torstai 30. joulukuuta 2010

Melania G. Mazzucco: Täydellinen päivä


Loppuvuoden tehokkain kirjaelämys oli italialaisen Melania G. Mazzuccon teos Täydellinen päivä.

Kyseessä on yhden päivän romaani ja juuri sellainen kirja, jota voitaisiin luonnehtia, että "lopulta tarinasta kasvaa trillerimäinen draama", tuon tyyppisiähän tekstejä usein näkee kirjojen takakansissa. Tähän se todella sopisi, sillä tämä kirja oli aluksi kiinnostava "vain" nykyitalialaisen elämänmuodon ja hajonneen perheen kuvauksena – mutta siitä kasvoi jännittävä, tiheätunnelmainen, raivostuttava ja ahdistava, julma ja silti kiinnostava draama. Heti alussakin oli kyllä selvää, ettei kyseessä ole helppo kirja: perheväkivallan uhka oli koko kirjan ajan läsnä. Silti kirjan loppu pääsi yllättämään ja järkyttämään kauhealla tavalla: miksi näin tapahtui, entä mitä sitten kävi?

Kirjan keskiössä on kaksi italialaista perhettä, "tavalliset" Buonocoret sekä "ylhäiset" Fioravantit. Perheiden tarinat liippaavat toisiaan, mutta päähuomio on Buonocoreissa, eronneissa keskiluokkaisissa Emmassa ja Antoniossa sekä heidän kahdessa kouluikäisessä lapsessaan.

Emman ja Antonion tarina on se tavallinen ja aivan liian usein kuultu ja lööpeistä luettu: Vaikka Antonio osoitti jo nuorena mustasukkaisuuden ja ailahtelevaisuuden merkkejä, nuoret menivät naimisiin ja perustivat perheen. Aluksi kaikki oli hyvin, mutta eihän onni kestä, jos ollaan liian nuoria, luovutaan omista haaveista ja ollaan sairaan omistushaluisia. Tulee ero, tulee vainoamista ja uhkailua, tulee kauhea loppu.

En oikeastaan halua kertoa juonesta enempää, mutta esim. Kiiltomadon kirja-arviossa on tarkkojakin tietoja tästä teoksesta. Mielestäni kirjan ansio ei ollut niinkään erikoisessa tarinassa, vaan pikemminkin kerrontatavassa: tapahtumat etenivät pala kerrallaan ja kohtauksesta toiseen, hyvin elokuvamaisesti. Kirjassa oli monta merkittävää, mieleen jäävää hahmoa ja kohtausta. Minua kiinnosti myös se, miten kurjasti Buonocorejen asiat olivat sekä ihmissuhteiden kannalta että sosioekonomisesti: ainakin minun kaukaisesta perspektiivistäni kertomuksen rujoutta tuntui alleviivaavan se, että kaikki tapahtui Roomassa, ikuisessa kauniissa kaupungissa, ja maassa, joka tunnetaan tiiviistä perhe- ja sukuyhteisöistä. Mutta Roomassakin on rumia lähiöitä, onnettomia ja vihamielisiä perheitä, roskaruokaa ja monenlaista kurjaa ja rumaa.

Tämä voi kuulostaa siltä, että koko kirja on kurja ja ruma. Ei se minusta kuitenkaan ollut. Ensijärkytyksen jälkeen ajattelin, että onnettomista ihmissuhteista ja julmista kohtaloista kirjoitetaan ehkä siksi, että ne eivät vain korosta elämisen vaikeutta vaan myös muistuttavat, miten tärkeää on pitää kiinni unelmista ja huolehtia itsestään ja lähimmäisistään.

Jotenkaan minua ei yllätä, että Täydellinen päivä on juuri Avaimen kustannusohjelmassa. Kaikessa tehokkuudessaan ja osin tematiikassaankin tämä muistutti minua Lionel Shriverin Poikani Kevinistä, joka on myös Avaimen teoksia. Molemmat kirjat ovat kauheita – mutta niin kauheita, että ne on luettava. Molemmista on ilmeisesti myös tehty tai on tulossa elokuva. En tiedä, uskaltaisinko katsoa niitä.

Olen aiemmin kirjoittanut Melania G. Mazzuccon teoksesta Vita, elämäni. Sekin oli vaikuttava, mutta aivan erilainen kuin tämä Täydellinen päivä. Kolmas suomennettu Mazzuccon teos, Mestarin tunnustuksia, vaikuttaa aivan omalaatuiselta sekin. Kiehtovaa! Vaikka ennalta arvattavat luottokirjailijat ovat lukijalle tärkeitä, minussa herättää aina ihmetystä ja kunnioitusta, jos kirjailijalla on keskenään hyvin erilaisia teoksia.

Melania G. Mazzucco: Täydellinen päivä.  (Un giorno perfetto) Suom. Taru Nyström Abeille. Avain, 2008

4 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa todella kiinnostavalta kirjalta - haluan lukea! Kiitos vinkistä, Jenni:)

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä! :) Kirja ei tempaissut minua mukaansa ihan ensimmäisellä sivulla, mutta jossain vaiheessa olin ihan sen vietävänä. Ja kun suljin kirjan, istuin hetken typertyneenä (sitä ennen olin lukenut lopun kaksi kertaa: miten tässä kävi?), sitä ei useinkaan tapahdu hyvänkään kirjan jälkeen.

    Ei mieluisimpia kirjojani, mutta sellainen, joka vaikuttaa ja jää mieleen.

    VastaaPoista
  3. Moi Jenni!

    Luin tämän Täydellisen päivän edelliskesänä ja se jäi mieleen tosi vaikuttavana kokemuksena... Mestarin tunnustukset luin tänä kesänä ja nyt pistän mieleen tuon Vita, elämäni. Kiitos!

    Pidin tässä myös siitä, että siinä oli vähän italiaa! Oli kiva kun muka ihan vähän osaa... :)

    VastaaPoista
  4. Ilse, kiitos kommentista ja hauskaa, että joku muukin tuntee Mazzuccon! Mulla on siis tuo Mestarin tunnustukset vielä jäljellä - ja nyt tämän Täydellisen päivän jälkeen ajattelin, että onpa hyvä, etten heti ahminut kaikkia Mazzuccoja, nyt on vielä yksi, jota odottaa.

    Lainasin ystävällenikin ensin Vitan ja sitten Täydellisen päivän ja hän kehui molempia, etenkin jälkimmäistä. Ja hän osaa italiaa. :) Minä en, mutta sen verran ranskaa, että innostun aina kovasti, jos saan edes vähän selvää jostain sen sukukielestä.

    Oletko lukenut Elena Ferrantea, italialaista sekin? Pidin Ferranten teoksesta (arvio löytyy blogista Ferrante-haulla), samoin tuo Italiaa fanittava ystäväni.

    VastaaPoista