maanantai 10. lokakuuta 2011

Kiehtovia satukirjoja

Eilen oli suurien tunteiden päivä. Aamu alkoi suru-uutisella erään tärkeän kissan menehtymisestä ja päivä kului erään tärkeän pienen pojan ristiäisissä. 

Kumpaankin tilanteeseen sopivat eläinsadut ja -lorut, ensimmäiseen lohduksi, toiseen iloksi.

Ristiäispoika sai meiltä lahjaksi teoksen Kuka on nähnyt tuulen? Runoja ja satuja maailmalta (Wsoy). Kirjan tekstejä yhdistää se, että ne ovat ihailemani Kirsi Kunnaksen suomentamia. Kuvituksesta vastaavat Riikka Jäntti, Anne Wasko ja Pia Westerholm. Hyvin vastaavatkin - ainakin minä, kahden virallisesti sinisen kissan omistaja, olin myyty jo kansikuvasta.

 Kuvitus oli kauttaaltaan onnistunutta, sellaista, että aikuisenkin teki mieli jäädä oikein tutkimaan kuvia.


Ajankohtainen kysymys ja hieno toteutus. Sinä ystävä Maa, mihin meidät viet?


Tämä kirja vei kissajuttuihin ja muihin eläinseikkailuihin. Sieltä löytyi myös T. S. Eliotin Kissan nimi -runo, josta olen kirjoittanut jo aiemmin, suomennettuna. Harmittaa, etten tajunnut laittaa runoa itselleni ylös, mutta toisaalta tämä on kirja, jonka saatan hankkia myös omaan hyllyyni jossain vaiheessa.


Kaikki tarinat eivät liittyneen eläimiin eivätkä olleet yksinomaan lapsille sopivia kertomuksia. Ainakin kirjan nimiruno, Christina G. Rosettin kirjoittama ja siis Kirsi Kunnaksen suomentama, puhuttelee minusta aikuistakin - varmaan aivan eri lailla kuin lasta:

Kuka on nähnyt tuulen?
Minä en, ei kukaan.
Vaan oksien värisevän
olen nähnyt tuulen mukaan.


Kuka on nähnyt tuulen?
Sano, kuka, milloin?
Ei kukaan. Mutta kuulen
sen kulkevan puissa silloin.

Toinen erittäin kiinnostava satukirja, johon olen hiljattain törmännyt, on kokoomateos Kaiken maailman eläinsadut (toim. Katriina Kauppila, Otava 2011). Tämä ei ole ainakaan pelkästään lastenkirja! Minusta sadut kuuluvat yleissivistykseen, ja tämä kirja antaa hyvän läpileikkauksen tosiaankin kaiken maailman saduista. On Aisopoksen faabeleita, rakastettuja ja tunnettuja klassikkoja kaikkialta maailmasta, kansansatuja ja mikä kiinnostavinta, myös uusia suomalaisia satuja.



Ja kuvitus on tässäkin onnistunut - siitä pisteet Matti Pikkujämsälle.


Tunnetuimpien satujen kohdalla aikuista lukijaa ilahduttaa sekin, että kuvasta jo arvaa, mikä satu on kyseessä ja muistaa koko tarinan. Hauskaa ja nostalgista.


Kaikkein kiinnostavin osuus on kuitenkin kirjan lopussa: Meritähden rakkaus ja muita aikamme eläinsatuja. Nimikkotarina Meritähden rakkaus on Eeva Tikkaa, ja muuten osiosta löytyy esim. Kari Hotakaisen ja Hannele Huovin kirjoittamia satuja. Houkuttelevaa! En ole oikein perehtynyt kotimaisiin nykysatuihin kuin Leena Laulajaisen yhden ansiokkaan satukirjan verran, mutta kiinnostaisi kyllä perehtyä. Lupaankin lukea tämän nykysatuosion vielä ihan ajatuksen kanssa ja palata siihen vielä tarkemmin.


Nyt kuitenkin toivottelen kaikille hyvää Aleksis Kiven päivää sekä suomalaisen kirjallisuuden päivää. Lukekaa tänään jotain kotimaista! (Tai keskustelkaa kotimaisesta: Lukupiirissä alkaa tänään Juhani Aho -keskustelu.)


P.S. Kiitos, blogi on saanut parikin tunnustusta. Palaan niihin lähiaikoina. Olen ollut kelvottoman laiska tunnustuksiin vastaaja ja muutenkin vähän huono koneen ääressä istuja viime aikoina, mutta lupaan pitää tunnustuspäivän tämän viikon aikana.

4 kommenttia:

  1. Hyvää Aeksis Kiven päivää! Mahtavia nuo kirjat kuvituksineen. Tuosta tulikin mieleeni, että Aisopoksen faabelit löytyvät äitini kirjahyllystä. Pitänee lainata, on pitänyt jo pitkään!
    Tuo Kuka on nähnyt tuulen -kirjan kansikuva sinisine raitahäntineen on niin osuva.

    VastaaPoista
  2. Osanottoni tärkeän kissan kuolemasta (toivottavasti se ei ollut sinun kissasi) ja iloa pienen pojan ristiäisistä!

    Ihana kuvitus tuossa Kuka on nähnyt tuulen-kirjassa, samoin Kaiken maailman eläinsadut näyttää hauskalta. Pidän tuollaisesta tyylistä.

    Hyvää Aleksis Kiven päivää! Minä olen kuin olenkin lukemassa kotimaista. :)

    VastaaPoista
  3. Saila, lainaa ihmeessä! Olisi kiva myös, jos esittelisit kirjaa blogissasi, etenkin jos siinä on kuvia. Kuvittelen ainakin, että kyseessä on jokin hieman vanhempi painos ja olisi kutkuttavaa nähdä, miltä se näyttää.

    Sadut ovat niin hienoja! Olen ajatellut, että runosyksyn jälkeen voisin kokeilla satukevättä. :)

    Katja, kiitoksia. Ei ollut meidän kissa, vaan ystävän. Ja ristiäiset olivat siskonpojan ja ylpeänä tätinä voin paljastaa, että minun(kin, kyllä kait sitä oli muutenkin ajateltu) ehdottamani nimi nk. meni läpi. ;)

    Nuo molemmat satukirjat ovat kyllä aarteita. Toivottavasti ne päätyvät monen lapsen ja aikuisenkin pukinkonttiin.

    Hienoa, että olet lukemassa kotimaista. Minä en oikein tiedä, mitä olen. Voisin sanoa, että sekalaista, kun vähän kaikenlaista kirjallisuutta on taas kesken.;)

    Kiitos toivotuksista ja samoin hyvää Aleksis Kiven päivää teille molemmille!

    VastaaPoista
  4. On kyllä ihanaa kuvitusta! Näistä varmasti meilläkin tykätään.

    VastaaPoista