torstai 28. lokakuuta 2010

Kirjoja kirjoittajalle



Tietokirjakin voi olla hauska. Olen viime aikoina selaillut kahta hauskaa mutta hyödyllistä ja pätevää kirjoittamisen ja kielenkäytön opasta.

Ensimmäinen on syksyn uutuus, jo parissa blogissakin vastaan tullut Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin opas Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja (Avain, 2010). Olen lukenut kummankin kirjailijan kirjoja, joten osasin odottaa sujuvaa kieltä ja hyviä neuvoja, mutta silti ilahduin myönteisesti. Kirja on mielenkiintoinen ja helppolukuinen, hyvin helposti lähestyttävä!

Nimensä mukaisesti teoksessa on sata kirjoitusharjoitusta. Ne ovat tarpeeksi yksinkertaisia, jotta niihin on vaivatonta tarttua, mutta kuitenkin niin vaihtelevia, että jos tekee edes osan harjoituksista, saa varmasti hyvää treeniä. Harrastin joskus säännöllisesti aamujunassa harjoitusta nro 52, Kohtaamisia:


Ota tavallisena päivänä kynä ja paperia mukaasi kaikkialle missä liikut. Havainnoi henkilöitä, joita kohtaat päivän aikana, mutta joita et tunne henkilökohtaisesti: bussikuski, kaupan kassa, naapuritalon asukas, pankkivirkailija, metroaseman siivooja. Kirjoita ylös havaintosi heistä. Miten he puhuvat? Miten he ovat pukeutuneet? - - - Anna sen, mitä henkilöistä tiedät – ammatti, ulkomuoto, ilmeet ja tapa kävellä – avata mielikuvituksesi luomaan heille fiktiivinen elämä ja sisäinen maailma. (s. 86)

Jossain koneeni uumenissa on vielä kertomukset mm. naisesta, joka ei osaa tukea syöpään sairastunutta ystäväänsä sekä parturikampaajasta, joka näyttää mopsiltaan.

Kirjoitusharjoitusten lisäksi Sata sivua sisältää lyhyitä kirjailijahaastatteluja. Niin ikään Avaimen kirjailija Jani Saxell antaa kirjoittajalle tai kirjoittamisesta haaveilevalle vinkiksi vaatimuksista irrottautumisen ja räiskeen ja räminän (ainakin räiskemusiikin kuuntelun) sekä toisaalta lukemisen ja valikoiman erilaisia teelaatuja.

On lohdullista huomata, etteivät kirjailijat ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan kirjoittajat. Useassa kirjailijahaastattelussa käy ilmi, että ammattikirjoittajallekin on usein vaikeinta alkuun pääseminen ja eteneminen: kirjoittamista on helppo vältellä.  Opaskirjan takakansi kysyykin: Haluaisitko kirjoittaa, mutta et saa aikaiseksi?  Havaintojeni mukaan melkein kaikki kirjoittamisesta pitävät haluaisivat kirjoittaa yhä enemmän, joten kirja sopii kannustajaksi kaikenlaisille kirjoittajille –ja lukijoille, onhan luettua hauska analysoida myös kielenkäytön ja rakenteen kannalta.

Toinen hyödyllinen opas on Lari Kotilaisen ja Annukka Vartevan Mummonsuomi laajakaistalla (Wsoy, 2006, 2. painos). Siinä ei ole yhtä konkreettisia neuvoja, mutta on aina hyödyllistä peilata ajatuksiaan kielitieteen ammattilaisten näkemyksiin. Kirja keskittyy etenkin kielen muuttumiseen ja uudissanoihin. Vaikka on kiva olla in ja tietää, mitä tarkoitetaan tuunauksella ja dissauksella, vaatii silti taitoa osata käyttää oikeita sanoja oikeassa paikassa:

Kohderyhmä oli tuunauksissa ja dissauksissa täysillä mukana. Plastiikkakirurgin ei silti kannata kertoa tuunaavansa potilaitaan, vaikka siitä kauneusleikkauksissa onkin periaatteessa kyse. Kukin puhukoon omalla äänellään. (s. 54)

Kirjoittajat ovat mestareita tieteen popularisoinnissa laadukkaalla tavalla: kielitieteestäkin voi saada humoristista ja kansantajuista ilman että sanoma menettää uskottavuutensa ja merkittävyytensä. Olen aiemmin kirjoittanut Kotilaisen mainiosta Suomensuojelijasta ja kehunut myös samannimistä blogia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti