maanantai 26. syyskuuta 2011

Maria Jotuni: Huojuva talo

Jotunin kuva Wikipedian artikkelista.
Jo muutaman viikon ajan olen ollut päivittäin ahdistunut, kiihtynyt, huolestunut ja surullinen sekä vihainen. Samaan aikaan olen ollut haltioissani ja hyvin kiinnostunut. Tällainen tunteiden sekamelska syntyy, jos lukee Maria Jotunin Huojuvan talon pienissä paloissa, kerrankin ajatuksella eikä koko kirjaa kerralla ahmaisten. Suomalainen realismiko muka tylsää? Olin lukenut kirjan aiemminkin, ja silti se vaikutti minuun näin voimakkaasti.

Lea ei kaatunut, hän löi otsansa ovenpieleen, hän suoristautui ja pyyhkimättä silmiänsä katsoi Eeroon. Hänen silmänsä olivat suuret ja kuivat ja hänen kasvonsa olivat valkeat. Hänen suurten silmiensä syvyydestä kuvastui tuska ja kauhu, joka lamasi Eeron.
     Eero koetti päästä tuon katseen vaikutuksesta ja sanoi röyhkeäksi tekeytyen: 
     "Suoriudu siitä. Haudo otsaasi."
      "Ei niin Eero. Ei niin enää", sanoi Lea.
     Eero kävi hämillensä ja oli neuvoton.
     "Ei tällä tavoin. Itsesi tähden. Tämä on vaarallista", sanoi Lea.
     "Tiedän sen."
     Lea meni kylpyhuoneeseen ja pesi silmänsä. Joka veden huuhtaisulla hän sanoi: "Hän on mennyttänsä, hän on mennyttänsä. Miten pelastan hänet?" Ja hän jäi miettimään katsoen pesuveteen, kuin sieltä ratkaisua löytääksensä. (s. 437)

Huojuvan talon tarina on tuttu paitsi siksi, että kirja on vanha ja tunnettu, myös siksi, että tätä samaa on kerrottu muissakin tarinoissa ja ikävä kyllä usein myös oikeassa elämässä, siitähän tämä ankeuskirjallisuus ammentaa.

Jotuni seuraa kertomuksessaan Leaa, jonka vanhemmilla on hankala, rakkaudeton liitto - vaikka niin ainakin Lean äidin mielestä pitääkin olla, kuka nyt rakkaudelle perustaisi.

Lean omasta liitosta tulee vielä hankalampi, ainakin sivusta katsojan mielestä mahdoton. Avioliitto sanomalehtimies Eeron kanssa solmitaan ajan, 1930-luvun, tavan mukaan pikaisesti, ja siitä alkavat kärsimysten vuodet. Tässä tarinassa on pettämistä, mielenvikaisuutta, sairautta, lapsen kuolema, kaikenlaista köyhyyttä ja kurjuutta alkoholismista väkivaltaan, mitä vain kuvitella saattaa. Välillä tekisi mieli raivostua Lealle: älä ole noin hyväuskoinen, lopeta tuo alistuminen. Toisinaan vain seurasin tarinaa ahdistuneena: tuollaisia ihmiset ovat, kulkevat vääjäämättä kohtia suurempia vaikeuksia, elämäänsä on näemmä vaikea muuttaa. Kaipa ihmiset voivat edelleenkin olla täysin vieraantuneita toisistaan ja itsestäänkin, tai kuvitella, että heidän elämänosansa nyt vain on alistua melkein mihin tahansa. Lea osaa kyllä ajatella itsenäisesti ja modernistikin, on tavallaan vahvakin, mutta silti puoliso ja elämä tuntuvat lähes nujertavan hänet.

Sivutarinana ja Lean elämänkohtalon jonkinlaisena vastakohtana kulkee Lean siskon Toinin kertomus. Toini tuntuu siskoaan uskaliaammalta ja toimeliaammalta, mutta eipä hänkään taida lopuksi enää olla onnellinen. En sitä oikein odottanutkaan. Sillä hassua kyllä, vaikka kirja on oikea ankeuskirjallisuuden perikuva, ainoa asia, josta en pitänyt siinä oli se, että lopussa oli paljon toivoa ja erityisesti eräs tuhkimomainen kohtaus. Se ei tuntunut enää oikein luontevalta, kun ensin oli mennyt satoja sivuja huonosti. Mielelläni soin kyllä Lealle onnentunteita, sillä olin ehtinyt kiintyä häneen tarinan myötä kovasti.

Jotunin hienous onkin mielestäni siinä, että hän osaa tehdä henkilöhahmoista eläviä ja uskottavia kaikkine heikkouksine ja pimeine puolineen. Olen aina vaikuttunut, ihastunutkin, kun törmään tekstiin, joka tuntuu ajattoman viisaalta ja psykologisesti tarkkanäköiseltä. Se on syy, miksi pidän mm. Maria Jotunin, Minna Canthin ja Juhani Ahon teoksista. Huojuva talo nostatti myös halun lukea muutakin Jotunia. Omasta hyllystäni löytyy ainakin novelleja, ja muistikuvieni mukaan niissä on enemmän huumoria tai ainakin ironiaa kuin Huojuvassa talossa. Luovan kirjoittamisen johdantokurssilla meille suositeltiin juuri Jotunin osuvaa "puhelinnovellia" Hilda Husso (telefoonissa hotellista toiseen), jossa puhelun toisen osapuolen vuorosanat jätetään kertomatta. Novelli löytyy ainakin Jotunin kookoomateoksesta Kun on tunteet - Tyttö ruusutarhassa (SKS 1999). Tässä novellin alku:

Halloo, onko se hotel Francessa?
- - -
Olisiko mahdollista saada puhutella edeskäypä herra Aksel Lundqvistia?
- - -
-Jahaa, se on Lundqvist kun puhuu. Tämä on hotelli Iriksestä kuin puhutaan. Minä olen Hilda Husso, muistaako Lundqvist vielä?
- - -
-Olin Ekbomin maatsalongissa siivoojattarena silloin kuin poika syntyi, jos Lundqvist muistaa?
- - -
- Halloo kuinka, en kuullut?
- - -
-Ei, ei täällä ole ketään nyt. Ei Lundqvistin tarvitse pelätä, että joku kuulisi, puhuu vaan vapaasti.

Muutamalla harkitulla rivillä saadaan jo luotua selkeä lähtötilanne ja kutkuttavat odotukset, miten puhelu jatkuu. Hyvä Jotuni!

Huojuva talo julkaistiin postuumisti vasta 1960-luvulla. Siitä löytyy pitkä ja pohtiva esittely Hesarin sivuilta.


Maria Jotuni: Huojuva talo. Otava, 1963.

18 kommenttia:

  1. Tuo puhelinnovelli on yksi suosikkinovelleistani. Se vain on niin nerokas!

    Hyvä kun muistutit Huojuvasta talosta. En ole sitä lukenut. Pitäisi kyllä, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  2. Aloin jossain vaiheessa vuosia sitten Huojuvaa taloa lukemaan mutta kesken jäi vaikkei se huono ole, silloin ei vain ollut oikea aika laajoille ankeusromaaneille (en tiedä onko nytkään).
    Jotunin novelleista kyllä pidän kovasti, ja näytelmätuotantoa voisi vilkaista myös joskus...

    VastaaPoista
  3. Huojuva talo on tärkeä kirja. Sitä on jossain määrin kuvailtu myös avainromaaniksi, sillä ilmeisesti Jotunin avioliitto kirjallisuudentutkija Tarkiaisen kanssa ei ollut kovin onnellinen. Jotuni oli kuitenkin äärimmäisen rohkea kirjoittaessaan aiheesta, joka hänen elinaikanaan oli tabu ja sellaisena kielletty aihe myös kirjallisuudessa.

    VastaaPoista
  4. Jenni, en ole tätä lukenut. En ehkä pystyisi edes lukemaankaan, sillä järkytyin loppuelämäksi, kun näin tämän televisiosta. Sara Paavolainen ja siloinen aviomiehensä Kari Heiskanen vetivät niin uskomattomat roolit, että...

    Kertomus kantaa juuri sitä kärsimystä, joka tekee melkein hulluksi eli väkivalta ja naisen alistuminen siihen. Vielä lapset siinä välissä. Kestän mitä tahansa melkein ennen kuin tätä asiaa. Ehkä kannan nuoruuden erehdysavioliittoni arpia, jotka aukeavat väistämättä näiden asioiden äärellä.

    Silti sanon, että kuka ei ole tätä nähnyt tai lukenut, niin kipin kapin lainastoon: Tässä kirja, joka kaikkien pitäisi lukea!

    Kiitos hyvästä arviosta Jenni!

    VastaaPoista
  5. Morre, lue ihmeessä! Kirja on pitkä muttei hidaslulkuinen: ei siihen mene viikkoja, ellei tahallisesti hidastele.

    Ja puhelinnovelli on kyllä mahtava! Jätän Jotunin kirjan tuohon työpöydälle tyrkylle, jospa vaikka lukisin puhelinnovellinkin kokonaan uudestaan ja kirjoittaisin siitä. Joskus.

    Hdcanis, aina ei tosiaan ole laajan ankeusromaanin aika. Minä en ole tainnut myöskään tutustua Jotunin näytelmiin, mutta pitäisi kyllä, mitä ilmeisemmin hän taitaa dialogin(kin). Huojuva talo oli muuten niin vakuuttavasti kirjoitettu, että näin koko ajan tapahtumat mielessäni ja myös mietin, miten teksti kääntyisi näytelmäksi tai elokuvaksi.

    Jaana, kiitos hyödyllisestä ja kiinnostavasta taustoituksesta. Taustoja tuntemattakin Huojuvasta talosta tulee lukiessa sellainen olo, että kirjailijalla on rohkeutta, vaikka hänen luomillaan hahmoillaan ei.

    Leena, minä en ole tutustunut tästä kuin kirjaan, mutta kuten yllä totesin, aloin lukiessani ajatella, että tämä olisi vaikuttava myös näytelmänä tai elokuvana. Ja onkin, ilmeisesti! Ymmärrän, että kirjaan tarttuminen arveluttaa, jos teemat tuntuvat liian läheiseltä. Jos tapahtumat ovat omalta kohdalta jo takana, onneksi, tämä kirja voi tosiaan toimia arpien aukojana. Mutta silti minäkin sanon, että tämä on kirja, joka melkeinpä kaikkien pitäisi kyllä lukea, jo kirjana ja sitten tiettyjen aiheiden takia.

    VastaaPoista
  6. Tätä oli mielenkiintoista lukea, ja siihen on kaksi syytä. Minäkin puolinolona tunnustan, että olen joskus aloittanut tätä kirjaa, mutta hyydyin alkusivuilla ja kesken jäi. En tiedä miksi - kotimaiset klassikot ovat yleensä elähdyttävää luettavaa, olen naisasianainen joten aihe menisi nappiin. Ehkä vain oli väärä hetki silloin? Kuvauksesi tunne-elämyksistä kyllä houkutteli!

    Hilda Husso oli meillä varmaan äikäntunnin esimerkkinä joskus. Pitäisi kai kerrata tämäkin!

    VastaaPoista
  7. Jotunia suosittelee kovasti hän! (Petelius-mukaelmaa...)Novellit, näytelmät, romaanit, kaikki karkaistua terästä.

    VastaaPoista
  8. Salla, kokeilepa uudestaan. Musta tuntuu, että osaisit arvostaa tätä kirjaa. :)

    Hilda Hussoa kannattaa taas tarkastella jo ihan rakenteen ja idean vuoksi, itsekin aion.

    VastaaPoista
  9. Kirsi, kommenttisi tuli samaan aikaan kun vastasin Sallalle. Hienosti kiteytetty, Jotuni on kyllä terästä!

    VastaaPoista
  10. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Minusta tuntuu, etten ehkä pystyisi Huojuvaa taloa lukemaan, enkä edes haluaisi. Ehdottomasti tärkeä aihe, josta pitää puhua, mutta en kestäisi tuollaista kirjaa juuri nyt.

    Kiinnostuin "puhelinnovellista". Minulle Jotunin tuotanto on melko tuntematonta, joten haluaisin sen joskus lukea.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Jenni tästä! Minulla oli piiitkään Huojuva talo lainassa mutta aina joku kiilasi sen edelle ja oli pakko palauttaa. Nyt sain kuitenkin kipinän lainata sen vielä uudestaan tässä jossain välissä, kai tämä nyt "pitäisi" lukea ja nyt ihan aidosta kiinnotuksesta.

    Kirjoitit todella kauniisti erilaisista tunteista joita tämä herätti. Seuraavan kerran kun todella tarvitsen suurien tunteiden kirjaa niin tämä voisi olla se!

    VastaaPoista
  12. Jenni, ehkä kirja olisi pitänyt lukea ensin. Tykkään silleen päin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta minulla on mieli tutustua Jotunin tuotantoon, joten edessä tämä on, eikä enää tee kipeää. Olen elänyt jo yli neljännesvuosisadan ihan toisenlaista elämää. Nuorena sitä antaa puheen, palvonnan ja jopa korujen sumentaa järkensä valon ja saa vasta myöhemmin kuulla, että toinen oli päättänyt kaiken jo minun ollessa vielä suojattu lapsi.

    Kohta kaikki huomaavat, että pääni kihisee tarinoita, jotka pitäisi kirjoittaa, mutta en usko, että minusta on pitkään proosaan ja novelli ei myy.

    Joku, en muista kuka oli kirjoittanut Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta, siitäkin tuli paljon mieleen. Mutta joskus pitää muistaa sillä ellei tunne eilistään ei tajua mitään nykyisyydestään, mutta minä en vello enää missään. En edes kiukussa;-)

    VastaaPoista
  13. Minäkin olen aikanaan katsonut tv-sarjan, jossa näyttelivät upeat Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen. Sarja meni ihan täysillä ihon alle, varsinkin kun olin vielä ihan nuori tyttö ja vähän (liiankin) samankaltaisessa tilanteessa, ja päätin silloin että luen kirjan vielä joskus.

    Nyt kirja löytyisi omasta hyllystä ja aikakin olisi sille kypsä, joten kiitos muistutuksesta, nyt olisikin aika lukea tämä hieno klassikko.

    VastaaPoista
  14. Hilda Husso on tosiaan tuttu kirjallisuuden peruskurssilta ja muistaakseni vielä lukion äikän tunnilta. Ihana puhelinnovelli. :)

    Huojuva talo on siellä ikuisella tbr-listallani. En ole nähnyt sitä tv-sarjana, mutta nyt näiden kommenttien jälkeen kiinnostaisi sekin.

    VastaaPoista
  15. Hauska, että kirjoitit Huojuvasta talosta samalla viikolla, kun sain Maria Jotunista kertovan nuortenkirjan luettavakseni! Minultakin on Huojuva talo lukematta, mutta nyt, Leena Laulajaisen kirjan myötä, kiinnostuin todella paljon Jotunista ja tuosta romaanista! Jotunin ja Tarkiaisen liitosta (siitä, voisiko Huojuva talo kuvata sitä) on tarjolla aika vähän tietoa ja sekin ristiriitaista, sillä julkisuudessa Tarkiainen oli vaimonsa kirjallisen uran uskollinen (puolueelliseksikin epäilty) tukija.

    VastaaPoista
  16. Kiitos eilen ja tänään kommentoineille! Olin pari päivää reissussa, joten lueskelen kommentteja vasta nyt. Hyviä kommentteja onkin tullut, kiitos. Kommentoin nyt vain lyhyesti ja yleisesti, palaan ehkä vielä myöhemmin tarkemmin asiaan.

    En ollut kuullutkaan, että Leena Laulajainen on kirjoittanut Jotunista, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti lukea tuon Marian mainitseman kirjan, koska en tiedä Jotunin historiasta juurikaan. Minusta kaikki Jotunin tekstit ovat olleen niin vaikuttavia, että pitäisi ottaa enemmän selvää itse kirjailijastakin.

    Ja tuo Huojuva talo -tv-sarja, onkohan se katsottavissa jotenkin vielä...?

    VastaaPoista
  17. Hei Jenni lainasin Huojuvan talon joku aika sitten kirjastosta tarkoituksenani lukea se. Nyt oli kiinnostavaa lukea kirjoituksesi siitä, mutta en ole ihan varma kuitenkaan luenko sen. Ehkäpä sen puhelinnovellin... Tuo tv-sarja kiinnostaisi minuakin. Muistan, että se herätti kohua ja keskustelua, mutta en katsonut itse sitä silloin.

    VastaaPoista
  18. Sara, puhelinnovelli on ainakin nopeasti luettu, ja siitä voi sitten jatkaa Jotuniin tutustumista, jos kiinnostaa. Veikkaan, että hänen teoksiaan saa hyvin kirjastosta. Itselläni on noita novelleja SKS:n klassikkosarjassa ilmestyneinä. Se sarja on suosikkini, hyvää kirjallisuutta edullisesti.

    VastaaPoista