lauantai 15. lokakuuta 2011

Tunnustan (mm. laiskuuteni)





Kiitos tunnustuksista, joita tämäkin blogi on saanut kanssabloggareilta! En halua yhtään väheksyä niitä, mutta tunnustan ja myönnän, että olen ehkä maailman laiskin ja  huonoin vastaamaan erilaisiin haasteisiin ja ketjukirjeisiin. Ja oikeisiin kirjeisiin. Olen usein harmistunut ja vihainenkin itselleni siitä, että ellen vastaa esim. sähköpostiviestiin heti, saattaa mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin ryhdistäydyn. Silti saatan ajatella viestin lähettäjää monta kertaa päivässä ja kirjoittaa hänelle ajatuksissani kirjettä; toivon ystävieni tietävän tämän. Ja jos blogia voisi päivittää ajatuksen voimalla, olisin varmaan tunnustanut täälläkin jo mitä.


Tämän tunnustettuani ajattelin tehdä kahdeksan tunnustusta minusta kirjoittajana ja lukijana. Nyt on liikkeellä monenlaisia haasteita, mutta yleensä niihin on kuulunut kahdeksan paljastettavaa asiaa. Aloitetaan niistä.


1. Olen aina ollut nopea kirjoittaja, mutta ennen blogia en osannut kirjoittaa mitään suoraan tietokoneella. Siis mitään, en töissä enkä vapaalla. (Pitää kuitenkin huomauttaa, että en sentään kirjoittanut kauppalistaa Exceliin; niinkin tietoteknisia ihmisiä kuuluu lähipiirini, että excelöivät kaiken.) Nykyisin en osaa luonnostella käsin vaan kirjoitan kaiken suoraan koneella, kiitos blogieni tuoman kirjoitusrutiinin. Tästä olen ollut etenkin töissä hyvin iloinen. Säästyy aikaa, vaivaa ja paperia.

2. Nopeus ilmenee myös hutilointina tai ainakin kärsimättömyytenä. Olen teksteistäni usein sitä mieltä, että kerralla tuli valmista. En aina edes lue tuotoksiani läpi ennen kuin siirrän ne eteenpäin joko töissä tai blogimaailmassa. Kenties olette huomanneet. Tunnustan, että joskus teksteistäni puuttuu sanoja, kun olen kirjoittanut ne niin vauhdilla.

3. Luen kaunokirjallisuutta yleensä n. 60-100 sivua tunnissa. Yhteen kirjaan ei mene siis kovin montaa tuntia. Toisaalta Alastalon saliin meni monta kuukautta. Ja toisaalta usein minusta tuntuu, että saisin kirjoista enemmän irti, jos malttaisin lukea hitaammin. En vain osaa enkä malta. Luen kuitenkin kiinnostavat kirjat pariin tai useampaankin kertaan.

4. Luen paljon, mutta en ole vuorotteluvapaani aikana lukenut sen enempää kuin ennenkään. Se on hieman hämmästyttänyt minua. Kuvittelin, etten tekisi muuta kuin lukisin, mutta en taidakaan olla ihan ympärivuorokautinen lukutoukka edes silloin kuin saisin.

5. Osasyynä edellä mainittuun on tänä syksynä alkanut luovan kirjoittamisen opiskelu. Koen muiden tekstien häiritsevän omaa kirjoittamistani. Jotta saisin esim. runoja aikaiseksi, minun on saatava vain olla ja ajatella tekstejä ja kirjoittamista yleisesti. Silloin kun yritän itse kirjoittaa, en oikein pysty syventymään muiden teksteihin.

6. Parasta kirjoitusinnoitusta saan luonnosta ja toisaalta ihmisvilinästä, muita ihmisiä salaa tarkkailemalla. Luonnossa liikkuessa mieleeni alkaa ponnahdella runon aihioita, joista huomaa, että olen lukenut Risto Rasani, mutta en ole Rasa. Suhtaudun jännityksensekaisella innolla opintoihini kuuluvaan lyriikkakurssiin. Ennakkotehtävänä ei ollut runojen kirjoittamista, mutta olen kirjoittanut omia runojani puhtaaksi, kurssille mukaan tulostettavaksi. En tiedä, uskallanko viedä niitä sinne.

7. Kirjablogini myötä olen alkanut keskustella kirjoista enemmän myös ei-bloggaavien lukevien ihmisten kanssa. Siitä olen todella iloinen. Vaikka lapsuudenperheessäni on aina luettu, on hauskaa, että nykyisin vanhempani lainaavat minulta kirjoja blogistani saamien vinkkien perusteella tai toisaalta tuovat minulle kirjoja, joiden arvelevat kiinnostavan minua. Arvelen, että me kaikki kolme olemme laajentaneet viime vuosina lukemistoamme.

8. Vaikka bloggaus on minusta kiva ja tärkeä harrastus ja päivitän varsinkin tätä kirjablogia melkein päivittäin, olen yrittänyt tietoisesti vältellä jatkuvaa koneella roikkumista viime aikoina. Jos olen lukijasi, luen kyllä postauksesi, mutta olen päättänyt, ettei minun pidä enkä suorastaan saa kommentoida kaikkia blogitekstejä. Teen senkin vain telepaattisesti. ;) Puolivuotisen vapaani tarkoitus ei ollut kuitenkaan bloggailla ja olen hyvin tietoinen, että ellei pidä varaansa, voisi kadota kokonaan blogimaailmaan. Jossain vaiheessa vapaatani yritän muuten kadota netittömälle mökille viikoksi tai kahdeksi. Mitäköhän siitä seuraa? Vieroitusoireita?


Tunnustan lopuksi vielä senkin, etten ole lainkaan kärryillä, kuka blogikollegoista on jo saanut tunnustuksen. Osoitan kuitenkin tunnustuksieni kohdan 8 kaikille kirjabloggaajille (koska nyt ollana kirjablogissa, seuraan kyllä muunkin aihealueen blogeja). Kiitos hyvistä blogeista ja aina kiinnostavasta, virkistävästä blogiyhteisöstä!

8 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea näitä tunnustuksia, kun löysin paljon samaa itsestäni. Mm. tekstien valmistelu ja kirjoittamisen aikana vähenevä lukeminen.
    Pelkään itse, että tiedostamattani kopioin liikaa muita kirjoittaessani.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Morre! Hauska kuulla, että muilla on samanlaisia kokemuksia. Toisaalta olen kyllä joskus törmännyt teksteihin, jotka muistuttavat omiani kovasti, vaikken ole lukenut niitä aiemmin. Siitä huolimatta tällä hetkellä ihan välttelen tiettyjä kirjoja, etten ala kopioida niitä.

    Lauantain kunniaksi kirjoitin juuri elämäni ensimmäiset haiku- ja tankarunot ja olen hyvin ylpeä, että sain ne edes muodollisesti päteviksi, sisällöstä viis. ;)

    VastaaPoista
  3. Hei Jenni näitä oli kiva lukea. Hienoa, kun olet kirjoittanut omia runoja! Minusta olisi mukava kuulla niitä ja ehkä voisit lukea joskus kurssilla, jos rohkaistut! :)

    VastaaPoista
  4. Luet kyllä nopeasti! Tai minä hitaasti ;D Toki riippuu paljon siitä, mitä lukee, mutta tovi sitten laskeskelin, että luen sen 60-70 sivua maksimissaan tunnissa.

    VastaaPoista
  5. Tutulta kuulosti. Minäkään en osaa enää oikein kirjoittaa mitään käsin, koska se tuntuu niin hitaalta. Luen kyllä tekstini ennen julkaisemista, mutta välillä on muka kiire, joten joskus laitan blogiini tekstejä, joihin en ole oikein tyytyväinen.

    Minäkään en mielelläni lue silloin mitään, kun kirjoitan, koska alan helposti matkia muiden tyylejä.

    Olen myös miettinyt tuota "blogimaailmaan katoamista". Harmittaa, että ehdin olla liian vähän koneella ja lukea blogeja liian vähän ja kommentoida liian vähän, mutta toisaalta välillä pitää tehdä muutakin.

    Minä olen myös samanlainen, eli joskus en saa aikaisesti vastata sähköposteihin, vaikka ajattelisin viestin lähettäjää usein. Lisäksi olen tosi huono soittamaan kenellekään. Nytkin olen aikonut jo monta kuukautta soittaa eräälle opiskelukaverille, mutta en vaan saa aikaiseksi. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeammalta soittaminen tuntuu.

    VastaaPoista
  6. Sara, olen kirjoittanut koko illan runoja, vaikkakaan en ole aivan virkeä oltuani ensin koko viikonlopun runokurssilla. ;)

    Susa, minä en ole muuten tutkinut lukunopeuttani, mutta opiskeluajoista on jäänyt tuo tieto, että tietokirjallisuutta/vaikeampaa kaunoa menee 60 sivua tunnissa (toki joskus vähemmän, riippuu kirjasta) ja helppoa kaunoa enemmän. Opiskellessa on joskus aika melkoisen kortilla ennen tenttiä, niin tulee opittua itsestään tällaisia hyvin tärkeitä tietoja. ;) Luen samaa tahtia edelleen.

    Annika, meilläpä on paljon yhteistä. Minuun pätee tuo soittaminenkin ja muutnekin ihan kaikki, mitä sanoit.:)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavia tunnustuksia. Pidin erityisesti siitä, että kirjoitit kirjoittamisestasi!

    Olen ajastanut omat tunnustukseni ilmestymään huomenna ;-). Pohdin niissä myös bloggamiseen menevää aikaa versus kirjoittamiseen jäävää aikaa. Tunnistin itseäni muutenkin niin monesta tunnustuksestasi. Esimerkiksi nyt vasta tunnustuksesi kautta ymmärisn, että niinhän minäkin olen alkanut puhua kirjoista paljon enemmän blogin myötä sen ulkopuolellakin! Työpaikalla esimerkiksi meillä on erittäin hyviä kirjakeskusteluja lounaspöydän ääressä, eikä työni liity tällä hetkellä (kauno)kirjoihin mitenkään. Se on mahtavaa!

    VastaaPoista
  8. Paula, kiitos kiinnostavasta kommentista! Hauskaa, että huomasit itsestäsi uutta kun luit toisen lukutoukan juttuja. Pitää sitten heti katsoa, mitä sinä sanot kirjoittamista, bloggaamisesta jne.

    Mulla on ainakin ajoittain hieman ristiriitainen suhde bloggaamiseen. Siis juuri näiden keskustelujen ja samanmielisten ihmisten kohtaamisen takiahan bloggaus on mitä parhain harrastus. Sitten toisaalta taas tuntuu, että onko se nyt niin tärkeää, että se vie aimo osan melkein joka päivästä? Tia pitäisikö blogata jotenkin tavoitteellisesti? Mutta ajattelen kaikkien blogieni kohdalla, että kirjoitan silloin ja siitä kuin hyvältä tuntuu, ja pidän tätä puhtaasti harrastuksena. Kyllä minä aiemminkin mainitsin varmasti jokaisesta lukemastani kirjasta jollekulle ja muutenkin keskustelin kirjallisuudesta ja lukemisesta, nyt keskustelun muoto on vain eri.

    VastaaPoista