tiistai 11. lokakuuta 2011

Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta


Löysin alkusyksystä Kirjatorin poistohyllystä aarteen, Pertti Niemisen pienen suuren runokirjan Maailma pitäisi aloittaa alusta. Kun näin teoksen, ajattelin heti iloisena ja ylpeänä kirjabloggareita. Tämä kirja on nimittäin minulle blogeista tuttu, ja sitä ei voi sanoa monesta runokirjasta. Mutta luetaan me runojakin, hyvä me!

Blogikirjoitusten perusteella osasin odottaa elämää ymmärtävää ja rauhallista kirjaa, helposti aukevaa mutta ajattoman viisasta. En pettynyt. Ja minäkin ihastuin.

Ensinnäkin tässäkin kirjassa oli paljon luontorunoja, ja niistähän minä pidän, silloinkin kun runon perussävy olisi hieman ankea.




Syyspäivän tasaus,
vuoden apein päivä:
      valo katoaa katoamistaan.
Tänään putosi (miltei puun latvasta)
     viimeinen valkea kuulas.



Useimmissa luontorunoissa ei kyllä ollut ankea sävy, vaan joissakin iloinen tai jopa jotenkin vekkulimainen. Oli hauskaa huomata, että arvostettu runoilija kertoo oravanpojista ja jopa lapsuuteni idolista, Risto Reippaasta!

Oravanpoika istui  omenapuussa
keittiönikkunan takana
ja söi raakiletta oksalta.
"Saat kyllä vatsasi kipeäksi",
varoittelin. Väärin: olisi pitänyt
varoittaa pihan autoista.

***

Risto Reipas ja hänen ystävänsä
asuivat ennen
Seitsemän Peninkulman metsässä.


Minun puutarhaani mahtuu omenapuu,
mustaherukkapensas, ruusuangervo
ja seitsemän peninkulmaa
tuulta.



Luontorunojen ohella arvostin kirjan ihmiskuvaa. Siskonpojan ristiäiskorttiin valikoitui viikonloppuna ote Pessistä ja Illusiasta, mutta yhtä hyvin olisi voinut valikoitua vaikka tämä; tosin tämä taitaisi olla parempi elämänohje aikuisille kuin lapsille.


Mitä runollista lapsissa on?
Lapset, joita on pienestä pitäen 
kohdeltu ihmisinä,
oppivat pitämään aikuisiakin ihmisinä.
He näkevät selkeästi,
tekevät tarkkoja havaintoja
ja ajattelevat kirkkaasti, 
ovat realisteja.


Teoksen alussa oli elämänmakuisia ja koskettavia kuvia isovanhemmuudesta ja lapsenlapsista. Olen alkanut kiinnostua yhä enemmän "tekstirunoista", siis pienistä tarinamuotoisista runoista - en tiedä, miksi niitä virallisesti kutsutaan. Joka tapauksessa, esimerkiksi tämä pieni tuokio oli mielestäni hyvin aito:


Larisa oli oppinut kävelemään. Kerran Läntisellä rinteellä sattui
nokkonen hipaisemaan rannetta.
    "Mikä kukka kirvelee?" kysyi hämmästynyt lapsi. Kun kerroin,
hän pysähtyi. Katsoin taakseni ja näin, kuinka hän kokeili kämmensyrjään kaikkien ruohojen nimiä.

Vielä yksi sitaatti. Blogikirjoituksissa on usein siteerattu teoksen nimikkorunoa ja nähty se jotenkin lohduttomana: maailma on epäonnistunut lapsenkin mielestä. Minä näen tämän kuitenkin vain aitona lapsuuden kuvauksena. Kun olin itse lapsi, ajattelin jatkuvasti, että maailma tai ainakin minun elämäni pitäisi aloittaa alusta. Syynä tähän ei ollut elämään pettyminen, vaan kirjojen lukeminen ja vilkas mielikuvitus. Ajattelin jatkuvasti, miten muuttaisin maailmaa, jos voisin palata silloisen nykytietoni kanssa taaksepäin ja tehdä kaiken uudestaan. Se oli vähän samanlaista haaveilua kuin se, että voisi kirjallisten hahmojen tavoin muuttua näkymättömäksi tai oppia lentämään.

MAURA, silloin 7


kirjoitti isoilla kirjaimilla
työpöytäni papereihin,
mitä ajatteli:
           "Minun mielestäni
    maailma pitäisi aloittaa alusta."

Mutta minun mielestäni maailma pitäisi aloittaa alusta sillä lailla, että useammat ihmiset lukisivat runoja!


Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta. Otava, 2009.
Kansi: Emmi Kyytsönen


P.S. En edelleenkään osaa arvioida tai analysoida runoja, mutta ehkei tarvitsekaan. Minusta taidokas, puhutteleva runo kertoo perusajatuksen tai -tunnelman ilman että runoa pitää sen enemmän lähteä ruotimaan. Luen kyllä mielelläni muiden runoanalyyseja ja -vaikutelmia, mutta pidätän itselläni oikeuden tarjota runoja lähinnä tunnelmapaloina.

4 kommenttia:

  1. Kiva että löysit tämän - ihanat kuvasi sopivat tähän todella hyvin!

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, että sinäkin tykkäsit tästä! Kirja on vaan niin ihana! Ja niin on monet muutkin Pertti niemisen kirjat.

    VastaaPoista
  3. Maria, kiitos! Joo, ihan sydän hypähti ilosta kun näin tämän. Olin varma, ettei Kirjatorilla edes myydä runoja ja kuitenkin myytiin, ja tuli tällainen tuttu aarrekirja vastaan. :)

    Reeta Karoliina, ihana on! Minä olen lukenut aiemmin vain Pertti Niemisen runosuomennoksia (kiinalaisesta runoudesta), mutta nyt olen kiinnostunut muistakin hänen teoksistaan, samoin Kai Niemisen.

    Ketjukolaaja, kiitos! Syksyinen luonto ja runot tuntuvat sopivan aukottomasti yhteen.

    VastaaPoista