maanantai 27. joulukuuta 2010

Kontillinen kirjoja


Olen näemmä ollut kiltti lukutoukka tänä vuonna. Joulupukkiparka oli raahannut minulle kirjoja selkä vääränä, vaikka pyysin vain yhtä opusta.

Se oli kuvassa näkyvä Hannu Hautalan ja Reijo Heikkisen valokuva-tekstiteos Kalevalaista luontoa. Hieno kirja, jonka esittelen lähiaikoina tarkemminkin! Mitään kovin tarkkaa kalevalaista mytologiaa kirjasta ei valitettavasti löydä, vaikka luulin kirjan esittelevän juuri sellaista kuvien kera, mutta kiinnostavaa tietoa eläimistä ja niihin liittyvistä uskomuksista kyllä.

Sain myös toisen, todella upean valokuvateoksen, Viimeiset vieraat. Se kertoo todella kauniiden kuvien kera autiotaloissa asuvista eläimistä, kuten ketuista ja mäyristä. Tähänkin kirjaan palaan ihan varmasti vielä tarkemmin. Ilokseni kirjassa on kiehtovien kuvien ja kirjoitusten lisäksi myös sympaattisen Risto Rasan runoja.

Näiden kirjojen lisäksi sain kolme romaania. Monien muiden tavoin minäkin olisin voinut viettää jouluni Mikko Rimmisen kanssa, mutta Nenäpäivä on toistaiseksi lukematta.  Aloittamatta on myös Herta Müllerin Hengityskeinu. Ilahduin sen saamisesta, koska nyt minun on "pakko" lukea Mülleriä. Olen vältellyt häntä, koska olen pelännyt kirjojen olevan synkeitä ja raskaita. Onneksi joulupukki on minua ennakkoluulottomampi.

Kolmannen romaanin, tai oikeastaan kertomuskokoelman, Mika Waltarin Lukittu laatikko ja muita kertomuksia, ehdin jo aloittaa. Vaikuttaa hyvältä, eikä vähiten siksi, että mukana on nuoren Waltarin sellaisiakin kertomuksia, jotka hän oli päättänyt ikuisesti salata yleisöltä. Parin tarinan perusteella luulen ymmärtäväni, miksi, mutta Waltarin varhaistuotantoon on joka tapauksessa kiinnostava tutustua.

***

Itsekin annoin tietenkin kirjoja – tai lähinnä vain kirjoja. Paketeista löytyivät mm. Jarkko Papinniemen ja Kaisa Neimalan Aloittamisen taito, Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin Sata sivua,  Rebecca Stottin Korallivaras, Wil Hyugenin ja Rien Portvlietin Suuri tonttukirja, Jaakko Hämeen-Anttilan toimittama Tuhannen ja yhden yön tarinat sekä Anne Vaskon lastenkirja Jellona Suuri. Kahta viimeksi mainittua lukuun ottamatta nämä kaikki olivat kirjoja, jotka olin itse lukenut ja hyviksi havainnut tänä vuonna.

Miehen kirjalahjapaketti on vielä matkalla. Harmi, sillä sen sisältö kiinnostaa minuakin. Antavatko muutkin kirjafriikit vain kirjalahjoja ja vielä sellaisia, jotka haluavat itsekin lukea?

3 kommenttia:

  1. Kalevalaista luontoa kuulostaa kiinnostavalta, vaikkei siinä itse Kalevalaan tai sen kulttuurihistoriaan puututtaisikaan (ja niistähän on onneksi kirjoitettu paljon muualla :)). Hannu Hautala on yksi Suomen parhaista, ellei paras, luontokuvaaja.

    Mitä kirjalahjojen antamiseen ja saamiseen tulee, niin itse annan mielelläni kirjoja lahjaksi. Koska itselleni joulumieltä ei synny ilman kirjan ja suklaan "pyhää" liittoa, haluan jakaa samaa hyvää muillekin. :)

    VastaaPoista
  2. Minusta on kuoriutumassa pikkuhiljaa kovien lahjapakettien antaja niin synttärilahjoiksi kuin joululahjoiksi. Yritän kuitenkin muistaa etten kirjaa ehdon tahdoin anna sellaiselle, jonka tiedän ettei pidä lukemisesta tai kirjoista. Ei tietysti tarvitse tällainen lukutoukkakaan olla, riittää että on edes pieni kiinnostus kurkistaa kirjan sisään. Joskus annan tarkoituksella sellaisia kirjoja jotka olen itse lukenut ja hyväksi todennut. Toisinaan niitä mitä lahjan saaja itse toivoo ja joskus sellaisia joista on sellainen pieni hyvä aavistus vaikkei olekaan sitä itse lukenut. Oikeastaan kirjakaupassa on ihana käydä tutkimassa erilaisia kirjoja ja ajatella enemmän sitä, että tykkäisiköhän se ystävä tästä. Tekee kirjakaupassa olemisesta hieman haastavampaakin :)

    VastaaPoista
  3. Minullekaan joulu ei ole joulu ilman kirjapaketteja, niin annan niitä itsekin. Pyrin kuitenkin valitsemaan kirjat sentään lahjansaajan mieltymysten mukaan, enkä pakolla osta kirjoja sellaiselle, joka ei niitä lue. Kirjalahjat ovat myös hyvä keino tyhjentää omaa hyllyä, annan myös luettuja kirjoja eteenpäin.

    VastaaPoista