maanantai 17. lokakuuta 2011

Venny Soldan-Brofeldt: Merimajamme ja me

Kuva luvusta "Rakennetaan".


Joskus vastaan sattuu sellainen kirja, että se kiilaa jonossa kaikkien muiden, keskeneräistenkin, ohi. Minulla on tällä hetkellä monta sellaista kirjaa, kiitos lyriikkakurssin. Olen saanut niin paljon vapaaehtoisesti ja ihan määräyksestäkin luettavia kirjavinkkejä, että pyhitän niille ainakin tämän viikon, ehkä seuraavankin. Kyllä ne syksyn uutuuskirjat odottavat.

Venny Soldan-Brofeldtin teoksesta Merimajamme ja me en olisi varmasti kuullutkaan, ellei kirjoituskurssimme olisi vieraillut Järvenpään taidemuseossa ja jo menneessä Sanoin, kuvin, elein -näyttelyssä. Siellä oli vitriinissä tämä Juhani Ahon taiteilijapuolison Vennyn kirjoittama ja kuvittama harvinaisuus, ja ilokseni sen saattoi lainata kirjastostakin.


Kuvateksti: Ellei valokuvauskone olisi aina ollut mukana, 
miten olisi saatu kuvia tähän kirjaan?

Tiesin jo johdantotekstistä, että tämä on minun kirjani:

JOHDANNOKSI
Perhekuntaan, joka esiintyy tässä kertomuksessa, kuuluivat Juhani Aho -kirjailija, minä - maalari, meidän kaksi poikaamme ja yksi apulainen. Meitä kohtasi pari vuosikymmentä sitten suuri onni: saimme asettua asumattomalle ja koskemattomalle saarelle ja valloittaa sen kodiksemme. Hyvinkin pian alkoi tämä villi, mutta ystävällinen saari tuntua kodilta enemmän kuin mikään muu paikka, vaikkakin vietimme siellä vain lyhyet kesät. Elämä saarella tuntui usein niin täydelliseltä, että ajatus: tässä on kaiken huippu, tähän kaiken täytyy loppua - välittömästi tuli mieleen. Mutta, ihme kyllä, seuraavana kesänä saattoi tulla vieläkin parempaa, vaikkakaan ei milloinkaan aivan samalla tavallla.

Soldan-Brofeldt onnistuu minusta kertomaan johdantopuheensa alussa kaiken oleellisen tästä viehättävän nostalgisesta kirjasta. Tässä ei tapahtu suuria - ja kuitenkin, meren, luonnon ja mökkien ystävälle tässä tapahtuu kaikki tärkeä. Kirjailija kertoo selkeästi mutta hyvin neutraalisti, sellaisella ylöskirjaavalla päiväkirjatyylillä, miten perhe päätyi vuokraamaan merenrantatontin Porkkalan tienoilta ja asettumaan sinne. Aluksi tarkoituksena ei ollut rakentaa minkäänlaista mökkiä tai huvilaa, vaan perhe ajatteli vuokrata kesähuoneiston läheisestä kylästä ja käyttää omaa niemeään, Toskaa, retkeilyyn, kalastamiseen ja myös taiteilijan luontoateljeena. Lopulta niemelle kuitenkin kohosi itse rakennettu talo - tai oikeammin kätkeytyi, koska rakennuksesta tuli pieni ja vaatimaton ja sen paikaksi valittiin tarkoituksella suojainen piilo:

Tiesimme, että saaristolainen välittää varsin vähän näköalasta. Hänen tupansa ei ole rannalla, kuten herrasväen huvilat. Tuulensuoja on tärkein. Sen periaatteen mukaan mekin!
Viimein asia oli selvä. Itäisellä vuorella oli paikka, - kuivalla hiekalla, kallioiden kätkössä ja metsän suojassa. Sinne eivät tuulet miltään puolelta päässeet suoraan, mutta aurinko kyllä. Harppaus vain vuorelle, ja aava meri oli edessä.

Huonekalutkin tehtiin itse ja ilmeisesti niistä tuli varsin pelkistettyjä mutta sitäkin kestävämpiä. Perhe käyttää kesälomailustaan nimitystä "kenttäelämä": öljylamppua ei käytetä, ei juuri vaatteitakaan, peseytyminen tapahtuu meressä, ravinto on pääasiallisesti kalaa.

Merimajamme ja me olisi täydellinen kesäkirja, mutta nautin näistä saaristolaiselämän kuvauksista näin syksylläkin. Kirja oli hyvin nostalginen ja sympaattinen, rauhoittavaa luettavaa. Se, ken odottaa suuria paljastuksia Juhani Ahosta ja hänen läheisistään joutuu tosin pettymään. Tekijä toteaa heti alussa, että "oikeastaan ei ole tärkeää, että juuri me esiinnymme niminemme, kaikkinemme, koska itse saari on kertomuksen aiheena". Nimien muuttaminen "todellisuuskuvauksessa" olisi kuitenkin ollut hänestä perusteetonta.


Tässä on samaa viehätysvoimaa kuin Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän teoksessa Haru, eräs saari. Ikävä kyllä kirjoja yhdistää sekin, ettei niitä löydä enää edes antikvariaateista. Jos jotain kirjoja kohtaan tunnen suurta omistamisen himoa, niin juuri tällaisia ajattomia aarteita kohtana, mutta minkäs teet. Jos voitan lotossa, palkkaan sujuvakielisen kirja-agentin neuvottelemaan perikuntien kanssa ja alan kustantaa näköispainoksia näistä harvinaisuuksista, jotka ovat muuten vaarassa kadota nykylukijoilta.


Kaikki kuvat ja tekstilainaukset teoksesta
Venny Soldan-Brofeldt: Merimajamme ja me. Wsoy, 1930

8 kommenttia:

  1. Ihanaa vanhanajan viehätystä. Äitini kirjahyllyssä on - uuttera purjehtija kun on ollut - liuta Schildtin Daphne-kirjoja, niissä on kans vanhojen valokuvien korostamaa nostalgiaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jenni! Voi kuinka tuttuja nämä kuvat ovatkaan, muinaisesta lapsuudestani. Varmasti ensin vain katselin(me) juuri piirustuksia, sitten myöhemmin luimmekin.
    Jo nimikin on kuin lasten seikkailukirja! Kaiken kukkuraksi on V.S-B. tehnyt piirustukset oikein lomahenkisesti miten sattuu, osan paneutuen, jotkut hiukan kuin vasemmalla kädellä. En tiedä, saattaa kirja vielä minulla jossain kätkössä ollakin?

    Olipas mukava muistutus!

    HannuHoo

    VastaaPoista
  3. Saila, minullakin on kunnia omistaa yksi Schildtin kirja ja ihailen sitä usein, mutten vieläkään ole saanut luettua. Kiinnostaisi kyllä! Olen käynyt Tammisaaressa Schildtin kotimuseossa ja näin siellä Schildtin matkoillaan kuvaamia filmejä, olivat supermielenkiintoisia.

    HannuHoo, kiitos kommentista! Hauskaa, että tämä on sinulle noin tuttu ja tärkeä kirja. Olen kade, että olet voinut tutkia tätä lapsena. :) Kirjan piirrokset ovat tosiaan "joka luokasta", mutta yhteistä on sellainen selkeys ja rentous, hauskuuskin, joka puhuttelee varmasti lastakin. Ja nimestäö olen samaa mieltä, ensin luulinkin, että kyseessä on lastenkirja.

    Toivottavasti löydät kirjan kätköstä!

    VastaaPoista
  4. Olipa kivaa lukea tästä! Mistä muuten sait kirjan? Ehkäpä voisin lainata sen kesällä...

    VastaaPoista
  5. Sara, vastailen vähän jälkijunassa, olen huidellut pari päivää pois koneen ääreltä. :)
    Merimajamme ja me löytyi HelMet-tietokannasta. Kirjan tulo minulle kesti jonkin aikaa, vaikkei varauksia ollut, joten arvelen sen olleen hyllyn sijasta varastossa tms. Mutta ihan normaalisti oli siis lainattavissa ja suosittelen kyllä lainaamista!

    VastaaPoista
  6. Hei! Huomasin tämän vasta nyt! Jostain syystä kirjoitat Porkkalasta!? En ihan ymmärrä miksi päätit pistää Toskan Porkkalaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! En mitenkään muista, miten olen vuosia sitten päätynyt sijoittamaan Toskan Porkkalaan. Ilmeisesti minulle jäi sellainen käsitys joko näyttelystä, jossa tutustuin alun perin Merimajamme ja me -kirjaan, tai sitten olen käsittänyt kirjan tekstin väärin. Ilmeisesti Toska oli Hangon suunnassa Tvärminnessä - mutta Porkkalakin tunnetaan siitä, että Juhani ja Venny viettivät siellä aikaa. Ks. esim. http://kirjasto.kuopio.fi/103344/fi/articles/kalamies-juhani-aho-johannes-brofeldt-11-9-1861-8-8-1921

      Poista
  7. Heipä hei,
    PIAN TÄTÄ KIRJAA VOI OSTAA UUNITUOREENA PÅ SVENSKA :)

    !!!!

    VastaaPoista