tiistai 14. joulukuuta 2010

Keskustelutilaisuus saksalaisesta kirjallisuudesta

Kiinnostaako saksalainen nykykirjallisuus? Goethe-instituutissa keskustellaan aiheesta 16.12. Avaimen julkaiseman teoksen Muistijälkiä - Esseitä saksalaisesta nykykirjallisuudesta teoksen tiimoilta. Lisätietoa löytyy täältä.

Omistan ko. teoksen, mutta en ole vielä perehtynyt siihen perinpohjaisesti. Aion kyllä tehdä niin, sillä kirjassa on artikkelit mm. Günther Grassista, jonka Peltirumpu on yksi merkillisimmistä lukukokemuksistani. Kirjassa kerrotaan myös mm. Julia Franckista, jonka teos Keskipäivän haltia oli sekin vaikuttava. Varsinkin enemmänkin "sotakirjoja" lukenut ystävä oli siitä hyvin otettu ja lupasi jopa kirjoittaa siitä blogiini, mutta ei sitten kirjoittanutkaan. Yritän palata myös tähän kirjaan joskus myöhemmin.

Joka tapauksessa olen varma, että Muistijälkiä on hyvä kirja. Olen lukenut Café Voltaire -sarjan kaksi ensimmäistä, ranskalaisesta ja brittiläisestä kirjallisuudesta kertovaa, osaa ja pidin niistä kovasti. Opin hurjasti uutta ja samalla nautin siitä, että kirjat on kirjoitettu niin hyvin, että niitä lukee kuin romaaneja. Suosittelen! Olen Café Voltaire -koukussa ja aion hankkia sarjan kaikki osat, ilmestyipä niitä kuinka monta tahansa.

4 kommenttia:

  1. Ostin tämän ystävälleni joululahjaksi. Hän on saksalainen tyttö, joka opiskelee suomea ja kotimaista kirjallisuutta ja ei ehdi seuraamaan saksalaista nykykirjallisuutta, vaikka haluaisikin. Minusta erinomainen lahja, vaikka itse kehaisenkin.

    Selailin kirjaa läpi ja kiinnostuin siitä myös itse, ehkä joudun hankkimaan saman kirjan itselleni. Voisin myös keräillä Café Voltaire-sarjan itselleni. :)

    Harmi, että tuohon tilaisuuteen en tentin takia ehdi, mutta kiitos kirjan esiin nostamisesta ja Goethe-vinkistä.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, erinomainen lahjaidea!

    Minusta nuo kirjat ovat jo niin houkuttelevan näköisiä, että sarjan haluaa kerätä jo siksi. Onneksi sisältökin on varsin onnistunutta!

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Arvioitsit Larjavaaran Ketunmorsiamen jokunen aika sitten ja innostuin arviostasi niin, että luin kirjan, kunhan kirjaston varauspalvelu sen minulle lopulta soi.

    Yhdyn arvioosi täysin rinnoin - kielikuva, josta Yövaara varmaan iloitsisi. Minulle opuksesta tuli liki kuvottava olo. Välillä nauroin tahattomalle komiikalle, välillä mietin, mitä egobuustausta Larjavaara tästä saa vai kirjoittaako hän peräti itsestään. Fantasioistaan ainakin.

    Välillä on hyvä lukea tämmöistä - tajuaapahan sitten taas kirkkaammin, mitä on hyvä kirjallisuus.

    VastaaPoista
  4. oi, niin paljon hyviä kirjoja saksaksikin

    Hyvää lukujoulua!

    VastaaPoista