tiistai 14. joulukuuta 2010

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri


On täällä hiljaiselosta huolimatta luettukin. Ensin luin virtuaalilukupiiriin Dickensiä ja sitten livelukupiiriin pitkään lukulistallani keikkuneen Herra Darwinin puutarhurin. Suositeltavia lukukokemuksia kummatkin!

Keksin ehdottaa Herra Darwinin puutarhuria lukupiirikirjaksi luettuani Satun arvion. Olen samaa mieltä kuin Satu: tämä on viehättävä pieni suuri kirja. Pelkäsin etukäteen kerrontatapaa liian vaikeaksi tai ainakin rasittavaksi, mutta kielenkäyttö olikin parasta tässä kirjassa. Olin ihastunut heti kirjan aloitukseen. Tässä on hieno rytmi ja jotain kovin kiehtovaa naakkoineen kaikkineen:

EDWIN JOLKOTTAA pitkin tietä ja kaivaa nenäänsä
Naakat kellotapulissa raakkuvat
harmaa aamu! harmaa päivä! harmaa kylä! harmaat ihmiset!
mies jolkottaa! kuin koira! iso koira! painavat tassut! pitkä kuono!
nainen viskoo jyviä! kanoille! kanat, kanat, kanat! pääsevät pataan!
hah-hah! hah-hah!

(Miten erikoinen kielenkäyttö muuten joskus todella ärsyttää ja toisinaan taas on kirjassa parasta? Kirjoittaminen on todellakin taitolaji.)

Surumielisessä ja kiinnostavassa tarinassakaan ei ollut moittimista. Muistan ihmetelleeni kirjan ilmestyessä, miten kukaan suomalainen keksii kirjoittaa 1870-luvun kentiläisestä kylästä ja siellä kuulun tiedemies Darwinin puutarhurista, herra Thomas Daviesista, jota koko pikkukylä ihmettelee. Davies on jäänyt leskeksi eivätkä hänen lapsensakaan ole terveitä. Davies ei myöskään usko Jumalaan! Tämä on hyvin kuohuttavaa aikana, jolloin Darwinin ajatukset ja tiede ylipäätään muuttavat ihmisten käsityksiä maailmasta ja uskonnosta, koko elämästä. Satu teki hyvän huomion, että tässä oli paljon samoja teemoja kuin Rebecca Stottin Korallivarkaassa (Avain, 2010), jonka minäkin olen lukenut – mutta tämä kirja oli paljon mielenkiintoisempi ja ajatuksia herättävämpi, tärkeämpi.

Ainoa moite menee itselleni. Nautin suunnattomasti kirjan alusta, mutta pidin keskellä kirjaa muutaman päivän tauon. Se ei sopinut tällaiseen tekstiin ollenkaan: hieman hajanainen kerrontatapa aiheutti sen, etten enää oikein saanut kiinni lopputekstistä. Olisi kannattanut aloittaa kirja alusta – se olisi ollut aivan mahdollista, sillä kirja on ohut ja yllättävän nopealukuinenkin. Ehkä palaan siihen myöhemmin. Vaikken usein lue kirjoja uudestaan, tämä kuuluu ehdottomasti siihen sarjaan, jonka saattaisin lukea: olen varma, että sekä tekstistä että tarinasta löytyisi aivan uusia piirteitä.

Kirjan kaunis kansi on muuten Anna Atkinsin teos vuodelta 1854. Se on nähtävänä Victoria ja Albert Museumissa.

Ja ai niin! Kerronta oli mielestäni ensisijaisesti visuaalista mutta muutenkin jotenkin kaikkiin aisteihin vetoavaa.  Lukiessani ajattelin usein, että tästä tarinasta tulisi hieno tv-sarja tai elokuva.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. Otava, 2009.

Kustantajan kirjaesittely löytyy täältä.

15 kommenttia:

  1. Hieno arvio erinomaisesta kirjasta. Luin tämän alkusyksystä ja kirja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Jokainen lause on niin täydellinen ja merkityksiä täynnä. Herra Darwinin puutarhuri panee ajattelemaan maailmaa ennen ja nyt, ihmisen oikeutta omiin ajatuksiinsa sekö suhdetta yhteisöönsä. Ja jotenkin ainakin minusta tuntui tätä lukiessa, että kirjan lauseita voisi lukea sieltä täältä kerran toisensa jälkeen.

    Oletko lukenut Arne Nevanlinnan Marien? Mielestäni vain Marie vetää vertoja Herra Darwinin puutarhurille siinä, mitä tajunnanvirran käyttöön kotimaisessa kirjallisuudessa tulee.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hienosti täydentävästä, harkitusta kommentista! Niin juuri - kirja sai ajattelemaan. Jos viihteellisempi Korallivaras herätti, että tosiaan, luonnontieteellinen maailmankuva ja "elämän järjestys" on noin uusi juttu, niin tämä kirja meni huomattavasti syvemmille tasoille pohtiessaan maailmankuvia yksityisellä ja yleisellä tasolla, yhteisöllisyyttä jne. Ja sitten se kieli - tätä voisi lukea kuin runokirjaa tai sitten erinomaisena luovan kirjoittamisen oppaana.

    Marie on lukematta, mutta pitäisi kyllä lukea. Kuulemani perusteella luulen, että se tekee vaikutuksen minuunkin.

    VastaaPoista
  3. Vastaukseni on taas jäänyt jonnekin bittiavaruuteen. :P

    VastaaPoista
  4. Tomomi, mitä olisit sitten sanonut? Uhmaa bittejä ja kerro! :D

    VastaaPoista
  5. En ole ollut tästä kirjasta yhtään kiinnostunut, mutta nytpä olenkin. :) Näin se blogimaailma toimii. (Joskin tuo katkelma oli minusta kikkailussaan vähän ärsyttävä, mutta ehkä se toimii kontekstissa minullekin paremmin.)

    Lisäksi pitää kai lukea tuo Marie, kun Lumiomena sitä niin kauheasti hehkuttaa. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  6. Karoliina, jos ei halua äärettömän pituista lukulistaa, ei kannata lukea blogeja. ;) Oli siellä Darwinissa pidempiäkin virkkeitä, itse vain yllätyin tekstin tyylistä jo heti ensimmäisillä riveillä.

    VastaaPoista
  7. Kerroin, että järjestän ystävieni kanna ensimmäisen livelukupiirin nyt tammikuuksi ja valitsin tämän samaisen kirjan ensimmäiselle kerralle luettavaksi. Minuunkin vaikutti kirjablogista lukemani arvio. Toivon mukaan pidän tästä yhtä paljon, kun pidin sinunkin tekemästä arviosta.

    Kirjablogit vaikuttavat hurjasti lukemiseen ja huomasin ostavani jouluksi itselleni kirjoja juuri kirjablogeista luettujen arvioiden ansiosta/takia.

    VastaaPoista
  8. Hehkutanko minä niin paljon Marieta? No, se on mielestäni paras tänä vuonna lukemani kotimainen kirja. :)

    Totta on, että kirjablogit vaikuttavat omiin lukuvalintoihin. Blogeista saa melkein parhaimmat kirjavinkit. Joskus se jopa ärsyttää, koska toisinaan jonkinlainen "löytämisen" ilo saattaa kadota. Vaikea selittää, koska nimenomaan blogeistahan löytöjä voi tehdä ohi kustantamoiden markkinoimien uutuuksien.

    VastaaPoista
  9. Et liikaa, Lumiomena, mutta on jäänyt mieleen, että olet muutaman kerran puhunut Mariesta ylistävästi. Ja sitten se alkoi salakavalasti kiinnostaa... :)

    Blogeista saa tosiaan ihan mielettömän hyvin suosituksia, ja äkkiä oppii, keillä bloggaajilla on samansuuntainen maku kuin itsellä. Lukulista on kyllä paisunut kauheasti. Joskus minua saattaa ärsyttää, jos tosi monet on kirjoittaneet samasta kirjasta, eikä siihen sitten ehkä teekään mieli tarttua. Mutta ihan ehdottomasti blogien seuraamisen saldo on positiivinen! Olen aina seurannut kirjallisuutta, mutta en ole koskaan ennen ollut näin hyvin kartalla siitä missä mennään ja mitä kannattaisi lukea.

    Karoliina

    VastaaPoista
  10. Karoliina, minulla on samat fiilikset: ikinä ei ole ollut näin paljon lukutoiveita, mutta toisaalta tietyt kirjat ovat tulleet vastaan jo niin monta kertaa, että tuntuu, että olisi lukenut ne, vaikkei olekaan. Annan blogisavun hieman hälventyä sellaisten kirjojen yllä ennen kuin ryhdyn lukemaan, että saan sitten lukea "rauhassa", siis ilman että muistan ne kaikki arviot.

    Olen myös ajatellut, etten ole aiemmin ollut näin kartalla kirjallisuudesta. Mutta sitten kun tuli ensin Finlandia-ehdokkaat ja nyt Hesarin suosituslista, huomasin, etten ole kaikista kirjoista kuullutkaan, saati että olisin lukenut näistä virallisista must-kirjoista mitään. No, blogeissa voikin olla muut must-opukset. ;)

    VastaaPoista
  11. Juuri kirjoitin tuosta blogisavusta omaan blogiini parin ostamani kirjan kohdalla. Luin niin monta ylistävää arviota Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja Seija Vilénin Mangopuun alla -teoksista, että jouduin suosiolla antamaan niille aikaa ja että ehtisin oikeasti unohtaa sen, mitä olin niistä lukenut.

    Mutta on se myös mukava huomata, kuten olen nyt muutaman mainitsemasi kirjan kohdalla huomannut, että ajatukset pyörivät samoissa kirjoissa.

    VastaaPoista
  12. Minäkin tykkäsn tästä kirjasta, mutta lukeminen vaatii todellakin keskittymistä ja aikaa lukea kirja melko lailla yhteen menoon. Itse kirjoitin kirjasta enemmän täällä:

    http://kertomusjatkuu.com/blog/2405000/herra-darwinin-puutarhuri/

    Muuten komppaan tuota, että blogisteista oppii nopeasti kenellä on samanlainen maku kuin minulla. Ainakin sinuun Jenni luotan nykyisin melko sokeasti ;-)

    VastaaPoista
  13. Hui Reeta-Karoliina! Yritän olla luottamuksen arvoinen. :) Mulla tulee muuten nykyisin aina Monica Fagerholmista sinut mieleen ja ajattelen, että ehkä minäkin voisin yrittää lukea Fagerholmia ja ehkä jopa pitäisin hönen kirjoistaan. Lupaan joskus yrittää...

    Ollaan oikeita mielipidevaikuttajia puolin ja toisin. ;)

    VastaaPoista
  14. Tulin uudelleen lukemaan hyvän arviosi, sillä sain luettua tämän kirjan. Tekisi mieli kopioida tämä vain omaan blogiini ja sanoa, että samat sanat. :D

    VastaaPoista
  15. Kiitos Hanna! :) Ja tiedän tunteen, usein tekisi mieli laittaa vain linkki jonkun toisen tekstiin ja kommentoida, että eipä ole muuta lisättävää. ;)

    Hienoa, että sinäkin pidit tästä ainutlaatuisesta kirjasta!

    VastaaPoista