtaaksikirjoitus meni muuten hyvin, mutta sormet sattuivatkin väärälle kirjoituskoneen riville ja lopputulos oli siansaksaa.

3. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
- ihmeelliset, vähän pelottavatkin seikkailut virvatulisoineen! Tämänkin olen lukenut uudelleen aikuisena, ja tarinan lumous oli säilynyt. En muista tästä niinkään itse tarinaa vaan sen herättämän tunteen: heti kun ajattelen Mestaritonttua, tulee mieleen yö, suo, kylmä kivi... ihan tunnen kostean ja kylmän yömetsän tuoksun ja sen lukuhimon, totaalisen tarinaan uppoutumisen halun, jonka tämä kirja herätti yhä uudestaan. Luulisi, että Mestaritonttu vetoaisi nykyisiin fantasianlukijalapsiinkin.

4. Colin Dann: Kaukametsän pakolaiset
Tämä on kuin Ruohometsän kansa, jota en muuten lukenut koskaan lapsena, mutta kertoo kaikista metsän eläimistä. Huikea seikkailu siitä, mitä tapahtuu kun kaikki eläimet käärmeestä kettuun päättävät yhdessä muuttaa pois rakennustyömaan alta. Lapsena tämä oli jännittävä seikkailu, mutta aikuisena surullinen ja opettavakin kertomus siitä, mitä ihminen tekee eläimille ja luonnolle.

5. Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli
Tämä ei kuulu tärkeisiin lukukokemuksiin siksi, että muistaisin erityisesti rakastaneeni tätä kirjaa tai lukeneeni sitä yhä uudestaan, mutta ilmeisen vaikuttava se oli, koska kirjoitin sen innoittamana n. 100-sivuisen romaanikäsikirjoituksen, kuten olen kertonut ennenkin. Kirja on kyllä viehättävä, luimme sen lukupiirissämme ja kaikista oli hauska lukea jotain näin sympaattista ja nostalgista.

Ja kuten aina listojen lopussa, on todettava, että tämäkin lista on tynkä. Lukumuistoihini kuuluu myös mm. se, että luin luokkakaverini kanssa kilpaa Viisikoita - Viisikot olivat kova juttu, mutta Neiti Etsiviä en ole lukenut kuin kirjan, pari. Astrid Lindgrenin kirjoista olivat tärkeitä etenkin Marikki, Ronja Ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli, joka olikin mielestäni hyvin kummallinen, ahdistava ja moraaliton tai ainakin kyseenalainen lastenkirjaksi, kun luin sen aikuisena. Alle 10-vuotiaana luin jotain hassua kummituskirjasarjaa, jonka olen nyt unohtanut, ja yli 10-vuotiaana oli Lotta-kirjojen kausi. Ja olen lukenut kaikki muutkin kirjat, joita pienet tytöt 70- ja 80-luvuilla lukivat!

Koulussa luetuista kirjoista muistan esikoulun Muumipeikko ja pyrstötähti -lukuhetket, jotka aiheuttivat 6-vuotiaissa kauhua, Pyrstötähti on jännä kirja. Myöhemmin koulussa, ala-asteella, jännittivät tai ainakin mietityttivät Ykä Yksinäinen ja Anne Frank.

7 kommenttia:

  1. Hei Jenni!

    Olen seuraillut blogiasi ja nyt on kommentoitava, kun kirjoitit noista lapsuuden lukemisista. Minäkin olen lukenut lapsuudessani sarjoittain kirjoja melkein kirjaston lasten- ja nuorten osastot läpi ja paljon erityisesti tyttökirjoja. Nyt aloin harrastamaan niitä uudelleen tässä aikuisiällä. Tuo Vuorilinnan Lotta on jotenkin tuttu ja haluaisinkin lukea sen uudestaan. Viisikoihin voi jäädä muuten uudelleen koukkuun ja Merri Vikin Lotta-kirjat ovat edelleen hauskoja, loistavaa tilannekomiikkaa!

    VastaaPoista
  2. Sara, kiitos kommentista! Ainakin Lotta-kirjaa on joskus kokeiltava aikuisenakin, ja kommentistasi innostuneena harkitsen myös Viisikkoa. Molempia taitaa löytyä ainakin koekirjan verran yhä kirjahyllystäni - samoin siellä olisi esim. Ursula-kirjoja! :)

    Minäkin olen lukenut aikuisena aika paljonkin nuoruuteni kirjoja, noita blogikirjoituksessa mainittuja sekä mm. L. M. Montgomeryn ja Anni Swannin kirjoja sekä muumeja (mutta ainakaan ne eivät ole pelkkiä lastenkirjoja). Aikomuksena on lukea joskus myös mm. satuja sekä Peppi Pitkätossu. Tai Kaislikossa suhisee ja Liisa ihmemaassa - en tykännyt niistä lapsena enkä saanut luettua niitä.

    Ihan lukemisen kannalta minua kiinnostavat eniten vanhat klassikot, ne jotka olen itse lukenut lapsuudessani tai nuoruudessani. Yleisellä tasolla on kiinnostavaa seurata sitäkin, millaisia uusia kirjoja lapsille ja nuorille on nykyisin tarjolla.

    VastaaPoista
  3. Luin pääsiäisenä erään lapsuudensuosikkini uudelleen, eli Nan Ingerin Piglet Ek -kokoelman (nyt en oikeaa nimeä muista). Se on heppakirja, joka on kuitenkin paljon muuta kuin ihanaa-aurinkopaistaa-oontosihyväridaaja-iiktoikomeepoikavilkaisimua!!! -läppää, oli kiva lukea se uudelleen :)

    VastaaPoista
  4. Piglet Ek oli yksi mun lempikirja, kuten monet hevoskirjat muutenkin. Luin myös Viisikoita ja muuta Blytonia, Neiti Etsiviä, Anni Swania, Tiinoja, Lottia (näistä en tosin muista kuin nimen, kun sen mainitsit), Runotyttöjä, Annoja, Ursuloita (en näistäkään muista muuta) ja lisäksi perin 50- luvun tyttökirjoja lapsena, joten ne luin moneen kertaan, jos ei ollut kirjaston kirjoja; Rauha S. Virtanen jne.

    Hauska muistella :)

    VastaaPoista
  5. Minulta on jäänyt koko Pigle Ek lukematta enkä muista edes kuulleeni siitä. Noloa - mutta enpä ollutkaan heppatyttö.

    Joka tapauksessa kaikki ovat siis ilmeisen yhtä mieltä, että lapsuuden suosikkeja on mukava lukea uudelleen aikuisena. Tuota Vuorilinnan Lottaa lukuun ottamatta en ole edes pettynyt suosikkeihini aikuisena, ja Lotallekin annan joskus vielä uuden mahdollisuuden. Itse olen lukenut joitain nk. lasten- tai nuortenkirjoja ekaa kertaa vasta aikuisena (esim. Taru Sormusten herrasta) ja toisaalta olen lukenut myös lapsuuden suosikkikirjailijoiden sellaisia teoksia, jotka jäivät lapsena lukematta tai joita ei ollut edes suomennettu silloin. Parhaillani luen Minerva-kustantamon uusinta Mongomery-suomennosta.

    VastaaPoista
  6. Hah, vaatimattomana lapsena kuvittelin aina isona asuvani Vuorilinnassa, Vuorilinnan Lotasta innostuneena. Muutamaa lottovoittoa odotellessa :) Lapsuuden ja nuoruuden nostalgiakirjojen lukeminen on kyllä mielenkiintoista. Osaa ei tosiaan saa edes luettua, osasta aukeaa taas aivan uusia näkökulmia.

    VastaaPoista
  7. Piglet Ek ei ollut mun mielestä ees silloin heppatyttönä mikään kovin tunnettu, sain kirjan lahjaksi ja luulin sentään jo lukeneeni koko kirjaston hevososaston läpi. Luin äsken pari muutain lapsuudensuosikkia läpi, pitää yrittää kirjoittaa oma lista :)

    VastaaPoista