sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Anna Kortelainen: Virginie!

Kunpa kaikki tietokirjat olisivat sellaisia kuin Anna Kortelaisen Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Silloin ne eivät jäisi minulta kesken, vaan saattaisin lukea ne jopa kahdesti; ainakin Virginie! oli minusta toisellakin lukukerralla yhtä houkutteleva kuin ensimmäisellä. Ja mikä parasta: jos kirjat olisivat tällaisia, niiden tiedot voisivat jäädä mieleeni.

Mikrohistoria eli yksilön, tavallisen ihmisen, tasolle asettuva historiantutkimus on minusta usein kiinnostavampaa kuin suuria linjoja maalaava tutkimus. Yhden ihmisen tai vaikkapa perhekunnan tarinaan on helpompi samastua kuin kokonaisen kansakunnan, ja samastuminen tekee teksteistä usein jotenkin konkreettisempia, tai sellaisia, että ne luovat mielikuvia tietystä ajasta - ylipäätään ovat ne tarinoita, jotka eivät yleensä unohdu helposti.

Virginie! on varmasti niin tunnettu teos, ettei se kaipaa liiemmin esittelyjä. Joka tapauksessa, siinä taidehistorioitsija Anna Kortelainen kuvaa lähes päiväkirjan omaisesti, miten hän kiinnostui Albert Edelfeltin mallista ja oletetusta rakastetusta, kenties aviottomien lapsien äidistäkin, ranskalaisesta Virginiestä. Kortelainen selvittää Virginien henkilöllisyyttä mm. Ranskassa, Virginien kotiseuduilla matkustamalla. Kirjan takakansi kuvaa teosta matkakertomukseksi, historialliseksi esseeksi sekä arvoitusdekkariksi. Se onkin kaikkea sitä, ja ainakin minä uppouduin sekä Virginien tarinaan että Kortelaisen omaan tutkijantyöhön. Tätä tietokirjaa voi lukea kuin romaania. Varoituksen sana kuitenkin: tämä romaani ei ole erityisen mukava juoneltaan. Vaikka Kortelainen matkustaa maailman kauneimmilta kuulostavilla seuduilla, hänen tutkimansa aika ei ole kaunista. 1800-luvun taiteilijoiden boheemielämän ohella kirja kertoo esim. prostituutiosta ja lasten suuresta kuolleisuudesta, ylipäätään lasten ja naisten huonosta asemasta.

Olen lukenut muitakin Anna Kortelaisen teoksia, mutta Virginie! on suosikkini ja pitkälti Kortelaisen omakohtaisen kerronnan takia. Kirjasta välittyy tutkijan into - voisi sanoa rakkaus - tutkimustyötä ja erityisesti tutkimuskohdettaan kohtaan. Se into tarttuu lukijaankin, Virginien on löydyttävä! Muut Kortelaisen teokset eivät ole olleet yhtä suurella sydämellä kirjoitettuja ja lukukokemuksetkin ovat jääneet etäisemmiksi, vaikka kaikki lukemani teokset ovat olleet kiinnostavia sekä aiheeltaan että sisällöltään (uusimpia teoksia en ole lukenut). Virginiessäkin olin paikoin rasittunut jargontyyppisistä ilmauksista, mutta kai ne sopivat tietokirjaan. Minusta vain voisi yksinkertaisesti sanoa, että tutkitaan esim. tunteita tai aatemaailmaa eikä vaikkapa ihmisten mentaliteetteja.

Mentaliteeteista kuitenkin puhuttiin, ja ne ovat kuulemma aiheena Kortelaisen mainitsemassa mikrohistorian klassikossa, Natalie Zemon Davisin Martin Guerren paluussa (v. 1983). Tekisi mieli etsiä se käsiin, tai ainakin lukea romaanimaisen tietokirjan vastapainoksi jokin tietokirjamaisen tarkka historiallinen romaani.

Ystävälle tuli Virginiestä vielä suurempia mielitekoja. Hän haluaisi kuulemma kirjoittaa väitöskirjan, että saisi tutkia intohimoisesti!

Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Tammi, 2002. 5. painos

13 kommenttia:

  1. Oi tämä on ihana kirja ja maalauskin kaunis! Kävin katsomassa sitä, ja muitakin Edelfeltin töitä, varmaankin kolmesti kun ne olivat Ateneumissa esillä. :)

    Olipa mukava lukea tästä pitkästä aikaa, voisin itsekin taas jossain vaiheessa tarttua tähän. Hyvä arvio, hyvä kirja, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Oi, Virginie olisikin kiinnostava nähdä maalauksena! Minä en ole nähnyt, mutta hämmästyin, kun kirjan välistä löytyi maalausta esittävä postikortti. Olen näemmä hankkinut sen joskus viralliseksi Virginie-kirjanmerkiksi.

    VastaaPoista
  3. Jenni, minulla on Virginien kortti koko ajan esillä...ja olen jo kauan haaveillut tämän kirjan lukemisesta. Miksi en ottanut tätä kesäkirjaksi!

    Jos joskus luovut kirjasta ja se on sidottu, täällä yksi halukas ostaja.

    VastaaPoista
  4. Leena, tämä kyllä sopisi kesäkirjaksi, tai miksi vain kirjaksi!

    Kiitos mutta en luovu kirjastani ikinä. :) Sitä näyttää kuitenkin saavan alle kympillä Antikvaarista: http://antikvaari.fi/haku.asp?pikahaku=1&stype=full&haku=kortelainen%2C+anna&Submit=Hae

    VastaaPoista
  5. Tämä oli aika mieleenpainuva lukukokemus joskus ensimmäisinä opiskeluvuosina, ja antoi paljon pontta omille haaveille tehdä hyvää tutkimusta opinnäytetyöksi. Kortelainen pääsee tässä jotenkin niin hyvin sinne pinnan alle, ja antaa kiintymyksensä tutkimuskohteeseensa näkyä sitä lainkaan peittelemättä. Välillä tuntuu, että historiantutkimuksessa edelleenkin painotetaan kovasti sitä, ettei tutkijan henkilökohtaisten tuntemusten tule näkyä millään tavalla. Eivät tietenkään kaikki ajattele niin :)

    Upea salapoliisikertomus ja kiva arvostelu! Niin ja moi, en olekaan tainnut blogiasi aiemmin kommentoida :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen lukenut Virginien lumoutuneena silloin joskus, kun se ilmestyi, mutta toinen lukukerta ei tekisi pahaa. Pidin myös niistä Kortelaisen kolumneista, mutta en nyt muista, millä nimellä kokoelma ilmestyi, ja sitten siitä Vapisevasta naisesta myös, jos nyt tietokirjasta voi sanoa "pitäneensä".

    Oma alani taitaa olla totaalisen väärä, koska minussa ei herää väitöskirjahaluja millään. Eikä kukaan laitoksella varmaan ottaisi pyrkimyksiäni todestakaan. :D

    VastaaPoista
  7. Hei Jenni, minäkin tykästyin Virginieen kun luin sen muutama vuosi sitten ja juuri se into, halu tutkia, selvittää arvoitus oli kiehtovaa. Voisin lukea myös uudestaan!

    VastaaPoista
  8. Virginie on ihastuttanut minuakin. Olen niin onnellinen, niin "ylpeäkin" siitä, että Virginien koti on henkisen kotikaupunkini Joensuun taidemuseossa. Samaisessa kaupungissa kuuntelin kerran, kun Kortelainen puhui Rakkaudesta kirjallisuudessa - ja taiteessa - ja kertoi juuri omasta rakkaudestaan Virginie-maalaukseen.

    Tuo Martin Guerren paluu on on hoeno teos. Samaan tapaan mentaliteetteja ovat tutkineet myös Carlo Ginzburgin Juusto ja madot sekä Emmanuel Le Roy Ladurien Montaillou, ranskalainen kylä, joka taitaa olla suosikkini näistä. Martin Guerren paluu on ehdottomasti romaanimaisin (ja ainoa, jonka omistan), vaikka kaikki ovat niin luettavia, niin hienoja. Suosittelen jotain niistä lämpimästi!

    VastaaPoista
  9. Minulle on jäänyt kirjasta voimakkaimmin mieleen se tuttipullo, jonka ansiosta lapsia on kuollut enemmän kuin miehiä ensimmäisessä maailmansodassa. Tai jotain tämäntapainen juttu se oli. Kirja oli tosiaan viihdyttävä, mutta sisällöltään hyvin järkyttävä. Tuollaiset yksityiskohdat osoittavat miten historiankirjoitus vääristää maailmankuvaamme. Ainakaan minun aikoinani tällaisia asioita ei historian oppikirjoissa käsitelty. Miten mahtaa olla nykyään?

    VastaaPoista
  10. Virginie! on ihana kirja. Minun on vaikea edes mieltää sitä tietokirjaksi; sijoitin sen kirjahyllyssäni romaanien joukkoon.

    VastaaPoista
  11. Moi vaan Suketus! :) Mielenkiintoista kuulla, että tämä on ollut sinulle noin konkreettisesti vaikuttava lukukokemus. Kyllä minusta tutkijan tunteet saavat näkyä, kunhan tunteet eivät ohjaa tutkimustyötä.

    Minna, minulla oli joskus heti valmistumisen jälkeen hetkellisesti väitöskirjahaluja, mutta en ole edes ajatellut niitä vuosikausiin. Ala on ollut minulle oikea, mutta tutkiminen ei silti houkuttele, vaikka muiden tutkimustyö kuulostaakin minusta aina kiinnostavalta. En usko, että minuakaan otettaisiin ihan vakavasti, jos yhtäkkiä haluaisin ryhtyä jatko-opiskelijaksi. ;)

    Kortelaisen Naisen hysteria oli tosiaan mielenkiintoinen, ja sen jälkeen Vapiseva nainen tuntui melkeinpä kertaukselta: meillä Suomessa on jo tällainen kirja. :D

    Sara, suosittelen! Tämän, kuten kaikki hyvät kirjat ja etenkin tietokirjat, voi lukea vaikka kuinka monta kertaa.

    Katja, ahaa, sinulla on läheinen suhde Virginieen. Ja hienoa, olet lukenut Martin Guerren paluun. Kiitos muistakin mikrohistoriateossuosituksista (olipas sana)! Pitää pitää ainakin tuo Guerre mielessä, jospa viimeistään alkuvuodesta...

    Kirsti, no niin, historiankuvaus on tosiaan usein vain sotia ja suuria linjoja, vaikka tärkeää kerrottavaa löytyisi ihan kodin piiristäkin. Virginiessä oli hurjia tarinoita lasten hoidosta - tai siis hoitamattomuudesta ja suurista lapsikuolleisuusprosenteista. :(

    Minäkään en tiedä nykyisistä historiankirjoista.

    Margit, no kyllä tämä romaanien joukkoon helposti solahtaisikin! Voi kun olisi enemmän tällaisia solahtavia tietokirjoja. Ymmärrän, etteivät tiedekirjat ole sellaisia, eikä niiden pidäkään olla, mutta suurelle yleisölle tarkoitetut tietokirjat saisivat kernaasti olla useammin näin houkuttelevia.

    VastaaPoista
  12. Minäkin olen tykännyt kovasti Virginiestä. Ensin maalauksesta (Katjan tapaan olin tulossa heti hehkuttamaan, että se on Joensuun taidemuseossa, heh) ja sitten tästä Kortelaisen kirjasta. Olen aikoinani opiskellutkin mikrohistoriaa, joten siksikin tämä kiinnosti kovasti.

    Minulla tämä kuitenkin on tietohyllyssä. :)

    VastaaPoista
  13. Karoliina ja Katja, kohta tekee mieli lähteä matkalle Joensuuhun! :) Mikrohistorian opiskelu olisi kiehtovaa, ja siitä olisi varmasti hyötyä yllättävän monessakin asiassa.

    VastaaPoista