tiistai 28. joulukuuta 2010

Nuorten poikien maailmasta



Nick Hornbyn uusi teos Skeittari epäilytti minua etukäteen: teinipojat eivät ole minulle kovinkaan läheinen ihmisryhmä, saati rullalautailijat. Halusin kuitenkin lukea Skeittarin (Wsoy, 2010) koska olen pitänyt aiemmista Hornbyn kirjoista. Ne ovat sujuvia, hauskoja, viihdyttäviä ja lisäksi sopivan skarppeja ja ironisia, etteivät mene aivan hömpötyksen puolelle. Hyviä välipalakirjoja ja monenlaisille lukijoille sopivia, lukiessa olo on vähän kuin katselisi mukavaa elokuvaa.

Skeittarissa oli samat ansiot kuin muissakin Hornbyissä, mutta aivan kauheasti skeittailevan teini-isän kommellukset eivät jaksaneet minua kiinnostaa. Kirja kertoo 32-vuotiaan yksinhuoltajaäidin 16-vuotiaasta pojasta, joka sattuu saattamaan tyttöystävänsä raskaaksi. Tyttöystävä on "paremmasta perheestä", mistä saadaan teiniraskausteeman lisäksi mukaan myös yhteiskuntaluokkapohdintaa. Periaatteessa kiinnostavaa, mutta ei mitään maata mullistavaa. Luultavasti olisin viihtynyt kirjan parissa paremmin, jos päähenkilö ei olisi ollut skeittari ja tilittänyt tuntojaan skeittari-idolinsa julisteelle. Tunnustan: olen liian täti täysin innostumaan tästä kirjasta. 

Innostuin teoksesta kuitenkin vähän, mutta oikeastaan vasta jälkikäteen, kun satuin lukemaan melkein heti perään toisen brittiteinipojasta kertovan teoksen; näitä kahta kirjaa oli kiinnostaa vertailla.

David Mitchellin Black Swan Green (Sammakko, 2008) upposi jo tätilukijaankin! Kyseessä on Skeittaria huomattavasti moniulotteisempi ja aikuisempi tarina 80-lukulaisesta teinipojasta Jasonista, hieman syrjäytyneestä änkyttäjästä. Pojan kautta käydään läpi monia asioita: niin yksilötason asioita ensisuudelmasta vanhempien avioeroon kuin laajemmin Falklandin sodan vaikutuksia teinin maailmankuvaan ja pojan kotikylän ihmisiin. Myös esim. ystävyyttä, rasismia ja perheväkivaltaa oli käsitelty ansiokkaasti – ei mässäillen, vaan niin kuin se 13-vuotiaalle, fiksulle mutta ikänsä takia lapselliselle ja tietämättömälle, nuorelle näyttäytyi.

Tässä kirjassa minulla ei ollut vaikeuksia asettua teinipojan asemaan: kirja tarjosi mielenkiintoista ajankuvaa ja tarkkoja havaintoja mm. perhe-elemän iloista ja suruista. Jossain vaiheessa pohdin kyllä, oliko päähenkilö liiankin fiksu 13-vuotiaaksi ja siksi aikuisestakin lukijasta kiinnostava. Joka tapauksessa kirja oli kauttaaltaan harkittu kokonaisuus, ja muistutti minua siitä, että David Mitchellin Pilvikartasto on yhä lukulistallani. Olen arastellut sitä, koska sen rakenne kuulostaa kovin sekavalta ja vaativalta, mutta Black Swan Greenin jälkeen haluan kyllä tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Onko kukaan lukenut Pilvikartastoa?

On hauskaa, kuinka luetut kirjat muodostavat jatkumon, tai oikeastaan kirjojen verkoston lukijan mielessä. Nämä kaksi kirjaa luettuani aloin muistella myös Sue Townsendin teoksia, vaikka en ole lukenut teinipoika Adrian Molesta varmaan 25 vuoteen! Miltäköhän hän nyt vaikuttaisi minusta: kömpelöltä perusteiniltä Skeittarin tapaan vai fiksulta, hiomattomalta helmeltä Swanin James-pojan tyyliin?

Kustantajien kirjaesittelyt:

13 kommenttia:

  1. Pilvikartasto on aivan hillittömän hyvä kirja! En ole kyllä lukenut suomennosta, mutta uskoisin senkin olevan oikein onnistunut. Oli tulossa Stockalle kirja-aleen, ja näytti olevan myynnissä kympillä myös Sammakon kirjakaupassa.

    Anna

    VastaaPoista
  2. Kiitos suosituksesta! Pilvikartasto on aina kuulostanut minusta hyvältä ja taidokkaalta, mutta myös siltä, että se jää helposti kesken, taitaa olla aika erikoinen teos. Pitää vissiin rohkaista itsensä ja lukea se vihdoin!

    VastaaPoista
  3. Minua on tuo Mitchell poltellut jonkin aikaa. Kyllä siihen täytynee pian tarttua.

    Horbylta olen lukenut ainakin Uskollisen äänentoiston, joka oli hauska. Ehkä tämä Skeittari ei kuitenkaan aiheeltaan kiinnosta tarpeeksi.

    Karoliina

    VastaaPoista
  4. Ihan kuin minulla ei olisi kotona jo valmiiksi liikaakin lukemattomia omia ja kirjaston kirjoja, varasin juuri Pilvikartaston kirjastosta. En varmaan lue sitä ainakaan ihan ensi viikolla, mutta joskus lähiaikoina siis toivottavasti tulossa Pilvikartasto-juttua...

    VastaaPoista
  5. Kiitos näistä vinkeistä. Tykkään myös Hornbyn kirjoista ja kuivakka brittihuumori jaksaa naurattaa aina, mutta luulenpa että olen itsekin liian täti tälle Skeittarille :)

    VastaaPoista
  6. Niin, en oikein tiedä, kenelle Skeittari oli kirjoitettu. Kai se oli ihan aikuisten kirja, mutta ehkä se sitten puhuttelisi kuitenkin enemmän nuoria, skeittaripäähenkilönsä ikäisiä? Tätilukijana tuli välillä sellainen olo, että olisi halunnut ravistella kirjan päähenkilöä: älä nyt ole tuollainen HÖLMÖ! Että sikäli uskottavaa teinikuvausta kyllä. ;)

    VastaaPoista
  7. Hornbyn Uskollinen äänentoisto on kyllä omassa luokassaan todellinen timantti :) Mutta sen jälkeen olen pettynyt moniin. Poika oli jotenkin häikäilemättömän viihteellinen, ja jalkapallofaniudesta kertovan Hornankattilan äärellä hajoilin samaan tapaan kuin täti skeittarikirjaa lukiessaan ;) Ehkäpä Hornby on jo kirjoittanut parhaansa?
    Black Swan Greenin luin pari vuotta sitten, ja kiinnostavahan se oli. Siitä huolimatta jäin vähän kylmäksi - muistan miettineeni samaa juttua, 13-vuotiaan vähän epäuskottavaakin älykkyyttä (joka sitten toisaalta oli monella tapaa kiehtovaa).

    VastaaPoista
  8. Mietin näitä molempia kirjoja lukiessani, että nuorista on varmasti todella vaikea kirjoittaa uskottavasti ja niin, että se kiinnostaisi aikuisiakin. Aikamoista taiturointia tehdä nuoresta tarpeeksi muttei liian aikuinen ja fiksu hahmo... Black Swan Greenin nuori oli minusta kiinnostava hahmo ja pidin koko kirjasta, kunhan en vain pysähtynyt pohtimaan, osaisiko 13-vuotias tosiaan ajatella tuolla tavalla.

    VastaaPoista
  9. Adrian Molesta on tehty myös jatko-osa! Siinä Adrian on jo ihan aikuinen. En ole itse tuota lukenut, mutta tarkoitus on, sillä itse lin aikoinaan suuren suuri Mole-fani!

    VastaaPoista
  10. Reeta Karoliina, aikuis-Adrian on luettava! Aloin heti suunnitella nostalgista (toivottavasti nostalgista eikä myötähäpeän siivittämää) Adrian Mole -viikonloppua. Pitääkin katsoa, millainen Mole-tarjonta kirjastossa on. :)

    VastaaPoista
  11. Nick Hornby on aina uponnut tähän tätiin, Uskollisen äänentoiston jälkeen myös Poika. Mutta Skeittari ei nyt kuulosta hyvältä...kun taas tuo toinen suosittelemasi, Black Swan Green, kyllä, kiitos Jenni vinkistä! Muistakaa myös, että nuorien poikien maailmasta hauska, ansiokas ja erilainen - hieman rajoja rikkovakin - kirja löytyy myös kotimaasta: Marjo Heiskasen Idiootin valinta. Laitoin siitä aikoinaan blogiin http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2010/08/idiootin-paivakirja.html

    VastaaPoista
  12. Arja, kiitos itsellesi vinkistä! En ollut kuullut Idiootin valinnasta ja kirjoituksesikin on mennyt ohi. Kuulostaa kiinnostavalta, ei vain teeman vaan myös kirjan rakenteen vuoksi!

    VastaaPoista
  13. Luin Pilvikartaston loppuun eilen illalla, postaus ilmaantuu blogiin kunhan ehtii. :) Vähän epäilytti itseänikin, mutta ei se hankalalta tuntunut. En vaan oikein osaa päättää oliko kirja mielestäni todella hieno vai ei!! :D

    VastaaPoista