torstai 30. joulukuuta 2010

Viihdyttävä käsityöhömpäke


Pyyntö Sitruuna kustannukselle: suomentakaa lisää Gil McNeiliä! Ystävä lainasi McNeilin teoksen Oman elämänsä puikoissa ja kirja täytti kaikki mukavan välipalaromaanin kriteerit.

Kirja muistutti aika pitkälti Pientä lankakauppaa niin aiheeltaan (joka on, yllätys yllätys lankakauppa) kuin päähenkilöiden ja tarinan puolestakin. Mutta siinä missä Lankakauppa oli selvästi amerikkalainen, makea ja ylitsevuotava ja ylilyövä, tämä brittiversio oli mukavasti kotikutoisempi, eurooppalaisempi. Ei sitäkään aivan uskottavaksi voinut sanoa, sillä tuskin Briteissäkään on tyypillistä, että vastikään leskeytynyt yksinhuoltajaäiti paitsi ryhtyy käsityökauppayrittäjäksi myös ystävystyy superjulkkis-elokuvatähden kanssa tai kuhertelee kansainvälisesti tunnetun valokuvaajan kainalossa Venetsiassa, jossa hänen vanhempansa ovat restauroimassa vanhaa palatsia.

Niin tai näin, olin valmis antamaan moiset höpsötykset anteeksi tälle kirjalle, koska en siltä suurta uskottavuutta odottanutkaan. Ja kaikessa viihderomaanimaisuudessaankin tässä kirjassa oli jotain sympaattista:  mielestäni päähenkilönaisen pieniä poikia ja mm. naapurin villiä koiraa oli kuvattu hauskasti, aidon oloisesti. Kirja antoi myös elävän kuvan (kuvitteellisesta) pienestä englantilaisesta rannikkokaupungista – kirja kävi nojatuolimatkailusta.

Teos sai myös neulomissormet syyhyämään, vaikkei kirjassa lopulta kauheasti niitä puikkoja heiluteltukaan. Suosittelen kirjaa siis muutaman tunnin Uppoudu kirjaan ja unohda kaikki muu -lukuvaihtoehdoksi ainakin käsitöiden ystäville. Tällaista helppoa ja huoletonta lukemista voisi suosia ainakin lomalla, ja varmaan suomentamattonakin, vaikka McGil-käännöksiä kaipailinkin. Kirja, joka ei vaadi liikaa lukijaltaan, sopii usein hyvin kieliharjoitteluun.

Gil McNeil: Oman elämänsä puikoissa (Divas don't knit). suom. Päivi Holmberg. Sitruuna kustannus, 2008.

Kustantajan kirjaesittely.

2 kommenttia:

  1. Minua harmitti muutamaan kohtaan lipsahtanut kirjoitusvirhe ja etenkin kahdestakin kohdasta bongaamani väärä nimi! Kun piti puhua Arthurista (tms.) lukikin siinä Albert (tms). Harmittavaa, oikolukijan kohdalla tehtyä "säästöä". Jos suomennos on hutiloitu, luen ilman muuta mielummin alkuperäiskielellä (jos se on parempi).
    Mutta siis, minustakin symppiskirja ja huomattavasti uskottavampi kuin Pieni lankakauppa, etenkin siinä vaiheessa kun jälkeen mainittu siirtyy jatko-osan jatko-osaan (odotas vain!). Engl. Kentin pohjoisrannikon paikat ovat oikein ja juuri tuollaisia, ja oikeasti minullakin on joidenkin tuttujen vanhemmilla siellä ihan yhtä ekstravagantit ammatit! Tästä kirjasta jäi kumminkin toden tuntu suuhun, mitä tällainen tavallinen suomalainen tallaaja kai sitten arvostaa.

    VastaaPoista
  2. Kuinka en ole vieläkään vastannut tähän kommenttiin? Anteeksi - ja kiitos kommentista.

    Ainakin tämä tavallinen tallaajan tosiaan arvosti tämän kirjan kotikutoisuutta, tai ainakin Lankakauppaan nähden kotikutoisempaa linjaa. Luin kirjaa niin väsyneenä, etten huomannut edes noita mainitsemiasi epäkohtia. :)

    Aion lukea Lankakaupan jatko-osat jo siksi, että kerrankin olen löytänyt peräti hömppäsarjan ja haluan selvittää, miten hömppäiseksi se menee. Plus, joskus pitää lukea aivot lepotilassa.

    VastaaPoista