tiistai 18. lokakuuta 2011

Aikuisten satuja?



Skarpit, ajan tasalla olevat bloggarikollegat ovat saaneet minutkin huomaamaan, että tänään on Satupäivä. Se on hienoa. Paitsi että joka päivä pitäisi olla satujen päivä, se tekisi meille hyvää.

Aloin miettiä, mitkä ovat satuja, jotka sopivat myös aikuisille tai ovat jopa ensisijaisesti aikuisille kirjoitettuja. Useinhan "aikuisten sadusta" puhutaan rakkausromaanin tai -elokuvan kohdalla, mutta kaipaan nyt ideoita ihan oikeista saduista.

Omat ehdotukseni ovat:


Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita tarinoita.
Olen lukenut tämän pienen kirjasen itse, blogiaikanakin, mutten saanut kirjoitettua siitä. Siinä oli kuitenkin traagisia ja moniselittelisiä kertomuksia, aikuisten makuun olevia satuja. Olen maininnut kirjan Lukukirjan esittelyssä ja siteerannut sitä: "Wildellä todellakin on hyppysissään liikuttamisen taito. Saduissa on myös silmäniskuja aikuislukijoille."




Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi
Tämän tuntevat kaikki ja tätä lukevat lapsetkin, tai ainakin katsovat kauniita kuvia. Mielestäni Pikku Prinssi on kuitenkin enemmän aikuisten tarina, tai ainakin aikuinen ymmärtää siitä suuria, tärkeitä teemoja. Aloin taannoin lukea tätä alkukielellä eli ranskaksi, suosittelen! Minulla oli lapsuudesta mielikuva, ettei Pikku Prinssi ole kovin kiinnostava, mutta ranskaksi se on täydellinen. Samanaikaisesti tyylikäs ja hassu ranskan kieli sopii satuihin.




Tove Jansson: Muumit
Jottei menisi ihan prinsseilyksi, ehdotan vielä Muumilaakson asukkaiden seuraan siirtymistä. Muumit ovat osa yleissivistystä eikä Tove Jansson edes kirjoittanut kaikkia Muumi-romaaneja lapsille, vaan ensisijaisesti aikuisille. Aikuinen lukija voisi aloittaa vaikka Muumipapasta ja merestä. Tai mistä vain - olen varma, että jokainen löytää Muumeista tuttuja hahmoja ja ajatuksia, kokee niitä lukiessaan iloa, surua ja oivalluksia.




Muiden kuin varsinaisten satujen puolelta mieleeni tulevat Leena Krohnin merkilliset ja viisaat teokset, samoin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Näissä teoksissa on sadun elementtejä ja satumainen tunnelma, joskin ne ovat paljon muutakin kuin satuja. Ulkomaisista vinkkaan klassikon, E. T. A. Hoffmannin tuotannon (esim. Kultainen malja - satu uudelta ajalta). Nykykertojista hulvattoman Dan Rhodesin rakkaustarinoissa on paikoin jotain hyvin samaa kuin Hoffmannin tarinoissa.




Vielä: Katja Lumiomena-blogista lanseerasi juuri erittäin kannatettavan satuhaasteen. Osallistukaa!

15 kommenttia:

  1. Minulla tulee mieleen Milnen Nalle Puh, jonka luin ensimmäistä kertaa vasta vanhemmalla iällä (eli äskettäin). Tuntui, että tarinoilla oli paljon annettavaa vanhemmallekin lukijalle.

    Myös Tuhannen ja yhden yön tarinat taitavat olla aikuisiakin puhuttelevia? Tai ainakin viime vuonna tullut versio oli muistaakseni luokiteltu johonkin muualle kuin lasten satuihin. Mutta en ole varma. Enkä ole tarinoita lukenut - vielä:)

    VastaaPoista
  2. Sonja, hyvä muistutus tuo Nalle Puh, lapsuuteni suursuosikki! En ole lukenut Puhia aikuisena, mutta pitäisi; jotain aikuisia puhuttelevaa tai sellaista yleisinhimillistä siinä on oltava, kun Puhista on tehty kaikenmaailman filosofiaoppaitakin.

    Tuhannen ja yhden yön tarinat on oivallinen ehdotus myöskin. Ne eivät tosiaan olleet edes alun perin lapsille tarkoitettuja satuja, on erotiikkaa ja väkivaltaa ja ties mitä. Lainaus Wikipediasta: "Myöhemmin Euroopassa lapsille toimitetuissa versioissa alkuperäisten tarinoiden avointa seksuaalisuutta ja raakaa väkivaltaa on karsittu."

    VastaaPoista
  3. Aikuisten saduissa onkin paljon pohtimista. Pikku prinssi ja muumit tulivat ensimmäisenä minun mieleeni, sillä ne aukeavat aikuisille ihan eri tavoin.

    Neil Gaimanin Coraline on mielestäni satu aikuisille, vaikka varhaisnuoretkin voivat toki sen lukea.

    Krohnista ja Sinisalosta mieleeni tuli kaksi hyppäystä ulkomaille: Ali Shwan Tyttö joka muuttui lasiksi sekä Didier van Cauwelaert'n Keijukaisen koulutus ovat selviä satuja. Niissä on toki paljon muutakin, mutta ensisijaisesti ne ovat satuja.

    Miten Roald Dahlin teokset? No, hänen lastenkirjojaan voi toki lukea pienillekin, mutta nekin antavat aikuisille toisenlaista ajateltavaa. Michael Enden Momo aikaa varastavine harmaine herroineen?

    Minä olisin valmis nostamaan myös Lindgrenin Veljeni Leijonamielen aikuisten satujen joukkoon. Muistan sinun mietteesi sadusta ja olen kanssasi aika samoilla linjoilla. Siksi en halua sitä lukea omille lapsilleni aikanaan ihan heti, vaikka muuten Lindgreniä luemmekin mitä suurimmalla rakkaudella.

    (Kiva, että linkitit. Kiitos!)

    VastaaPoista
  4. Niin, tässä voisi erotella ehkä kaksi eri alaluokkaa, toinen on ne koko perheen sadut jotka ihan oikeasti toimivat kaikenikäisille, joskin saattaa olla että eri ikäisinä sitä huomaa vähän eri asioita ja ymmärtää ne jutut hieman eri tavalla.
    Ja sitten on ne sadut, tai sadun tyylillä kerrotut tarinat joiden ensisijainen kohderyhmä on aikuiset ja jotka saattavat olla lapsille täysin käsittämättömiä.

    Muumi-kirjojen ekat osat ovat reippaita seikkailuja mutta tosiaan lukijakunnan oletetaan vanhenevan, enkä tosiaankaan tiedä miten hyvin lapset enää pystyvät lukemaan Muumipappaa ja merta tai Muumilaakson marraskuuta.
    Leena Krohn kirjoittaa myös vähän molempia, kaikkia kirjojaan voi aikuinen lukea mutta ihan kaikkea ei varmaankaan lapsi, vaikka niissä sadunomaisuutta on. Sama juttu vaikkapa Roald Dahlin niissä aikuisemmissa novelleissa, on niissäkin sitä satuelementtiä monissa.

    Yleensäkin kauhukirjallisuudessa, erityisesti niissä gootimmissa, on aika paljon satujen kanssa yhteistä, ja sekoituksia löytyy: mm. Angela Carter ja Neil Gaiman tuovat esiin satujen kauhuelementtejä, ja osa niistä tarinoista ei tosiaankaan ole lasten luettavaa.

    Ja sitten on tietysti nuo kansanperinnejutut, 1001 yön tarinat tai vaikka kotoisa Kalevalamme. Esim. Kullervon tarina on tyylipuhdas satu, jossa nyt vain sattuu olemaan paljon murhia, petoksia, itsemurhia, sukurutsaa jne.

    VastaaPoista
  5. Katja, kiitos vinkeistä! En ole aivan tuttu kaikkien mainitsemiesti esimerkkien kanssa, mutta luotan tietämykseesi. :) Ja tosiaan tuo Leijonamieli. Astrid Lindgrenin elämäkerrastahan ilmeni, ettei Lindgren tarkoittanut sitä lapsille - tosin ei aikuisillekaan, se oli vain tarina, jonka hän halusi kertoa mm. sota-ajan muistojensa takia.

    Hdcanis, tosiaan, tässä menevät nyt kahdenlaiset tarinat kesken. Ensisijaisesti siis ajattelin satuja, jotka onkin tarkoitettukin aikuisille. Tuntuisi, että onhan niitä, mutta ainakaan uudemmasta kirjallisuudesta ei tunnu silti löytyvän. (Paitsi monia "naisten lukuromaaneja" luonnehditaan nykysaduiksi, mutta en ole nyt niistä kiinnostunut.)

    Kalevala on hyvä ehdotus! Ehkä ihmiset uskaltaisivat lukea sitä paremmin, jos siitä puhuttaisiinkin satuina tai satumaisina kertomuksina. Vaikka ei sen lukemisessa taida olla yleensä esteenä sisältö vaan kieli.

    VastaaPoista
  6. Muumeihin liittyen täytyy kertoa, että muumilaakson marraskuu oli jo lapsena yksi suosikki-Muumeista. Onhan siitä varmasti mennyt paljon ohi, mutta tulkitseehan lapsi yksinkertaisemmatkin sadut aina vähän omalla tavallaan.

    Sadumomaisia aikuistenkirjoja? Heti tulee mieleen ainakin Saatana saapuu Moskovaan Ja Eläinten vallankumous.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa kun tänään on ollut näitä satupostauksia, ja nyt tämä sinun vähän erilainen näkökantasi. Pikku Prinssi on kyllä teemoiltaan hyvin aikuinen, samoin Muumit, ainakin osittain, joten samoilla linjoilla mennään.

    Jollain tavalla tuli mieleen myös Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet. Siinäkin oli muistaakseni jotain sellaista.. Ei ole edes kovin pitkä aika, kun viimeksi luin.

    Ja Roald Dahlin nostaisin myös Katjan tavoin.

    Pitääpä käydä kurkkaamassa myöhemminkin tätä keskustelua.

    VastaaPoista
  8. Kirja, johon ehdottomasti kannustan tutustumaan on Peter Bischelin "Lastentarinoita". Löytyy varmasti ainakin kirjastosta. Aivan hulvattoman hauskoja ja traagisiakin satuja aikuisille! Lue se!

    VastaaPoista
  9. Sori, nimi oli tietenkin Peter Bichsel :-)

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut muutaman muumikirjan aikuisena ja pitänyt niistä kovasti. Jostain syystä en edes lukenut niitä lapsena. Silloin luin vain muumisarjakuvia ja -kuvakirjoja. Minulle kirjat olivat positiivinen yllätys. Niistä huokui viisaus ja syvä elämän ymmärtäminen.

    Satu, johon palaan yhä uudelleen, on Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär. Aikuisena sen vivahteet aukeavat eri tavalla kuin lapsena. Toistan itseäni, mutta sanon silti, että ihailen yhä uudelleen Lindgrenin viisautta ja kykyä kertoa tarinoita, joissa on sanoma, jota ei kuitenkaan millään lailla alleviivata. Minulla on tunne, että aikuisena hänen kirjoistaan ymmärtää enemmän, mutta toisaalta en voi täysin muistaa miten ne lapsena koin.

    VastaaPoista
  11. Liisa, minä en oikein muista lapsuuteni muumikokemuksista kuin sen, että pyrstötähti oli pelottava. Muumit eivät olleet minulle erityisen tärkeitä, löysin ne oikeastaan vasta aikuisena.

    Eläinten vallankumouksen olen joskus maininnutkin monenikäisten kirjana. Olen osallistunut keskusteluun, jossa siitä jakoivat kokemuksia 10-45-vuotiaat ja kaikki olivat vaikuttuneet kirjasta.

    Linnea, luin juuri vähän aikaa sitten lyhyen esittelyn tuosta Keväällä isä sai siivet -teoksesta, kuulosti vaikuttavalta. Pitää joskus etsiytyä kirjastossa sen luokse ja tutustua tarkemmin.

    Roald Dahl on minulta kokonaan lukematta, niin ainakin luulen!

    Reeta Karoliina, tuostakaan teoksesta en ollut kuullut, mutta kun googlasin, löytyi heti Hesarin kriitikon ylistys, ettei niihin tarinoihin voi koskaan kyllästyä. Kiinnostavaa!

    Annnika, kuten yllä totesin, minullekin muumeista tuli tärkeitä vasta aikuisena. Ja samoin, Lindgrenin kirjoista on tullut tärkeämpiä, vaikka ne olivat suursuosikkejani jo lapsena, etenkin Ronja, ikisuosikkini.

    VastaaPoista
  12. Ah, Bichsel! Lastentarinoita pitäisi lukea joskus uudelleen. Luin sen lukioiässä musiikinopettajani suosituksesta. :)

    Paljon hyviä aikuisten tai aikuisillekin sopivia satuja on listattu. En nyt tiedä, onko tämä virallisesti satu, mutta sanon silti Lokki Joonatanin, sillä se tuo viisaassa, mutta lapsekkaassa filosofiassaan mieleeni Pikku prinssin.

    Minäkin olen muuten lukenut Nalle Puhit (ehkä ensimmäistä kertaa kokonaan ja kunnolla?) vasta aikuisena, ja pidän niitä ehdottomasti aikuisten satuina!

    VastaaPoista
  13. jo, kivoja. Pikku Prinssi ei kovin tunnettu Ruotsissa...

    VastaaPoista
  14. Karoliina, ai sinäkin tunnet tuon kirjan! Jo kaksi suositusta, pitää kyllä joskus ainakin vilkaista Bichseliä. Googlailin perusteella kovin kiinnostava teos!

    Meinasin ensin ehdottaa Lokki Joonatania itsekin, mutta en ehdottanut, koska en itse pitänyt siitä enää aikuisena. :) Eikä se ole minustakaan täysin satumainen, tai "virallisesti satu", vaikka siinä onkin sadun piirteitä.

    Hannele, kiinnostavaa! Luulin että Pikku Prinssi on tunnettu kaikkialla, Ruotsissa nyt ainakin jos kerran Suomessakin.

    VastaaPoista
  15. Mites Pessi ja Illusia? Kokkohan kirjoitti sen alkuperäisesti aikuisille.

    VastaaPoista