perjantai 21. lokakuuta 2011

Riitta Rossilahti: Vihreä viittani - My Green Cape



sekä haikueditorin testailua

Toisinaan sitä löytää itsestään jotain aivan uutta ja yllättävää, kuten sen, että huomaa aina halunneensa kirjoittaa haikuja ja tankoja. Olen vihannut ja pelännyt kaikenlaisia runomittoja, joten olin varma, että saan runojalat alleni, jos lyriikkakurssilla edes puhutaan mistään muusta kuin mitaltaan ja tyyliltään aivan vapaasta runosta. Erityisen varma olin siitä, että haiku ja tanka, joissa runoa määräävät tavusäännöt, ovat minulle kauhistus ja kompastuskivi.

Vaan ei. Olen suuren haikuuden vallassa ja olen sepustellut enemmän tai vähemmän onnistuneita japanilaishenkisiä runoja jo viikon päivät. Määrällisesti haikuja on jo runokokoelman verran, sisällöllisesti ei. Ensimmäinen tilaustyökin on silti tullut tehtyä: siskonpojan pyytämä 5-rivinen, 31-tavuinen junatanka. Paljastan, että siinä on viisitavuinen onomatopoeettinen rivi kolin kolin tsuuh. Myönnän, ehkei kovin japanilaishenkistä.

Tämä sen sijaan on:
Riepota tuuli 
hämärän puita! Jotain 
liikettä jossain!

The wind shaking
the trees in the dusk - you need
to be woken

tai:

Kuvat elävät
kivet rantavedessä
valosta syttyvät

Living stones
paintings in shallow water
kindled by light

Hieman asiallisemman ja jalostuneemman haikufiiliksen olen saanut lukemalla Riitta Rossilahden teosta Vihreä viittani - My Green Cape, josta nuo otteet ovat. Se on mielenkiintoinen paitsi suomenkielisten, englanniksi käännettyjen, runojen takia myös siksi, että Rossilahti kertoo alkupuheessa ajatuksiaan haikurunoudesta. Esimerkiksi:

Miten haikuni syntyvät? Puhutaan paljon jonkinlaisesta haikuhetkestä, välähdyksestä. Alkuperäinen tarkka havainto ja aito tunne ovat minulle tärkeitä. Usein muistan täsmälleen haikuhetken paikan ja tunnelman. Hyvässä haikuhetkessä on leikkiä, lapsen viattomuutta.

Vihreä viittani - My Green Cape on jo toinen Rossilahden julkaisema runoteos, ensimmäinen on nimeltään Kivi virrassa - A Stone in a River. Tässä nyt lukemassani kirjassa on paljon vuodenaikarunoja ja hieman myös uskonnollisvivahteista kuvastoa. Se ei niin koskettanut minua, mutta luontorunoista moni oli minusta tavoittanut hetken ja/tai tunnelman hienosti muutamalla sanalla.

Hilpeä tuuli - 
sinne tänne taipuvat 
puheliaat puut

Merry-go-round wind
bending to-and-fro
talkative trees

Kirjan lopusta selvisi, että Rossilahti on menestynyt kansainvälisissä haikukilpailuissa. Esimerkiksi isoäidin mustikkapiirakasta kertova haiku on saanut kunniamaininnan World Haiku Competitionissa vuonna 2007:

Granny's fingertips
blue blue - blueberry-pie blues
from the kitchen

Hienoa ja sellaista, että tällaisesta soisi kuulevan muutenkin kuin sattumalta. Rossilahden kirja tuli vastaani ihan vahingossa Akateemisessa jo kesällä ja vasta nyt, kun todella paneuduin siihen lyriikkakurssin ansiosta, huomasin teoksen lopussa olevan palkinto- ja kunniamainintaluettelon. Niistä selvisi sekin, että on olemassa World Haiku Review -lehti. Pitäisiköhän tilata? ;)

Tuskin - mutta haikueditorin kanta-asiakkaaksi olen jo ryhtynyt. Kurssilla saamani vinkin mukaan osasin etsiä netistä Teppo Pihlajamäen nettisivut, joilla on paljon yleistä haiku- ja tankatietoa sekä erinomainen tavutumpeloitsijan työkalu: haikueditori. Se näyttää, miten runon tavut jakautuvat ja kertoo, täyttyvätkö haikun tai tankan ehdot. (Jos eivät, editori on hyvin kannustava: "Runosi, joskin hieno, ei ole haiku eikä tanka."). Pihlajamäen sivuilta löytyy tietoa myös suomen kielen tavutussäännöistä. Luulin hallitsevani ne, mutta sen verran usein editori on minulle huomauttanut runosistani, etten ehkä hallitsekaan.

Uusi tieto sekin. Lyriikkakurssi jatkuu taas huomenna - ties kuinka uudistunut sitten olenkaan.

Riitta Rossilahti: Vihreä viittani - My Green Cape. Haikuja ja Tankoja - Haiku & Tanka Poems. Julkaisija Riitta Rossilahti 2010, taitto ja paino Kopijyvä Oy, kansi ja piirrokset Sanna Myrttinen.

6 kommenttia:

  1. Juuri äsken kaivoin esille yhden ihanan haikuihin liittyvän romaanin, kun pyydettiin suosittelemaan "talvikirjoja".

    Oletko Jenni lukenut Maxence Ferminen kirjan Lumi? Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Haukuihin liittyvä romaani?! En ole koskaan kuullutkaan. Kiitos vinkistä! Aiotko esitellä tuota kirjaa tarkemmin blogissasi? Toivottavasti. :)

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista! Pidän kovasti haiku- ja tankarunoista. Oletko lukenut Eila Kivik'ahon tankarunoja?

    VastaaPoista
  4. Maria, kiva että haikuilu kiinnostaa muitakin! En ole lainkaan tutustunut Kivik'ahon runouteen, mutta suurkiitokset vinkistä, pistän korvan taakse. :)

    VastaaPoista
  5. Jenni, luin tuon Lumi-romaanin aika kauan sitten, ennen blogiaikoja, en varmaan kirjoita siitä.

    Mutta netissä on kyllä muita esittelyjä, esim. kustantajan http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2005/fi_FI/lumi/

    Sen verran muistan, että kyseessä on mystinen ja kaunis satu aikuisille, pidin kirjasta kovasti.

    VastaaPoista
  6. Kiitos linkistä, Erja! Ja oi, juuri kun kaipailin aikuisten satuja. Ja pian onkin muutenkin aika listata talvikirjat. :)

    VastaaPoista