perjantai 28. lokakuuta 2011

Paras kirjaelokuva?

Iik. Ihailen Kjell Westötä ja hänen kirjaansa Missä kuljimme kerran. Ja nyt kirjasta tehty elokuva saa ensi-iltansa.

Haluaisin nähdä elokuvan heti - ja toisaalta en ollenkaan. Sama on kirjan kanssa, se vetää puoleensa ja kauhistuttaa minua. Olen lukenut sen kerran ja lukukokemus oli niin suuri, että vaikka olen vuosia ajatellut kirjan lukemista uudelleen, en ole toteuttanut aikeitani. Entäs jos kirja ei olekaan niin hieno kuin luulin? Toisaalta minun pitäisi lukea se uudestaan, että tietäisin, mitä siinä oikeasti tapahtuu. Olin lukiessani hämmentynyt, että joku osaa kirjoittaa tällaisen kirjan, ja luulen, että minulta meni moni asia ohi. Muutenkin hyvien kirjojen kanssa käy usein niin, että lumolta on vaikea nähdä kirjan tarkempia yksityiskohtia.

Missä kuljimme kerran sai ajattelemaan kirjaelokuvia yleisemminkin. Antakaa vinkkejä hyvistä kirjaelokuvista!

Yleensähän sanotaan, että leffa on aina kirjaa huonompi, etenkin jos on jo lukenut kirjan aiemmin ja muodostanut mielikuvansa tarinasta. Minusta hyviä, mielikuviani vastaavia elokuvia ovat kuitenkin olleet ainakin Taru Sormusten Herrasta, Miestä ei voi raiskata ja Ronja Ryövärintytär. Leijat Helsingin yllä on minusta hyvä sekä kirjana että leffana, mutta teokset ovat tunnelmaltaan aika erilaisia. Katsomisesta ja lukemisesta on jo aikaa, mutta muistikuvani on, että kirjassa oli paljon enemmän empatiaa. Etenkin Pirkka-Pekka Peteliuksen leffassa esittämä isähahmo oli kirjassa paljon inhimillisempi ja monipuolisempi kuin elokuvassa.

Yksi suosikkielokuvani on Tuulen viemää. Olin eilen kirjamessuilla kuulemassa nuorisokirjailija Terhi Rannelan haastattelua, jossa hän puhui Tuulen viemään tarinaa uudella tavalla kertovasta kirjastaan Scarlettin puvussa. Tuulen viemää on kuulemma kirjailijan lempielokuva. Juttelimme pari sanaa haastattelun jälkeen ja täytyi todeta, että en ole varma, olenko lukenut Tuulen viemää koskaan kirjana. Olen nähnyt elokuvan niin monta kertaa, etten enää tiedä, mistä Tuulen viemää -tietouteni on peräisin. Luulen ainakin lukeneeni kirjankin, olenhan kuitenkin kirjojen suurkuluttaja ja leffojen satunnaiskäyttäjä.

33 kommenttia:

  1. Minulla on ihan samanlainen side tähän kirjaan! Pelottaa tämä elokuva - ei se voi kuitenkaan ikinä olla niin hyvä kuin lukukokemukseni. Toisaalta lukemisesta on aikaa, enkä minäkään enää osaisi edes tehdä mitään järkevää tiivistelmää kirjasta, sillä lukutunnelma oli minulle varsinaisia tapahtumia tärkeämpi ja huomattavasti voimakkaampi. Eli onkohan se kirja loppujen lopuksi edes mistään kotoisin... :D No, minä en kyllä usko, että mikään voi viedä minulta pois sitä upeaa lukukokemusta.

    Kai se on uskallettava elokuviin. Pitää vain ottaa tarpeeksi karkkia mukaan ;)

    VastaaPoista
  2. Missä kuljimme kerran on sellainen elokuva, jonka minäkin haluaisin nähdä.

    Oma kirjaelokuvasuosikkini on ehdottomasti - ja hieman itsestäänselvästi - Michael Cunninghamin romaaniin pohjautuva Tunnit. Siinä on jotain niin hienoa ja kirjan henkeä mukailevaa. Toinen suursuosikkini on Ang Leen versio Jane Austeni Järjestä ja tunteista.

    Astrid Lindgren-filmatisoinnit ovat kokonaisuudessaan laadukkaita.

    Minäkin muuten olen leffojen satunnaiskäyttäjä - hauska ilmaisu!

    VastaaPoista
  3. Taru sormusten herrasta oli minusta parempi leffana kuin kirjana :) "Parempi leffa"-osastolle nostaisin myös Rosemaryn painajaisen, ja suuri osa Alfred Hitchcockin elokuvista on myös kirjasovituksia, suurimmassa osassa vain se kirja on jäänyt täysin leffan varjoon (Rebecca ja Muukalaisia junassa taitavat olla harvoja poikkeuksia). En ole myöskään lukenut ikinä kirjaa Professor Unrat mutta Sininen enkeli on loistava elokuva...Aamiainen Tiffanylla on myös lukematta mutta leffasta pidän.

    Austenin kirjoista on muutamakin vaihtelevan uskollinen onnistunut kuvaversio tehty (sanokaa mitä sanotte, minusta Alicia Silverstonen tähdittämä teinihömppä Clueless oli viihdyttävä).
    Vaarallisia suhteita on myös tehty sekä pukudraamana että nykyaikaan sijoittuvana, se Glenn Closen ja John Malkovichin tähdittämä oli hieno, ja se nykyhetken leffa, katsoihan sen...

    Mielenkiintoinen tapaus on Hohto, pidän sekä Kingin kirjasta että Kubrickin leffasta mutta ne ovat lähteneet hyvin omille teilleen. King keskittyy enemmän poikaan (ja tyypillisesti kirjoittaa hyvin lapsia) kun taas Kubrick käytännössä sivuuttaa pojan ja keskittyy täysillä isään.

    Omalaatuinen tyylilajin vaihdos taas tehdään Dashiell Hammettin Varjomiehen kanssa, kirja on karu hardboiled-dekkari, leffa taas tyylipuhdas screwball-komedia, ja kumpikin toimii.

    VastaaPoista
  4. Minäkin haluaisin nähdä tämän! Itselleni kirja ei iskenyt kovin kovaa (olihan se toki todellä hyvä, mutta siitä ei tullut itselle läheistä), joten tuskin hirveästi petyn elokuvan nähdessäni.

    Minullekin tulee ensiksi mieleen Austen-versiot (ja kyllä hdcanis: minustakin Clueless on erinomainen elokuva lajissaa!).

    Olen myös käyttänyt paljon filmatisointeja hyväksi historianiopetuksessa: aivan ensiksi tulevat mieleen Tuulen viemää, Talvisota, Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Kaikki eriomaisia filmejä ja filmatisointeja.

    VastaaPoista
  5. Minäkin tahtoisin nähdä elokuvan! En vain pysty mennä katsomaan sitä ennen kuin olen lukenut kirjan. Kjell Westö on suosikkikirjailijoitani, ja minua nolottaa, että Missä kuljimme kerrran on odotellut hieman yli vuoden kirjahyllyssäni... Miten nopeasti aika rientääkään, kun vain siirtää jonkin lukemista. Mutta olipa hienoa kuulla, että moni on tykännyt teoksesta, koska itse olen kuullut paljon negatiivisia kommentteja. Pakko tarttua Westöön, kun edellinen kirja on luettu! Tuo elokuvajuliste on todella upea.

    Minä tykkäsin kovasti Täällä Pohjantähden alla -leffoista. Pelkäsin kovasti sen elokuvafilmatisointia, koska teos on minulle hyvin tärkeä. Leffa ei kuitenkaan pilannut lukufiiliksiäni, mutta koin teoksen tarinan vahvemmin kirjana.

    VastaaPoista
  6. En ole lukenut Westön kirjoja.

    Elokuvia olen katsellut kaiken kaikkiaan varmasti paljon enemmän kuin lukenut kirjoja. Siis kappalemääräisesti ainakin.

    Kun kirjasta tehdään elokuva, joudutaan tietenkin yleensä jättämään paljon pois - ei välttämättä paha asia. Joskus vaikuttaisi käyvän niin, että elokuvan tekijän näkemys aiheesta on kehittynyt selkeämmäksi kuin kirjailijan. Mielestäni Koirankynnen leikkaaja on elokuvana parempi kuin kirjana.

    Usein käy myös niin, että lähtökohtaisesti kirjan pohjalta rakennettu elokuva muuttuu ihan omaksi tarinakseen, jossa on lopulta jäljellä enää aineksia alkuperäisestä kirjan kuvaamasta tarinasta. Tästä on eräs esimerkki elokuva Blade Runner, joka kertoo hyvin monelta osin eri tarinan kuin pohjana ollut romaani Palkkionmetsästäjä.

    Stanislaw Lemin romaani Solaris on erinomaisella selkeydellä kirjoitettu kirja, josta on tehty kaksi hyvin omanlaatuistaan elokuvaa, kaikki ovat mainiota viihdettä ja herättävät syviä ajatuksia.

    VastaaPoista
  7. Minä luin Missä kuljimme kerran tänä vuonna ja se on ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Niinpä emminkin kovasti, uskallanko katsoa elokuvaa. Luin siitä vielä yhden varsin negatiivisen arvostelun ja pelkään nyt sitten entistä enemmän, että elokuva jotenkin pilaisi upean lukukokemukseni.

    En muutenkaan yleensä pidä erityisemmin elokuvasta, jos olen lukenut sen ensin kirjana. Poikkeuksena mieleen tulevat monet Jane Austenin kirjojen elokuvasovitukset.

    VastaaPoista
  8. Hauskaa, että tämä elokuvasovitus herättää tunteita myös muissa kuin itsessäni ja ylipäätään se, miten kirjat taipuvat elokuviksi.

    Sen lisäksi mitä listasin omassa postauksessani hyviä kirjoista tehtyjä elokuvia, lisään vielä yhden eli "Olemisen sietämätön keveys" on yksi suosikkielokuvistani, siitä voisi jopa sanoa, että se oli parempi kuin Milan Kunderan kirja, jonka pohjalta se on tehty.

    VastaaPoista
  9. Englantilainen potilas on myös tosi hieno elokuvanakin.

    VastaaPoista
  10. Hdcanisin mainitsema kirjeromaani Vaarallisia suhteita on kirja, josta on tehty Wikipedian mukaan viisi elokuvasovitusta (yksi sijoittuu muinaisen Korean hoviin). Elokuvaversioista nimellä Valheet ja viettelijät tehty (eli nimenomaan se Glenn Closen ja John Malkovichin tähdittämä versio) on minulle se "oikea". Lisäksi olen käynyt Kansallisteatterissa katsomassa varsin kelvollisen näyttämösovituksen. Kirjankin olen lukenut, mutta vasta elokuvan näkemisen jälkeen. Ehkä sen takia elokuvaversio on minulle tärkeämpi.

    VastaaPoista
  11. Monet kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat minusta loistavia - mutta lähellekään kaikkia en ole lukenut kirjoina. Kokemusjärjestyskin vaikuttaa asiaan, eli jos kirjan lukee ensin, elokuvaan lähes poikkeuksetta pettyy.

    Jo mainittu Tunnit on minusta hyvä molempina versioina, samoin Revolutionary Road. Ja Taru sormusten herrasta. On varmasti muitakin, mutta nämä nyt tulivat mieleen. Ja tietenkin Astrid Lindgrenit. <3 Yleisesti ottaen lastenkirjoja on varmasti niiden lyhyyden takia helpompi tehdä elokuvaksi. Esim. viimeksi näkemäni Sinä päivänä, siis aikuisten kirja leffana, oli ihan ok, mutta kun kirjassa on yli 500 sivua, elokuva harppoi aikamoista haipakkaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  12. Tunteja kannatan minäkin, se on sopivasti erilainen taiteellisilta ratkaisuiltaan kuten elokuvan sietää ollakin.

    Missä kuljimme kerran oli jotenkin todella unenomainen kokemus minulle. Siihen upposi ja se oli kaunis ja silti tuntuu että muistan siitä todella vähän.

    Minä olen jotenkin allerginen Tuulen viemälle, olen tästä Karoliinan blogissa monesti sanonutkin, mutta kyllä minä aion ihan oikeasti tämän vielä katsoa. Minä jopa omistan tuon elokuvan.

    Jos mennään hupsuttelupuolelle niin minun mielestäni Toscanan auringon alla ei ole lainkaan hullumpi lajissaan.

    Valkoinen oleanteri on todella vaikuttava elokuva, ainakin minulle, ja kirjakin on hieno mutta juonessa on (ainakin) pieniä eroavaisuuksia, en nyt muista tarkkaan.

    Ja on tässä nostettava vielä kotimaistakin esiin; Katja Kallion Sooloilua jäi minulle kirjana vähän etäiseksi mutta elokuvassa Kristiina Elstelä on loistava. :)

    Ja niin. Minäkin haluaisin ja en haluaisi nähdä Missä kuljimme kerran. Kyllä minä uskon, joo.

    VastaaPoista
  13. Minä olen ilmeisesti vähemmistössä, koska Missä kuljimme kerran ei ollut minulle mitenkään suuri lukukokemus. Ihan hyvä kirja, mutta ei mitenkään erikoinen.

    Minusta Elia Kazanin Eedenistä itään on hieno elokuva. Yhdessä pääosassa on James Dean. Kirja tuntui sen jälkeen suorastaan huonolta, vaikka kirjoittaja on Steinbeck. Tässä olen Karoliinan kanssa samaa mieltä, että järjestys vaikuttaa.

    Olin yllättynyt, että kukaan ei maininnut elokuvaa Hotelli Firenzessä. Se on ihana! Ja taas, kun luin kirjan elokuvan jälkeen, kirja ei tuntunut miltään.

    VastaaPoista
  14. Onna, muistelinkin että niitä Vaarallisia suhteita -filmejä olisi useampia (Julmia aikeita on se toinen jonka olen nähnyt). Ja tuo tuntuu olevan varsin kiitollinen aihe käsiteltäväksi tai myös siirrettäväksi ajassa ja paikassa.
    Samaa taisi Harold Bloom sanoa Austenista, että tämän asema kirjallisuudessa säilyy hyvin myös siitä syystä että on niin hyvin filmautuva...
    Minä olin ensin lukenut tuon Vaarallisia suhteita -kirjan joten minusta se on se tärkeämpi vaikka toki tuo Close-Malkovich-versio on myös hieno.
    Austenilta sen sijaan näin Järjen ja tunteet (Ang Leen ohjaaman) ensimmäisenä ja se kyllä väritti lukukokemusta. Ehkä se menee niin että jos molemmat ovat hyviä ja suht uskollisia toisilleen niin se minkä kokee ensin on se tärkein versio.
    Siinä mielessä ehkä parasta mitä voisi tulla onkin se että filmatisointi ei ole turhan uskollinen kirjalle vaan lähtee reippaasti omille teilleen, niin liikaa turhaa vertausta ei tule vaan molemmista voi nauttia täysipainoisemmin.

    VastaaPoista
  15. Sama juttu, vähän pelottaa - Kjell Westö -fanina elokuva on joko mahtavan ihana tai rankka pettymys, iso kokemus joka tapauksessa. Mutta pelko pois, menen heti katsomaan kun suinkin pääsen. Leijat Helsingin yllä on yksi parhaita näkemiäni, mutta tosiaan erilainen kuin kirja, kuten joku tässä sanoikin. Suositeltavien listaan lisäisin lähempää yhden: Pernilla Augustin ohjauksen Sovitus. Todella koskettava, tarkka ja hienot suoritukset näyttelijöiltä, joilta en tosiaan odottanut niin paljon kuin sain. Pohjana Susanna Alakosken Sikalat-kirja. Piiat-leffa on muuten myös taitavasti tehty Hollywood-tuotos (tunnetasojen laskelmointia ja muovisuutta ei täysin voi välttyä ajattelemasta) ja nautittava elokuvana, jos ei ihan iholle tullutkaan.

    VastaaPoista
  16. Parhaita näkemiäni kirjaleffoja (siis sellaisia, että olen lukenut myös kirjan) on ollut ehdottomasti Taru sormusten herrasta. Ei kirjakaan toki huono ole vaan hieno sekin, mutta elokuvatrilogia oli toteutettu niin hyvin. Harry Potterit ovat nekin olleet hyviä.

    hdcanis mainitsi Hohdon. Kubrickin filmatisointi ja Kingin kirja tosiaan eroavat paljon toisistaan, mutta pidän silti enemmän elokuvasta. Tähän voi toki vaikuttaa se, että olin nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja ennen kirjan lukemista. Loppukohtaus on minusta elokuvassa parempi kuin kirjassa :--)

    VastaaPoista
  17. Olin tulossa tänne kehumaan E.M. Forster -filmatisointeja, ja Margit olikin jo maininnut Hotellin Firenzessä. Elokuva on todella onnistunut, ehkä jopa kirjaa parempi, vaikka minä kyllä pidän kirjastakin. Talo jalavan varjossa on myös molempina versioina hyvä, mutta tässä tapauksessa kirja on minulle tärkeämpi.

    Yksi esimerkki tapauksesta jossa elokuva on minusta paljon parempi kuin kirja, on Jules ja Jim. Kirja ei tehnyt minuun kummempaa vaikutusta, mutta elokuva on yksi kaikkien aikojen suosikkejani.

    VastaaPoista
  18. On parempi, etten sano Westöstä mitään xD

    Mutta Hiljaiset sillat on minusta parempi elokuvana kuin kirjana. Kirja oli jotenkin paljon suppeampi ja pliisumpi. Tämä on minusta hyvin, hyvin harvinaista näin päin.

    Ja Tuulen viemää <3

    VastaaPoista
  19. Pikaisesti vain, messukiireitä, tiedättehän... Mielettömästi kommentteja, suurkiitokset! Nyt harmittaa, etten osaa sanoa suurimpaan osaan ehdotuksista juuta enkä jaata, sillä vaikka ovat tuttuja niminä, olen vain harvassa tapauksessa sekä lukenut kirjan että katsonut leffan, useimmissa en kumpaakaan. Mutta hyvin kiinnostavan listan näistä kommenteista voisi koostaa! Palaan vielä varmasti monesti lukemaan näitä ehdotuksia.

    Westö taitaa olla sellainen kirjailija, että hänestä joko pitää tai ei. Minä en ole lukenut uusinta, eikä toiseksi uusin puhutellut minua erityisemmin, mutta pari Westön kirjaa onkin sitten kolahtanut senkin edestä. Minusta hän on luotettava kirjailija: kirjat ovat huolellisia ja niiden parissa tietää melkein varmasti viihtyvänsä, usein jopa vähän oppivansakin.

    VastaaPoista
  20. Missä kuljimme kerran -kirjan lukemisesta on jo lähes vuosi, mutta se on jättänyt lähtemättömän jäljen. Kirja oli uskomattoman hyvä! Minuakin hieman pelottaa tuo elokuva, mutta ajattelin mennä katsomaan sen, kunhan se tänne asti ennättää.
    Ja voi kumminkin tuon Tunnit-elokuvan kanssa! Rakastiin kirjaan ja haluan ehdottomasti nähdä elokuvankin, mutta sitä ei ole kirjastossani! Pitänee vahdata televisiotarjontaa, jos se joskus sieltä tulisi.

    VastaaPoista
  21. (En nyt ehdi kaikkia aiempia kommentteja lukemaan, mutta...)

    Mielestäni Jane Austenin Viisasteleva sydän on hyvä sekä kirjana että elokuvana. Pidän molemmista aivan hurjasti.

    VastaaPoista
  22. Minä hehkutan vielä Pussikaljaelokuvaa. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan perusteella tekisi mieli lukea se. Mutta se leffa oli loistava - mahtavaa dialogia, eikä mitään räjäytyksiä vai takaa-ajoja.

    Minäkin muuten innostuin tuosta Rannelan kirjasta, olen vähän aloittanut jo sitä lukemaankin, katotaan kiilaako joku ohi vai tuleeko se luettua loppuunkin tässä lähipäivinä. Tuulen viemää -intertekstuaalisuus nuortenkirjassa lupaa paljon!

    VastaaPoista
  23. Tekisi mieli mennä katsomaan tuo elokuva, mutta toisaalta minäkin mietin, että pitäisikö lukea kirja ensin.

    Kirjoihin perustuvia elokuvia, joista olen pitänyt, ovat muun muassa Veren vangit (Anne Rice) ja Hylätyt talot, autiot pihat (Laila Hietamies).

    VastaaPoista
  24. Lisää hyviä vinkkejä, suurkiitokset! Häpäisen varmaan itseni, mutta kerron, että minusta Tunnit-elokuva oli hieno, mutta kirjaa en ole saanut yrityksistä huolimatta edes luettua. Tiedän, poikkeuksellista ja moukkamaista. ;) Kirja on kuitenkin hyllyssäni, joten voin yrittää joskus vielä uudestaan.

    Rannelan kirja kiinnostaa minuakin, mutta luulen, että kertaan Tuulen viemää -kirjan ja -elokuvankin ennen sen lukemista.

    VastaaPoista
  25. Westön kirja teki lähtemättömän vaikutuksen, joten elokuviin meno pelotti. Minäkin pelkäsin pettymystä, ja elokuvan sulattelu näin muutaman tunnin katsomisen jälkeen on vielä kesken. Elokuvaan mahtui tietysti vain murto-osa teoksen tapahtumista, mutta aika hyvin tunnelma siitä välittyi. Positiivista on myös se, että näyttelijät ovat suhteellisen tuoreita kasvoja, ja ainakin Eccun ja Lucien roolit uskottavia. Westön maisemat, rakkaus Helsinkiin, kaupunkikuvan muuttuminen ei sen sijaan välity elokuvassa niin kuin teoksessa. Lauantaina, siis eilen, olin myös kirjamessuilla kuuntelemassa Westön ajatuksia. Teki vaikutuksen myös livenä.

    VastaaPoista
  26. Ekana tulee mieleen Sormusten herrat ja Lindgrenit: hyvistä kirjoista hyvät leffasovitukset. Ja Poika raidallisessa pyjamassa!

    Mulla ei nyt ajatus kulje: mitä ihmettä Cluelessilla on Austenin kanssa? Leffa on kyllä hyvä ja Austenin kirjat huonoja, mutta en mä niissä mitään yhtäläisyyksiä ole havainnut.

    VastaaPoista
  27. Venlalle tiedoksi, että Clueless-elokuva on tehty Austenin Emma-kirjan pohjalta.

    Muista kommenteista omaan mieleen ovat johtuneet vielä tietenkin Tuulen viemää ja ehdottomasti Sikalat/Sovitus.

    Linnean mainitsema Valkoinen oleanteri on tosi hyvä kirja, mutta elokuvan tasoa en muista hirveän hyvin. Ei kai se kovin huono voinut olla, kun siinä on Michelle Pfeiffer. :)

    VastaaPoista
  28. Mervi, ahaa, olet jo ehtinyt nähdä elokuvan! Tuo on muuten hyvä, että elokuvassa on tuoreita kasvoja. Joskus liian tutun näyttelijän näkee vain omana itsenään eikä roolihahmonaan. Silloin kun jo elokuvan tarinakin on ennestään tuttu, on varmasti hyväksi, etteivät näyttelijät ole.

    Velma, ks. Karoliinan kommentti. :)

    Karoliina, Sikalat/Sovitus-leffa pitäisi kyllä nähdä. Minähän oli pitkään sitä mieltä, ettei kirja yhtään kiinnosta, mutta se olikin todella vaikuttava ja aiheestaan huolimatta hyvä. Ehkä leffakin olisi? Tai siis, ilmeisesti olisi. :)

    VastaaPoista
  29. Kyllä. Elokuvasta on jätetty pahimpia kohtauksia pois, tai ainakaan niitä ei (tietenkään) ole yhtä paljon, mikä on ihan hyvä, koska visuaalisena kokemuksena tuollainen lienee usein vielä ahdistavampaa. Lisäksi mukana oli ns. ylimääräinen rinnakkaisjuoni, jossa Leena oli jo aikuinen ja kohtasi pitkästä aikaa kuolemaa tekevän äitinsä. Se teki elokuvasta oman taideteoksensa, ja muutenkin koko leffa oli todella laadukas.

    VastaaPoista
  30. Ahaa, kuulostaa mielenkiintoiselta, etenkin tuo sivujuoni! Ja lohdulliseltakin, Leena siis pääsi aikuiseksi asti. Vaikka kirja ei ollut mikään synkeydellä mässäilevä, se oli niin rankka, että niistä lapsista jäi ihan huoli.

    VastaaPoista
  31. Minustakin tuo aikuistason mukaan tuominen oli hyvä ratkaisu. Elokuvan nimi viittaa juuri tähän.

    Minulla oli kirjaa lukiessa jotenkin valoisa olo kaikesta huolimatta, sillä tiesin sen olevan omaelämäkerrallinen ja kirjailijan kuitenkin olevan nyt aikuinen ja kunnossa (?).

    VastaaPoista
  32. Karoliina, tämä keskustelu on muutenkin ollut sellainen, että tekisi mieli sulkeutua jonnekin kellariin kuukaudeksi leffoja katsomaan, mutta nyt tuo Sikalat/Sovitus alkoi kyllä kiinnostaa. Totta kyllä, kirja oli valoisakin, siksi se jäikin niin hyvin mieleen, kun oli sekä rankka että valoisa tai ainakin humoristinen yhtäaikaa, hyvin poikkeuksellinen "ankeuskirja".

    VastaaPoista
  33. Meidän pitäisi järjestää joku yhteislähtö elokuvateatteriin katsomaan kirja-aiheisia leffoja. :)

    VastaaPoista